*

Vesa Kanniainen

Donald Trumpin valtakautta odotellessa: republikaanipresidentit olleet parempia

 

Venäjän, Unkarin ja Turkin johtoa lukuun ottamatta muu maailma näyttää olevan järkyttynyt Trumpin vaalivoitosta. Trumpin häkellyttävä retoriikka osui maaliinsa. Hän oli tiedostanut tarkkailijoita paremmin miljoonien kouluttamattoman amerikkalaisen kokemuksen: oma taloustilanne on heikompi, kuin mikä se oli omilla vanhemmilla ja vielä heikompi se tulee olemaan omilla lapsilla.

Vaikka dramaattisia taloudellisia virheitä on tehty (2000-luvun rahapolitiikka niin USA:ssa kuin Euroopassakin), taloudellisen vaurastumisen pysähtyminen enempää USA:ssa kuin muissakaan länsimaissa ei kuitenkaan johtunut niiden talouspolitiikasta vaan globalisaatiosta. 40 vuotta jatkunut globalisaatio on vienyt tavaratuotannon halvan kustannustason kehittyviin talouksiin. Seurauksena on ollut niiden vahva talouskasvu. Kun tämä on puolestaan puolittanut maailman absoluuttisen köyhyyden, tapahtunut kehitys on nähtävä moraalisesti oikeutettuna. On ollut kehitysmaiden vuoro.  Merkittävälle osalle länsimaiden palkansaajaväestöä kehitys on näyttäytynyt kuitenkin elintason heikkenemisenä puhumattakaan amerikkalaisen unelman karkaamisesta ulottumattomiin. Samaan aikaan tulonjaolla mitattuna eriarvoistuminen on länsimaissa kasvanut.

Trumpin poliittinen retoriikka puri äänestäjiin. Hän ei kuitenkaan kykene tuomaan raskasta teollisuutta takaisin USA:han. Se edellyttäisi työvoimakustannusten rajua pudottamista USA:ssa, mikä on päinvastaista sille, mitä Trumpin äänestäjät haluavat.

Jos sotien jälkeiseen kehitykseen on uskominen, demokraattipresidenttien aikana USA:n kansantalous on voinut paremmin kuin republikaanipresidenttien aikana. Tutkijakollegani Heikki Koskenkylä on selvittänyt Jeremy J. Siegelin kirjasta ”Stocks for the Long Run” (2008), että demokraattipresidenttien aikana osakekurssit ovat nousseet nimellisesti 15,26% vuodessa ja republikaanien valtakauden aikana vain 9,71%. Demokraattien aikana inflaatio on puolestaan ollut keskimäärin 3,65% vuodessa ja republikaanien aikana 3,78%. Eli reaalisesti osakekurssit ovat nousseet demokraattien valtakauden aikana vajaat 12 % vuodessa ja republikaanien aikana vain vajaat 6% vuodessa!

Trumpin voiton selvittyä osakekurssit nytkähtivät, mutta pian sijoittajat oivalsivat, että kannattaa tehdä ero poliittisen retoriikan ja tekojen välillä. Osakekurssien notkahdus kääntyi päivässä nousuksi.

Onnistuipa Trump talouspolitiikassaan kuinka tahansa, voidaan nostaa toinen vertailu, joka on vähintään yhtä kiintoisa. On argumentoitavissa, että republikaanipresidentit ovat maailmanpolitiikassa onnistuneet yleensä paremmin kuin demokraattipresidentit.

Demokraattipresidenteistä Harry S. Truman hyväksyi ydinaseen käytön Japania vastaan USA:n ja sotatoimet Korean niemimaalla 1950-1953. Näitä ratkaisuja ei ole aihetta kyseenalaistaa. Sen sijaan demokraattipresidentti John F. Kennedyn siunaama ja kuubalaisten toteuttama Sikojenlahden epäonnistunut maihinnousu Kuubassa 1961 osaltaan johti Kuuban ohjuskriisiin. Kennedy toki vei pisteet kotiin toteutettuaan Kuuban saarron, mikä johti Neuvostoliiton johtajan Nikita Hrustsovin perääntymiseen. Maailma ehti kuitenkin käydä ydinsodan partaalla. Kennedy myös sitoi USA:n Vietnamin sotaan ja tapatti vietnamilaisia ja amerikkalaisia järjettömässä sodassa, joka tämän päivän näkökulmasta oli turha: nykyinen kommunistijohtoinen Vietnam toivottaa USA:n pääoman tervetulleeksi. Demokraattipresidentti Lyndon Johnsonin kaudella sota Vietnamissa kasvoi uusiin mittasuhteisiin. Vietnamin sota olikin ennen kaikkea demokraattipresidenttien sota.

Republikaanipresidentti Richard Nixon sai tästä sodasta tarpeekseen. USA vetäytyi voitettuna hänen kaudellaan 1973. Sitä ennen Nixonin ulkoministeri Henry Kissingerin toimintaan yhdistyneet pommitukset ovat silti yksi häpeätahra tässä järkyttävässä historiallisessa tuhoavan voiman käytössä.

