*

Vesa Kanniainen

Mikä on euron kohtalo?

 

 

Eurojärjestelmään kuuluvien maiden hyvinvointitappiot ovat merkittävät, kuten Professori Joseph Stiglitzin tuoreessa kirjassa ”The Euro. How a Common Currency Threatens the Future of Europe” todetaan. Suomessa EuroThinkTank oli jo aikaisemmin laskenut, että euron aiheuttama kumulatiivinen hyvinvointitappio olisi ollut 10 % vuoden 2013 kolmanteen neljännekseen mennessä. Tavalliset kansalaiset näkevät nämä menetykset korkeana työttömyytenä ja köyhyysasteen kasvuna.

USA:ssa vuonna 2007 käynnistynyt talouskriisi samoin kuin sen leviäminen eurojärjestelmään kuuluviin maihin ei johtunut globalisaatiosta, vaan keskuspankkien ylikeveästä rahapolitiikasta. Toinen globalisaatioaalto toki oli vienyt työpaikkoja ja toimialoja Euroopasta ja USA:sta kehittyviin talouksiin jo 1980-luvulta lähtien. Globalisaatio on maailmantalouden kannalta kuitenkin hyvä asia. Ylikeveä rahapolitiikka USA:ssa ja euromaissa sen sijaan mahdollisti ylivelkaantumisen, asuntomarkkina- ja pörssikuplat sekä vaihtotaseiden vajeet. Vastuu kuuluu USA:n Alan Greenspanille ja EKP:n Jean-Claude Trichetin johtamalle johtokunnalle ml. sen suomalaisedustus.

Euromaista ainoastaan Saksa ja Irlanti ovat olleet vahvan kasvun imussa. Saksan menestys johtuu siitä, että se uudisti taloutensa ja työmarkkinansa. Saksojen yhdistäminen oli tehnyt Saksasta maan, joka tunnettiin ”Euroopan sairaana miehenä”. Sen työmarkkinajärjestöjen oli hyväksyttävä se tosiasiaa, että työmarkkinat uudistetaan tavalla, joka antaa ihmisille työtä ja toimeentuloa.  Kiitos kuuluu sosiaalidemokraattien Gerhard Schröredille, pääministerille. Irlanti sai syliinsä asuntomarkkinakriisin, jonka aiheutti Euroopan keskuspankin ylikeveä rahapolitiikka. Irlannin tuore ja vahva elpyminen ei ole euron ansiota vaan niiden ulkomaisten yritysten, jotka ovat sijoittuneet pääomineen Irlantiin johtuen sen yhteisöverotuksen keveydestä 12.5 %:n veroasteineen ja muine houkutuksineen.

Englannin Pankin pääjohtajan tehtävät luovuttanut, professori Mervyn King luki keväällä madonluvut eurolle uudessa kirjassaan ”The End of Alchemy: Money, Banking and the Future of the Global Economy”. Saman oli tehnyt Professori Hans-Werner Sinn edellisenä vuonna kirjassaan “The Euro Trap. On Bursting Bubbles, Budgets, and Beliefs”.

Johtavien europoliitikkojen keskuudessa on vaadittu integraatiokehityksen jouduttamista kohden liittovaltiota. Pankkiunioni- ja pääomamarkkinaunioni nähdään tarpeellisina ensiaskeleina. Eurojohtajien kaavailussa ovat olleet näkyvästi esillä yhteisen valtiovarainmisterin, yhteisen verotuksen ja eurobondien luominen. Tämä tarkoittaa pysyvää tulosiirtounionia, jossa kasvukykynsä menettäneitä talouksia tuetaan etenkin Saksan tulonsiirroilla. Eurossa pidetty Kreikka ei ole päässyt kasvu-uralle huolimatta piinastaan ja kolmesta tukipaketistaan. Kreikan euroeron, Grexit, epääminen oli maan kannalta ilmeinen virhe. Angela Merkelin uraa se ei ole horjuttanut. Ensi vuoden vaaleissa hänen asemansa voi olla vaakalaudalla maahanmuuttokriisin johdosta.

Euron pelastusoperaatiot ovat tuhonneet finanssijärjestelmän luontaisen toiminnan euromaissa ja johtaneet EKP-vetoiseen suunnitelmatalouteen. Luottamuksen puute eurojärjestelmän tulevaisuuteen näkyy heikossa investointitahdissa ja talouskehityksen toivottomuudessa. Kasvuodotukset ovat korkeintaan hieman yli prosentin luokkaa. Vain Saksa hyötyy. Euron tulevaisuus on kaiken aikaa vaakalaudalla monesta syystä etenkin epäluulosta pankkien tilaan liittyen. Euron kohtalon määrää kuitenkin Italian ja Ranskan poliittinen kehitys. Pääministeri Matteo Renzin asema on vaakalaudalla joulukuun kansanäänestyksessä. Kuten Brexit Britanniassa osoitti, kansanäänestysten tulos on vaikeasti ennakoitavissa. Ranskassa Marine Le Pen puolestaan vaatii avoimesti Ranskan eroa eurosta.

Euron tulevaisuus on avoin. Euro luotiin vuosikymmeniä liian aikaisin. Ensin olisi pitänyt kehittää Euroopan yhteisöstä aito integroitunut talousyhteisö USA:n esikuvan mukaan. Sielläkään yhtenäisen valtion luominen ei ollut helppoa: mentiin sisällissodan kautta. Vain vahvoihin liittovaltioihin kannattaa perustaa oma raha, kuten USA:n, Sveitsin ja Saksan esimerkit osoittavat. Taloudellinen integraatio tarjoaa sopeutumisen mahdollisuuden epäsymmetrisiä shokkeja vastaan ja sopeutumisen keinoja on täydennettävissä tulonsiirroin. Heikkojen yhteisöjen valuuttaunionit ovat historiassa kaatuneet skandinaavinen rahaliitto ja latinalainen rahaliitto esimerkkeinä 1800-luvulta.

Taloudellinen integraatio ilman yhteistä rahaa olisi mahdollistanut EU:n kehityksen talousalueeksi, jolla eri maissa toimivat yritykset erikoistuvat suhteellisen etunsa perusteella niihin ydintoimintoihin, joissa niiden osaaminen on vahvaa. Niiden hajautunut sijoittuminen olisi johtanut suhteellisten hintojen ja palkkojen tasoittumiseen, mistä 40 vuotta jatkuneen globalisaatiokehityksen vaikutukset ovat vakuuttavasti todisteena maailmantaloudessa. Yhteisvaluuttaan siirtyminen olisi voinut tulla harkittavaksi, mutta tietoisena siitä, että silloin tarvitaan pysyvät tulonsiirtomekanismit menestyneiltä alueilta taantuville heikon tuottavuuden alueille. Suomessa pysyvät kuntien valtionosuudet ovat esimerkki tällaisesta tulonsiirtojärjestelmästä.

Euroopan rahaliitolle on kolme mahdollista kehityssuuntaa. Yhtenä vaihtoehtona on luoda helikopterirahaan perustuva hyperinflaatio, joka nollaa velat. Nykyinen määrällinen elvytys on lasten leikkiä sen rinnalla. Saksan traumaattiset kokemukset hyperinflaatiosta vuodelta 1923 merkitsevät sitä, että Saksa ei tule tätä hyväksymään. Mieluummin se jättää euron ja palaa Saksan markkaan. Toinen ratkaisu on se, että EKP tykönään kehittää rinnakkaisvaluuttamallin, jonka puitteissa kaikki euromaat ottavat samaan aikaan uudelleen käyttöön omat kelluvat valuutat euron jatkaessa yhteisenä rahana. Helppoa tämä ei tule olemaan. Sen osoittaa se selvitystyö, jonka EuroThinkTankin tutkijat valtiot.tri Tuomas Malisen johdolla ja lukuisten asiantuntijoiden kuulemisella ovat laatineet siltä varalta, että jokin maa ajautuisi tilaan, jossa se ei voisi jatkaa jäsenyyttään. Vaihtoehtojen joukkoon kuuluu kolmantena euron jatkaminen nykymuotoisena mutta hyvinvointitappioita tuottavana yhteisvaluuttana. Tämän vaihtoehdon toteutuminen on ennen kaikkea kiinni Italian ja Ranskan taloudellisesta ja poliittisesta kehityksestä.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kansantaloustieteen emeritusprofessori

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

29Suosittele

29 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (55 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Professori Kanniainen kirjoittaa: Saksojen yhdistäminen oli tehnyt Saksasta maan, joka tunnettiin ”Euroopan sairaana miehenä”. Sen työmarkkinajärjestöjen oli hyväksyttävä se tosiasiaa, että työmarkkinat uudistetaan tavalla, joka antaa ihmisille työtä ja toimeentuloa. Kiitos kuuluu sosiaalidemokraattien Gerhard Schröredille, pääministerille.

Kun tekstin lopussa luetellaan vaihtoehtoja, jolla rahaliittoa tulisi kehittää, niin eikö tämä kävisi vaihtoehdoksi myös Suomelle ja muille työmarkkinoilla valtavia tehottomuuksia sisällään pitäville talouksille? Jos tehokkuutta syntyy sisäisesti, ei sitä tarvitsisi haikailla keinotekoisesti valuutan arvolla tehtynä?

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Olet oikeilla jäljillä. Käyttäisin "keinotekoisen" sijasta adjektiivia "markkinaehtoinen". Sisäinen prosessi taas vaatii mielestäni varsin kankeita neuvotteluja kolmikannoissa tai vähintäänkin niissä työpaikkojen paikallisjoustotyöryhmissä, jotka ovat markkinaehtoisia mekanismeja hitaampia, todennäköisesti tehottomampiakin.

Näin ajatellen, viimeinen lauseesi voisi kuulua näin:

"Jos tehokkuutta syntyy sisäisesti hallinnollisi neuvotteluiden kautta, se voisi osittain korvata markkinaehtoisen sopeutumisen kelluvan valuutan kautta."

Sisäinen devalvaatio ei ikinä korvaa täysin markkinamekanismia, mutta voi toki lievittää hyvinvointitappioita merkittävästi.

Pohdin näiden kahden välistä eroa wanhassa Usarin blogauksessani Kanniaisen vetämän "Euron tulevaisuus"-kirjan julkistamisen jälkeen keväällä 2014.

http://samimiettinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1684...

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Tilanne on harha.

Koska taantumassa työn kysynnän väheneminen tuo palkkoihin laskupainetta. Yleinen palkkatason lasku vähentäisi kuitenkin työntekijöiden ahkeruutta ja passivoisi muutenkin lamaantunutta tunnelmaa. Siksi kukaan ei halua laskea palkkoja tarpeeksi, jotta työinto pysyisi siedettävänä.

Kun tämä sama tehdään devalvoinnin kautta tämä efekti menee devalvoinnin piikkiin, eikä työntekijä rankaise työnantajaansa laiskuudella.

Tämä on siis se harha jonka perässä nyt juoksette. Oma markka harhauttaa devalvoinnin oikeutukseen, vaikka sillä olisi samat vaikutukset kuin sisäisellä devalvaatiolla, paitsi tuota harhaa lukuun ottamatta.

Käyttäjän AriKuivanen kuva
Ari Kuivanen

Kelluva valuutta reagoisi automaattisesti taloustilanteeseen,ei siis tarvita vippaskonsteja.Tälläiset "kikyt" tuovat näennisen n prosentin kilpilukykyedun vaikka tarvittaisiin jopa 10 prosenttia.Kovin vaikealta näyttää sisäisen devalvaation teko.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

eurossa yksi maa pystyy devalvoimaan kuten saksa teki. euro kuitenkin kelluu suhteessa muihin valuuttoihin joten euroalueen kauppatase pysyy tasapainossa. oletetaan että suomi puolittaa palkat. siitä seuraa:
1. ostovoima romahtaa (duunarilla puolet kuluista menee velkoihin, loput kulutukseen. eli 50% palkan alennus meinaa 100% kulutuksen alenemaa)
2. asuntokuplan räjähdys 90 luvun tyyliin.+
3. pankkien kaatuminen asunto ja yrityslainojen mädätessä

siitä voi seurata:
1. kilpailukyky kasvaa jolloin voimme viedä kreikkaan enemmän kuin ne tuo meille -> kreikka velkaantuu -> annetaan tukipakettina velat anteeksi
2. muut tekevät saman sisäisen devalvaation jolloin ainut hyöty oli että koko eu ostovoima nollautui.

ethän sinä tietysti puolitusta kaivannut vaan 20%. no se on tietysti seurauksiltaan lievempi. mutta suunta on sama eli erona on leikkaatko jalan vai kolme varvasta.

eli toi sisäisen devalvaation tie on deflaation ja kilpajuoksu pohjalle tie. jos euro halutaan säilyttää, ainut keino on ekp jakama kansalaispalkka jolla ostovoimaa korjataan ja heikennetään euron ulkoista arvoa.

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Kun tärkein markkinamekanismi ei toimi yhteisessä valuutassa, vaan vääristää Suomen talouden. Kansallinen kelluva valuutta on on se kallio, jonka päälle voidaan terve yhteiskunta rakentaa. Euro kokeilut on jo nähty, mikä oli toki odotettavissa.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Kanniaisella jäi ottamatta kantaa, on euro ollut yksi syy Saksan menestymiseen. Millainen merkitys sillä on ollut?

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Saksan ylijäämä on muiden mm:ssa Suomen alijäämä. Näin se menee. Saksan etu on yhteisvaluutta, koska muiden maiden kilpailukyky sidotaan siihen. Ennen se ei ollut näin, kun muilla valtioilla oli kilpailukykyinen oma valuutta.

Käyttäjän ToniVuorinen1 kuva
Toni Vuorinen

Sami jo avasikin tätä asiaa, mutta laitetaan vielä lainaus Samin linkkaamasta blogista.
"Kun on miljoonittain sopimuksia, ja kaikista tulee epärealistisen kalliita koska sopimusyksikkö, euro, vahvistuu ja talous taantuu, mitä pitäisi tehdä?

1) Muuttaa kaikki miljoonat sopimukset yksitellen neuvottelemalla realistisemmalle tasolle (=sisäinen devalvaatio) vai

2) Antaa sopimusyksikön arvon automaattisesti muuttua niin että kaikki sopimukset kohtuullistuvat (=kelluva valuutta)?"

Olen itse aina halunnut tietää, että ymmärtävätkö eurosta tykkäävät ihmiset kannattavansa tuolloin vaihtoehtoa yksi. Näkevätkö he siis, että on tehokkaampaa muuttaa miljoonat sopimukset yksitellen neuvottelemalla kuin antaa sopimusyksikön arvon (oma kelluva valuuttaa) korjata markkinaehtoisesti maan reaalinen hintataso oikealle tasolle? Itse olen empiirisesti todennut miljoonien sopimusten muuttamisen yksitellen erittäin hitaaksi toiminnaksi, kuten olemme kaikki viimeisen vuoden aikana nähneet.

Tietenkin on tärkeää, että erityisesti niin kauan kun olemme eurossa niin meidän täytyy kasvattaa kykyä kustannusjoustoon muilla keinoin kuin omalla valuutalla, jotta saamme minimoitua euron aiheuttaman hyvinvointitappion.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Suurkiitos emeritusprofessori Kanniaiselle blogista!

Kommentoin ratkaisumalleja.

VK:
"Toinen ratkaisu on se, että EKP tykönään kehittää rinnakkaisvaluuttamallin, jonka puitteissa kaikki euromaat ottavat samaan aikaan uudelleen käyttöön omat kelluvat valuutat euron jatkaessa yhteisenä rahana."

Kotisivullani olevien dokumenttien todistamana Suomen EU- ja euro-jäsenyys on valtiopetos, joten valtiosääntöoikeudellisesti Suomi ei ole ollut päivääkään EU:n eikä euro-alueen jäsen.

Ei tarvita rinnakkaisvaluuttaa, vaan oma raha ja keskuspankkirahoitus.

Olen 17 vuotta selvitellyt Suomen ratkaisumallia. Selvityksieni alkuvaiheessa euro oli vasta pelkkänä tilivaluuttana.
Eurokriisi on vuosien varrella jatkuvasti syventynyt, kuten professori Kanniainen blogissaan kirjoittaa.

Totuusterveisin

Jorma Jaakkola, Kok
http://jormajaakkola.fi/
Salaisen EMU-varaumakokouspöytäkirjan asianosainen 1.12.1999 lähtien
http://jormajaakkola.fi/EMU-petos

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Kanniainen: "Euroopan rahaliitolle on kolme mahdollista kehityssuuntaa."

Näistä kolmesta äänestäisin järjestyksessä toisen puolesta, joka vastaa myös Väyrysen mallia. Hyperinflaatio olisi se pahin, ja poliittiset seuraukset dramaattiset.

Huusko: "Kun tekstin lopussa luetellaan vaihtoehtoja, jolla rahaliittoa tulisi kehittää, niin eikö tämä kävisi vaihtoehdoksi myös Suomelle ja muille työmarkkinoilla valtavia tehottomuuksia sisällään pitäville talouksille? Jos tehokkuutta syntyy sisäisesti, ei sitä tarvitsisi haikailla keinotekoisesti valuutan arvolla tehtynä?"

On muistettava, että talouden ydin on arvotuotanto, siis vaihtokelpoisten arvojen tuottaminen sinänsä, kun taas talouden primus motorin muodostavat rahoitusjärjestelmä (rahanluontijärjestelmineen) sekä rahapoliittinen valuutan arvonsäätely. Vastakohtia nämä siis eivät ole.

Mitä tehokkuuteen tulee, arvoja voidaan tuottaa tehokkaammin tai tehottomammin. Nyt suomalainen yhteiskunta toimii melko tehottomasti, sillä liika varoja valuu pelkän huoltavan verkoston ylläpitoon. Tästä Bengt Holmströmkin on käsittääkseni huomauttanut.

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

"Yhtenä vaihtoehtona on luoda helikopterirahaan perustuva hyperinflaatio, joka nollaa velat. Nykyinen määrällinen elvytys on lasten leikkiä sen rinnalla. Saksan traumaattiset kokemukset hyperinflaatiosta vuodelta 1923 merkitsevät sitä, että Saksa ei tule tätä hyväksymään. Mieluummin se jättää euron ja palaa Saksan markkaan."

Tähän on pakko tarttua. Helikopteri raha ei ihan heti hyperinflaatiota aiheuta. Miksi? No siksi että hyperinflaatio ei läheskään aina ole sidoksissa rahan määrään vaan kysynnän ja tarjonan tasapainoon.

Professori otti klassisen esimerkin pöydälle. Weimarin Saksan hyperinflaatio ei kuitenkaan ollut yksinomaan seurausta ”rahan painamisesta”, vaan Saksan tuotantojärjestelmän radikaalista romahduksesta ensimmäisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen, toisisanoen tarjonta ja kysyntä oli pahasti epätasapainossa.

Hyperinflaatio liittyi erityisiin olosuhteisiin eikä ”Weimarin olosuhteista” voi vetää automaattisia johtopäätöksiä finanssipolitiikan keskuspankkirahoituksen vaikutuksesta rahan arvoon nyky-Euroopassa.

On totta, että hallitsematon inflaatio heikentää yhteiskunnallista luottamusta. Se vaikuttaa eri tavalla velkojiin, velallisiin ja eri yhteiskuntaryhmiin. 1930-luvun alussa Saksan taloudellista tilannetta ei kuitenkaan luonnehtinut kiihtyvä inflaatio vaan Saksan harjoittama deflatorinen ja kiristävä finanssipolitiikka sekä kasvava massatyöttömyys (hmmm kuulostaapa tutulta, hetkinen katson ikkunasta ulos....juu näyttää samalta kuin edellä ollut).

Koska rahataloudessa inflaation syynä on liian suuri nimellinen kysyntä suhteessa markkinoiden olevien hyödykkeiden määrään, voidaan inflaatio padota talouden tulovirtoja ja ihmisten käytettävissä olevaa ostovoimaa rajoittamalla. Taloutta ei ole koskaan pakko työntää hyperinflaatioon, vaikka se esimerkiksi valtion keskuspankkirahoituksen kautta olisikin mahdollista.

Keskuspankkien nyt tekemä määrällisen elvytyksen (Quantitative Easing, QE) tarkoituksena on lisätä yritysvelkakirjojen likviditeettiä, jolloin niiden korot laskevat ja toivottavasti yritysten investoinnit kasvavat. Toimet siis alentavat yritysten rahoituskustannuksia ja suoraan parantavat yritysten tuloksia, mikä sataa suoraan niiden omistajien laareihin. Ei näin!

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Mistä Suomen julkistalouden luvusta voi päätellä että täällä on harjoitettu kiristävää finanssipolitiikkaa?

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen
Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Suomen talous uudistuu yhtä nopeasti kuin autokanta ja alkoholipolitiikka.

Raimo Lahtinen

Saksassa ei ole minimipalkkalakia ja ne ovat saaneet kriisin aikana siirtolaisia töihin sellaisella palkalla millä ei tule toimeen mutta saa sentään leipää joka päivä, tämä on sitä työmarkkinoiden tehokkuutta. Tälläinen on tulossa sitten suomeenkin mutta meillä ei ole sellaisia siirtolaisia jotka tekis töitä alle 500€/kk joten tuonpalkkaiset työt jää meidän suomalaisten tehtäväksi. Yököttää tällainen tulevaisuus joka politiikkojen jääräpäisyydestä johtuen lienee ainoa vaihtoehto. Meillä oli ennen euroa sentään talous joka elätti kaikki meidät leveämmällä leivällä kuin tämä mitä on tulossa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Saksassa nimenomaan on minimipalkkalaki vuoden 2015 alusta, sosiaalidemokraattien vaatimuksesta. €8,50/h.

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Valitettavasti kurjistumisesta pidetään kiinni loppuun saakka vaikka joku pakotapa esim. ensin Tanskan "malliin" ja siitä sitten liukuminen kokonaan omaan valuuttaan jonkun järistyksen yhteydessä olisi ihan mahdolllinen ja jolla päästäisiin pienemmällä kouristelulla. Nykypoliitikot eivät kuitenkaan tule tikkua ristiin laittamaan varautumiselle euro-eroon, mikä on suorastaan petos koko Suomen kansantaloutta vastaa.

PS. Joskin itse joutuisin nykytilanteessa äänestämään eurossa pysymisen puolesta (vaikka aikanaan jos olisi ollut kansanäänestys: olisi vastaus ollut ei) vaikka se kansantaloudellisesti on tyhmää mutta henk. kohtaisesti ok koska omistan niitä tukun. Tämä syy varmaan myös estää rahakkaimpien ajamasta järkevää politiikkaa. Turha rypistää kun on jo housuissa ja lisää tulee... Tässä taas on toinen paradoksi eli "vasemmistolaisesti" ajattelevat usein kannattavat euroa vaikka siinä ei mitään mieltä olisikaan ja se vaan tasaa köyhtymisen ja nopeuttaa sitä koko euro-alueella.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kanniainen implisiittisesti ilmaisee sen, ettei rakennemuutos jälkijunassa tapahdu "pikku-kikyillä" eli suomalaistyylisellä muutoksella riittävän nopeasti, kun on pudottu kelkasta jo 10+ vuotta sitten. Ts. Saksa toimi eurokriisiin nähden vähintääkin hyvissä ajoin ennen muita.

Jo tämä pieni kiky (3-5%) kesti vuoden, oli tuskaa ja hikeä sekä aiheutti kovia jännitteitä ja traumoja, kun pitäisi kyetä ehkä 20%:n luokkaa oleviin rakennmuutoksiin nopeassa aikataulussa, ei 10 vuoden aikana. Onko se poliittisesti mahdollista, kun on totuttu neuvottelemaan vain palkankorotusten suuruudesta - ei elintason laskusta?

Toisaalta kyse ei ole vain Suomesta vaan koko unionin ongelmasta, jossa ns. tölkkiä on potkittu jo vuosikausia. Eihän eurokriisiä eikä valuvian ongelmaa ole ratkaistu. Vieläkin löytyy väkeä, joka on sitä mieltä, ettei tämä edes ole oikeasti eurokriisi, vaan kaikkea mahdollista muuta. EKP on edelleen vaiheessa puolustaa euroa "whatever it takes".

Unionin tiivistäminen merkitsisi velka- ja tulonsiirtounionia. Mutta onko se poliittisesti mahdollista?

Pelkäänpä, että Kanniaisen työryhmän - ja Stiglitzin, Kingin, Bootlen, Krugmanin & muiden - ehdotuksiin palataan vielä, muttei ennen kuin ajaudumme vielä suurempiin vaikeuksiin. Niin tiukassa taitaa olla euroeliitin kyvyttömyys myöntää virheitään ja korjata niitä.

Unioni elää ilmeisesti mieluummin jatkuvien eturistiriitojen kanssa kuin hankkiutuu elegantisti toimivampaan ja kaikkien jäsenten hyväksyttävissä olevaan toimintakulttuuriin. Entiseen tapaan jatkaminen voi muuttaa rauhanunionin yhteisöksi, jossa jäsenet ovat toistensa niskavilloissa kiinni.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Yhteisvaluutta epäsymmetrisen Euroopan rahana yhdessä saksalaislähtöisen ”alle 2 %:n inflaatiotavoitteen” (lue: nykyinen Zero Rate) kanssa ja nykyisen mielettömän bittirahan bunttaamisen kanssa ovat luoneet finanssirakenteen, joka on ansa, josta ei ole peruutusvaihdetta.

Miten Eurooppa pääsisi ns. selville vesille tästä koskaan?

Katsokaa, miten Yhdysvallat on paremmin toimivan BKT-kasvun olosuhteissa jo 2-3 vuotta kytännyt kyttäämästä päästäkseen nostaakseen edes 0,05 tai peräti 0,10 %:lla peruskorkoa, eikä ole onnistunut!
Ei, koska markkinat eivät kestä edes tuollaista minimalistista oikaisuliikettä.

Joulukuussa Ms. Janet Yellen jälleen yrittää, siis 3-4 viikon päästä.

Saas nähdä, kestääkö kantti, ja miten markkinat reagoivat?

Historiallisesti tämä on täysin mahdoton asetelma.
System Impossible.
Mutta miten, hyvät herrat, tämä mylly puretaan?

Käyttäjän jariojala kuva
jari ojala

Voisiko joku viisaampi kertoa, että mitä noilla kikyillä oikeasti tavoitellaan? Tavoitellaanko parempaa asemaa suhteessa muihin euromaihin vai johonkin ulkopuoliseen tahoon? Miten yhden euromaan "korjausliike" vaikuttaa esim. Saksan asemaan euroalueen ulkopuoliseen vientiin? Ollaanko korjausten jälkeenkin edelleen liian erilaisia samaan valuuttaan? Hyödyttääkö Suomen kikyt oikeasti suomalaisia?

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Euron kohtalo tulee olemaan pitkälti Euroopan suurimman kansantalouden eli Saksan käsissä. Saksan todettua ei tästä ei tule mitään, se tulee siirtymään takaisin markkaan ja se tietää eurolle lähtölaskentaa. Meillä on historiasta esimerkkinä Weimarin tasavalta, joka joutui mm. hyperinflaation kouriin. Tämä johti ongelmiin Saksassa ja edesauttoi Adolf Hitlerin valtaan nousuun täysin demokraattisesti vaaleilla. Se johti varsinaiseen ”Johdannaiseen” isolla J-kirjaimella, joka sai tunnetuin seurauksin päätepisteensä vasta 8.5.1945. Hyperinflaatio on täten poissuljettu asia Saksassa.
Saksa pysyy toistaiseksi eurossa, koska sillä se pystyy ohjaamaan Eurooppaa haluamaansa suuntaan. Siihen ei pystytty asein, mutta pystytään nyt eurolla.

Faktaa: Kreikalla oli maaliskuussa 2012 velkaa yhteensä 365 miljardia euroa, joista julkista saamista oli 306 miljardia euroa ja yksityistä 59 miljardia euroa. Kreikka-saatavat viiden suurimman maan osalta olivat: Ranska 101 miljardia, Saksa 99 miljardia, Italia 60 miljardia, Espanja 40 miljardia ja Hollanti 21 miljardia euroa.
Tammikuussa 2015 saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla oli enää noin 5 miljardin saatavat Kreikalta. Lähes 200 miljardia euroa oli näin siirretty ”taikatempulla” veronmaksajien piikkiin. Tämä todistaa sen, että saksalaiset ja myös ranskalaiset osaavat hoitaa asiansa.

Saksan osalta tätä samaa tullaan jatkamaan myös tässä Deutsche Bankin asiassa. Siinä apuun tulee suurella todennäköisyydellä EKP, joka jo nyt suorittaa velkakirjojen osto-ohjelmaa. Tähän liittyen EKP:n ohjelmaan osallistuva Suomen Pankki on hankkinut valtionlainoja tähän mennessä 15 miljardin euron edestä ja yrityslainoja 600 miljoonalla eurolla kuudesta eri maasta, kuten Baltiasta. Siis lisää miljardivastuita veronmaksajien piikkiin.

Käyttäjän IlkkaSalo kuva
Ilkka Salo

Suomen siis pitää ensiksi ottaa turpaansa omista euro-aikaisista virheistään eli sisäkutoisesta inflatorisesta politiikastaan suhteessa euro-maihin, ts. kilpailukyvyn itseaiheutetusta romahduttamisesta, ja sitten irrottautumalla luopua euron revalvaatioesto-mekanismista kun olemme lopultakin saaneet itsemme kilpailukykyä kurovalle uralle.

Revalvoitumisen ollessa euromaana mahdotonta hyödyt alkaisivat virrata Suomeen. Ehkä joillekin irrottautuminen on henkilökohtaisesti kätevää, mutta kansakuntana ja taloutena varsin idioottimaista ottaa turpaansa mennen tullen, eli ensin ottaa haitat mutta sitten menettää vielä hyödyt.

Käyttäjän JuhaMerentie kuva
Juha Merentie

Nyt jo enemmistö talousasiantuntijoista on sitä mieltä, että euro oli virhe.Perusongelma oli eri kilpailukykyisten kansantalouksien vieminen samaan valuuttaan. Enne euroa oli valuuttakurssilla voitu korjata kilpailukyvyn eron vaikutukset. Eurosta poispääsyn suhteen ollaan erimielisiä, myöskään valuuttaliiton syventäminen ei vaikuta nyt hyvältä. Grexitin ollessa aivan lähellä syksyllä 2015, olisi se pitänyt päästää tapahtumaan. Olisimme yhden valtion euroeron kokemuksista viisaampia. Mitä Kreikan velkoihin tulee, niin yksiyiset pankit ovat ainoina velkojina leikanneet saataviaan.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- Olisimme yhden valtion euroeron kokemuksista viisaampia.

Ja mitäpä sillä viisaudella olisi tässä ja nyt hyötyä? Paljonko se olisi vaikkapa kultana Suomen Pankissa?

Käyttäjän JuhaMerentie kuva
Juha Merentie

Hyvä kysymys, mitäpä hyötyä kokemuksen tuomasta viisaudesta on sellaiselle, joka ei halua oppia.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #29

Päättelet täysin väärin, eli et halunnut oppia. Onhan meillä kokemus eurossa pysymmisestä, eikä se poissulje oppimista.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Mitään toivoa ei ole näkyvissä, koska meillä ei ole yhtään EU- tai eurovastaista puoluetta. Kanniainen on oikeassa, että Suomi ei ole pärjännyt eurossa eikä tule pärjäämään.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Onhan yksi, mutta mitä merkitystä tuolla sitten on meillä noudatetussa europolitiikassa? Yksi puolue ei voi tehdä mitään raflaavaa päätöksen teossa. Mm. edellinen Kataisen hallitus vei EVM sopimuksella Suomen maksumiehen rooliin, sillä sopimus on aina sopimus, jota tulee noudattaa kunnes viisaus päättäjissä= keskusta, kokoomus, demarit ensi sijassa (muissakin oppositopuolueissa voittaa).

Käyttäjän PauliJuhaniPitknen kuva
Pauli Pitkänen

Hyvät ystävät, kirjoittakaa se kansalaispuolueen kannatuskortti, että puolue saadaan pystöön. Viimeinen tieto minulla on, että noin 600 allekirjoitettua kannatuskorttia puuttuu 5000. Kannattaminen ei välttämättä tarkoita sitä, että äänestää puoluetta.
Täältä saat tulostettua kannatuskortin.
https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&sou...

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

Minuun on tehnyt suuren vaikutuksen se tietotaidon määrä mitä Kansalaispuolueen piiristä löytyy.

Kun kortit on kerätty niin sen jälkeen päästään seuraavaan vaiheeseen.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Näkisin, että Suomen osalta suurin haaste on saada yksityinen kulutus kasvuun samalla kuin julkisia menoja leikataan (poliitikoille mahdoton ajatus).

Ainoa ratkaisu on mielestäni suoraan kansalaisille ohjattu helikopteriraha ja julkinen budjettikuri, mutta tarkkana pitää tietysti olla inflaation suhteen. Oma ehdotukseni (Aholan sääntö) syyskuulta 2015:

"Pidemmällä aikavälillä inflaatiotavoite sanelisi sen, paljonko rahaa voitaisiin kansalaisille luoda vastaisuudessa -> esim. jos inflaatio on alle 2%, lisää rahaa, jos yli sen, vähemmän rahaa."

http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203298-h...

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Blogisti Ahola ymmärtänee myös sen että helikopterirahan soveltaminen edellyttäisi Suomelta omaa valuuttaa ja omaa keskuspankkia.

EKP:n säännöt kieltävät helikopterirahan käyttämisen, eikä se koko euroalueen laajuisena parantaisi Suomen hintakilpailukykyä suhteessa muihin euromaihin.

Helikopteriraha saisi inflaation vauhtiin, jolloin julkinen kulutuksen kasvu olisi helpompi pitää inflaatiota pienempänä.

Ruotsin keskuspankkihan on pyrkinut jo muutaman vuoden lisäämään inflaatiota (virallisesti). Todellinen tavoite on itse asiassa kelluvan kruunun heikentäminen. Tämä on tehonnut talouteen, mutta se on vaikuttanut kuplan syntymiseen asuntomarkkinoille. Asuntokuplalle on siis tosin muitakin syitä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Entäpä jos valtio laittaa vouchereita liikenteeseen, siihen ei tarvita omaa keskuspankkia. Eikä myöskään siihen jos valtio pudottaa viiden euron tai isompia seteleitä helikopterista.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #38

Presis, esimerkiksi näin: http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/202684-p...

Oma keskuspankki tarvitaan vasta kun lasku jätetään maksamatta : )

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen

Tutki Norjan taloutta, tai Ruotsin, miksi niiden kansantaloudet toimivat ja ja Suomen ei?

Helikopteriraha on kiva ajatus MUTTA Suomen tilanteessa se ei ole kovinkaan hyvä ratkaisu. Miksi? No siksi että täällä on paljon tekemätöntä työtä sekä paljon työttömiä.

Suomineito on monivammainen, armokuolemaa odottava kaakki. Letkut unionista ja eurosta on irroitettava mahdollisimman nopeasti jos aiomme selvityä.

Nykyinen "leikkaus onnistui hyvin mutta potilas kuoli" mentaliteetti ei liene koskaan toiminut silloin kun kansantalous on aallonpohjassa.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Ruotsin ja Norjan kansantaloudet toimivat eri syistä, Norjassa öljyrahan voimin, Ruotsissa sen takia, että ymmärsivät tehdä tarvittavat muutokset jo viitisentoista vuotta sitten.

Suomella ei ole tuohon rohkeutta, eikä enää edes aikaakaan, siksipä "steroidit" ovat tarpeen.

Tekemättömälle työlle saadaan kysyntää helikopterirahan toimin, kts. linkkini palveluseteleistä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila Vastaus kommenttiin #43

Ei Ruotsissa ole tehty mitään yksittäisiä muutoksia 15 vuotta sitten, vai voitko yksilöidä nuo muutokset, jotka ovat kantaneet tänne saakka? Kyllä asia on niin, että ruotsalaiset poliitikot ymmärsivät sen, jota suomalaiset poliitikot eivät halunneet ottaa huomioon EU- ja eurokiimassaan: Pohjoismaissa on niin kova AY-liike, että ns. sisäinen devalvaatio ei toimi eli palkkojen alentaminen esim. 10 %. Kai se tuli kaikille selväski Kiky-näytelmässä. Ollaan olevinaan, että Suomi tällä olemattomalla toimenpiteellä nousee.

Suomen ongelma on työttömyys, joka johtuu viennin hintakilpailukyvystä. Siihen ei auta kuin kertaluontoinen devalvaatio oman markan toimesta. Homma hoituu kelluvan valuutan avulla. Aluksi markka devalvoituisi n. 31,4 % ja sitten eläisi sen mukaan, miten markkinavoimat arvioivat Suomen kilpailukyvyn eli miten ahnaasti AY-liike haluaa nimellisiä palkankorotuksia.

Peräkaneetti: Tarkoitin aiemmin, että meillä ei ole yhtään eurovastaista eduskuntapuoluetta.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #44

Ulkopoliittisesta tilanteesta johtuen en olisi kovin halukas EU-aluetta rikkomaan, mutta myönnän että omalla valuutalla devalvoinen voisi auttaa.

Ulkoinen devalvaatio ei kuitenkaan ole se syy miksi Ruotsi on pärjännyt, vaan siellä työmarkkinajärjestöt eivät ole tuhonneet maata, eikä kaupungistumista vastaan ole taisteltu samanlaisella vimmalla kuin täällä.

Jos yhtään päätöstä tilanteen parantamiseksi ei ole tehty täällä yli kymmeneen vuoteen, niin oman valuutan huutaminen apuun on vastuunkarttelua.

Helikopterirahaa voidaan halutessamme käyttää EU:n laajuisesti.

Käyttäjän JarmoNevalainen kuva
Jarmo Nevalainen Vastaus kommenttiin #43

Norjan menestys johtuu järkevästä ja hyvin toteutetusta talouspolitiikasta jonka öljy mahdollisti. Ei öljy sinällään takaa mitään. Aivan sama kuvio oman kansallisen valuutan kanssa, se on työkalu jolla voidaan rakentaa hyvinvointia tai tuhota maa.

Luonnonvaroista sen verran että Suomi on hyvin hyvin rikas maa luonnonvaroiltaan. Luonnonvarojen käytön osalta Suomi on tehnyt kehitysmaatasoista politiikkaa. Tässä on yksi iso tekijä joka voi muuttaa asioita tulevaisuudessa, mutta se vaatii uudet rohkeat päättäjät.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #48

Muna ja kana - 10% Norjan työpaikoista on öljyteollisuudessa, kelpaisi varmasti meillekin?

Toki Suomi on tyrinyt esim. Kemira Growhown myynnissa, mutta siitä sopii syyttää Mauria ja pyrkiä olemaan toistamatta virhettä.

Tosin tuulivoiman osalta taisi mennä jo, Mauri saattaa olla Suomen historian kallein mies.

Käyttäjän juhakuittinen kuva
Juha Kuittinen

Euroalueella on käynnissä leikkausten ja taloudellisten supistamisien kierre.

Kilpailukyky kyllä paranee mutta toisen vienti näkyy toisen tuonnissa ja suuri osa euromaiden viennistä suuntautuu euroalueelle.

Euron kohtalona voisi olla, että muutamat maat siitä lähtevät pois ja jotkut jäävät siihen kelluvin markkinaehtoisin valuutoin.

Käyttäjän jarirobson kuva
Jari Robson

Tuo toinen vaihtoehto kuulostaisi järkevimmältä, koska loisi omalta osin puitteet tulevaisuudessa myös irtaantumaan eurosta, jos sen kohtalo alkaisi näyttämään synkältä suomalaisten kannalta.

Tämähän rinnakkainen raha voisi olla markan paluu kryptovaluuttana perustuen Blockchain-teknologiaan, mikä olisi vielä avointa hajautettua rekisteriä ja näin äärimmäisen läpinäkyvä.

Rahankin arvo perustuisi nykyisen uskon ja luottamuksen sijasta johonkin matemaattiseen sääntöön. Rinnakkainen raha avaisi myös oivan mahdollisuuden perustulolle, missä ihmisen kulutusvoima ei enää olisi riippuvainen siitä, että olisiko töissä vai ei. Tuo on oleellinen seikka, koska tämän luonnollinen teknologinen kehitys(mekansiointi,automatisointi,robotisointi) syrjäyttää ihmisiä enemmän töistä, mitä se luo työpaikkoja tilalle, minkä johdosta tarvitsisimme mallin, mikä ei perustuisi siihen, että ihmisen tarvitsisi olla töissä elantonsa eteen.

Jos ei rinnakkaista rahaa, vähintään tarvitsisimme rakenteellisia muutoksia talousjärjestelmään, mikä tekisi tämän mukautuvaksi tälle realiteetille, koska olisi mahdotonta ja typerää pysäyttää tämä luonnollinen kehittymisen suunta.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Ajatellen Suomen jäsennyyttä EMU:ssa täällä on tehty liki kaikki täysin päinvastoin, mitä jäsennyys olisi edellyttänyt varsinkin v. 2007 jälkeen.

Varsinkin julkiset menot ovat kasvaneet räjähdysmäisesti, kuten myös niissä maissa, jotka ovat jo aiemmin kriisiytyneet pahasti velkaantumalla yksittäisinä eurotalouksina.

Nyt aikaan saatu kiky on mitätön askel toki oikeaan suuntaan.

Käyttäjän atsoeerikainen kuva
Atso Eerikäinen

Tarjoan taas lääkkeeksi verotuksen alarajan nostoa 20.000 euroon JA minimituntipalkaksi 10 euroa. Työnantajat velvoitetaan palkkaamaan työkuntoiset työttömät töihin alentamalla sivukuluja ja työttömät ottamaan vastaan mitä työtä vain (aluksi) vuoden sisällä, jonka jälkeen työttömyyskorvaus loppuu.

10 eurolla tunnissa tienaa vuodessa 17.600 euroa (10x8x6x4x11), ja lyhentämällä kesälomaa, tuon 20.000 euroa verottomana.

Valtio säästää työttömyyskorvaukset, asumis- ja toimeentulotuet, ja tienaa lisääntyneen ostovoiman ansiosta arvonlisäveroja, yhteensä toistakymmentä miljardia.

Kun yhteiskunta alkaa nousta lamasta, työntekijät hakeutukoot parempiin hommiin, kun työpaikkoja aukeaa.

Käyttäjän Juha-PekkaVaarala kuva
Juha-Pekka Vaarala

Jos Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori sanoo, että kansainvälinen finanssisysteemi on mallia vasara-naula-lauta, kuten USA:n yo. finanssikriisipäätelmästä voi olettaa, niin eihän meillä ole mitään hätää. Ne on helposti sekä ennustettavissa että estettävissä.
Paitsi että meikäpoika hankaa Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professorin päätelmiä vastaan.
Finanssikriisi, kuten talouskriisit yleensäkin, ovat kansan- ja maailmantalouden normaaleja ilmiöitä siinä missä nousut, taantumat ja laskutkin. Kansantaloudet ovat kompleksisia järjestelmiä ja ne toimivat kolmiulotteisessa systeemissä skaalavapaan verkoston tavoin. Neljäs "ulottuvuus" on aika. Ultimaattisesti systeemi on jotakuinkin suljettu (maapallo), toistaiseksi.
Havainnollisesti se toimii näin:
Talouden toimijat eli yritykset, valtio ja kansa, muodostavat miljoonia erikokoisia elastisia vaihtelevien etäisyyksien päässä olevia kuplia, solmukohtia, jotka ovat yhdistettynä toisiinsa eripaksuisilla ja pituisilla venttiilein varustetuilla myöskin elastisilla pilleillä/putkilla, linkeillä. Kuplien koko sekä kuplista lähtevien putkien määrä, koko ja pituus vaihtelevat jotakuinkin potenssilain (20/80) jakauman mukaisesti. Kuplista lähtevien putkien virtauksia säädellään venttiileistä, jotka puolestaan säätelee kuplien kokoa. Toisinaan käy niin, että kuplat kasvavat niin isoiksi, että ne koskettavat toisiaan ja paine seinämien välissä kasvaa ja jopa hajoaa yhdistyen suureksi kuplaksi. Voi myös käydä niin, että kuplan kasvaessa sen seinämän jännite kasvaa niin suureksi, että se hajoaa kahdeksi tai useammaksi kuplaksi, jotka puolestaan muodostavat omia putkiaan. Voi myös käydä niin, että kuplien koon muuttuessa myös putkien koot ja pituudet muuttuvat, jotkut katkeavat tai muodostuu uusia putkia kuplien välille.
Näin syntyy valtavan monimutkainen solmujen ja linkkien sekä vaikutusten dynaaminen verkosto, jossa tyhmille yksinkertaistuksille ei ole sijaa.
Sen sijaan kun hyväksymme talousjärjestelmän monimutkaisuuden ja dynaamisuuden sekä hyvässä, että pahassa, toimiemme epätäsmällisyyden, ilmiöiden ilmaantumisen sekä niiden aaltovaikutuksen, voimme keskittyä määrittämään oleelliset kuplat ja putket ja niiden vuorovaikutussuhteita toisiinsa nähden, tunnistaa ilmiöiden aaltovaikutuksia ja lopuksi kehittämään tehokkaita suojaus- ja vaimennustoimenpiteitä maailman- tai kansantalouden yskähdellessä.
Se on aivan sama, mitä ränkylöitä meidän lompakossa tai pankkitilillä pyörii, jos kansantalouden asioista päättävät pölvästit, jotka eivät tajua tai hyväksy sitä tosiasiaa, että kansantaloutemme on suljetun systeemin sisällä oleva yksi joustava, elävä ja monimutkainen sekä avoin systeemi muiden samanlaisten joukossa.

Tuomas Virtanen

Eikö Kanniaisen logiikalla Japanissa pitäisi mennä lujaa?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Meneehän siellä. Kansantuote on joka vuosi ihan yhtä suuri kuin edellisenäkin vuonna ja julkinen velka on hädin tuskin 250% siitä.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Suomella tuo 250% tulee vastaan muutaman vuoden päästä, ja se on lisäksi __ulkomaista__ velkaa. Ei luulisi paljoa naurattavan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #57

Aika löysää huumoria. Suomen julkinen velka on vähän yli 60%, euroalueen vähän yli 90% ja USA:n vähän yli 100% kansantuotteesta.

Käyttäjän SeppoTossavainen kuva
Seppo Tossavainen

Palataanpa vielä Kanniaisen tekstin alkuun eli "Eurojärjestelmään kuuluvien maiden hyvinvointitappiot ovat merkittävät, ...". Tämä on kirjoituksen ydin. Sille Kanniainen hakee ja sille pitäisi hakea vaihteohtoja ja ratkaisuja.

Kanniainen esittää lopussa mahdollisia vaihtoehtoisia kehityssuuntia. Niiden osalta vain viimeinen on realistinen toistaiseksi: Euroalue säilyy ja säilytetään. Kreikan euroeroa ei toteutettu ja syynä oli pyrkimys pitää kaikki Euromaat mukana. Kreikan pankkikriisi ei johtanut testiin siitä, miten Euroero toteutetaan ja mitä se vaikuttaa. Se johti testiin siitä, miten Euromaat pystyvät toimimaan ja pitämään Euroalueen kasassa kriisitilanteessa.

Euroalueen pysyvyys on se todellinen fakta, josta voisi lähteä rakentamaan vaihtoehtoja.

Kanniaisen lopun kuvailu missä tilanteessa Euroalue hajoaisi on tärkeä miettiä, mutta jos nämä tekijät arvioidaan, niin ehkä lopputulos on, että mitään realistista riittävän voimakasta hajottavaa tekijää ei ole näköpiirissä. Eurojuna on tiukasti raiteillaan.

Keskeisten isojen maiden mukanaolo on olennainen asia. Suomikin pysyy tiukasti mukana, tappioita ei lasketa tai ne eivät vaikuta. Sama tilanne oli markka-aikana. Devalvaatioista tuli rankkoja tappioita, mutta devalvaatiotappioita siedettiin eikä palkkojen liian nopeaa kasvua saatu kuriin tappioista huolimatta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Sama tilanne oli markka-aikana. Devalvaatioista tuli rankkoja tappioita, mutta devalvaatiotappioita siedettiin eikä palkkojen liian nopeaa kasvua saatu kuriin tappioista huolimatta."

Kokonaisuuden kannalta kannattaisi huomioida että markalla Suomi kuitenkin rakennettiin sotien jälkeen rikkaaksi hyvinvointivaltioksi, lähes koko inframme on siltä ajalta. Euron aikana Suomi on taantunut, oma tuotanto lähes hävinnyt, julkinen velka ja työttömyys ennätyskorkealla ja suunta vain alaspäin.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Nyt mitataan sitä, kuinka paljon on "whatever it takes" eli missä tulee lopullinen kipuraja vastaan.

Käyttäjän SeppoTossavainen kuva
Seppo Tossavainen

Nyt vain siedetään ja ollaan eurossa mukana. Tilanne muistuttaa 90-luvun lamaa edeltänyttä tilannetta. Silloin pidettiin kiinni vahvasta markasta ja pinnisteltiin aina valuuttapakoon ja talousromahdukseen asti.

Suomi ei missään vaiheessa luopunut "vahvasta" markasta. Mitään asiaan todella vaikuttavia sopeutustoimia ei pystytty tekemään. Yritettiin vain julistuksilla ja lausunnoilla pitää kiinni markan vakaasta arvosta.

Eli välttämättömiä sopeutuksia ei tehty 90-luvun alussa edes erittäin vakavassa kriisitilanteessa.

Tästä saadaan se opetus, että Suomi pysyy eurossa jos euro vain säilyy. Vasta jos markkinavoimat ottaisivat päätöksenteon, voisi tulla muutos. Kreikan kriisiin verrattavasta tilanteesta ollaan vielä kaukana. Eikä edes Kreikan talouskriisi / pankkiromahdus riittänyt eurosta eroamiseen.

Toimituksen poiminnat