Republikaaneista Richard Nixon oli maailman kehityksen kannalta erinomainen presidentti (vaikka olikin roisto). Hän onnistui solmimaan toimivat suhteet Leonid Bresnevin aikana Neuvostoliiton kommunistiseen johtoon, josta poliittisesta johdosta jälkimaailmalla ei ole ollut mitään hyvää sanottavaa. Nixon myös teki ennakkoluulottoman matkan puhemies Maon Kiinaan, mikä on kantanut vahvasti hedelmää USA:n suhteissa Maon jälkeiseen Kiinaan. Maailma oli Nixonin ansiosta astetta ennustettavampi, mikä myös johti Euroopassa liennytykseen ja suomalaistenkin mielellään muistavaan turvallisuuskonferenssiin vuonna 1975.

Demokraattipresidentti Jimmy Carter oli pähkinänviljelijä Georgiasta. Hän rakensi ulkopolitiikkansa epärealistisille yleville moraalisille periaatteille ja veti täydellisen vesiperän nelivuotiskaudellaan, joka päättyi 1981. Ehkä vain Bill Clintonia voi pitää sotien jälkeisenä menestyksellisenä demokraattipresidenttinä. Hänen kaudelleen (1993-2001) mahtuvat Naton toteuttamat pommitukset Jugoslaviaa vastaan 1999, mille on nähty moraalinen oikeutus Kosovon kärsimyksistä johtuen.

1980-luvulla republikaanipresidentti Ronald Reagan pyrki tasoittamaan voimasuhteita Euroopassa tuomalla USA:n ohjukset Eurooppaan. Vaikka Neuvostoliitto oli jo tuonut omat keskimatkan ohjuksensa, rauhanoppositio Euroopassa nousi vahvaan vastarintaan. Reagan ei antanut periksi. Hän käynnisti varustautumisen ja harhautti Neuvostoliittoa Tähtien Sota- suunnitelmallaan, jonka venäläiset ottivat tosissaan. Reagan pysäytti Neuvostoliiton vallan vahvistumisen maailmalla. Neuvostoliitossa valtaan noussut idealisti Michael Gorbatsov näki, että Neuvostoliitto ei taloudellisesti kykene vastaamaan USA:n varusteluun. Neuvostoliitto oli taloudellisesti polvillaan ja alistui liennytykseen. Oli edessä Neuvostoliiton hajoaminen 1991 sekä katkera vetäytyminen keskisestä Euroopasta omille rajoille. Neuvostoliiton hajotessa itsenäistyneitä maita oli 15. Euroopan vapautetut kansat ovat paljosta kiitollisia Reaganille, toisen luokan näyttelijälle, joksi häntä Euroopassa kutsuttiin.

Yhdessä Gorbatsovin kanssa Reaganin politiikka teki Euroopan ja maailman turvallisemmaksi. Aivan huima suoritus. George H.W. Bush (isä Bush), republikaanipresidentti, oli kohtuullisen onnistunut presidenttinä. Hän toki käynnisti Persianlahden sodan, mutta samalla pelasti Kuwaitin, jonka Saddam Hussein oli miehittänyt. Poika Bush (George W. Bush) puolestaan käynnisti toivottoman ”terrorisminvastaisen” sodan Afganistanissa, joka ei ole ohitse vieläkään. Hyökkäyksestään Irakiin johtuen häntä ja Ison-Britannian Tony Blairia voi pitää sotarikollisena. Hyökkäys perustui valheeseen Irakin massatuhoaseistuksesta, jonka olemassaolon Saddam Hussein jätti avoimeksi pitääkseen vihollisensa Iranin epätietoisena sotilasvoimaastaan. Poika Bush on merkittävin poikkeama muutoin kohtuullisen onnistuneista republikaanipresidenteistä. Hänen viime vuosinaan maailma keskittyi odottamaan hänen kautensa päättymistä.

Demokraattipresidentti Barack Obama peri mainitut sodat, mutta on saanut aikaan vain rajoitetusti konkreettista: USA yhä taistelee Afganistanissa, Irakissa ja myös Syyriassa. Merkittävänä poikkeuksena ovat välien solmiminen Iranin ja Kuuban kanssa, mitä on aihetta arvostaa. Obaman aikana myös Muammar Gaddafi syöstiin vallasta sisällissodan ja USA:n ilmaiskujen avulla. Sen seurauksen osa Libyasta on tänään Isis-järjestön hallinnassa.

Mitä USA:n Nato-politiikkaan Trumpin kaudella tulee, tosiasia on, että Naton olemassaolon aikana sen eurooppalaiset jäsenmaat ovat vapaamatkustaneet USA:n sotilasbudjetilla. Tämän totesivat jo Todd Sandler ja Keith Hartley artikkelissaan ”Economics of alliances; The Lessons for collective action” vuodelta 2001. Kun USA:n sotilasbudjetti on 3.8 % bruttokansantuotteesta, eurooppalaisista liittolaisista tänä päivänä 2 %:n vaadittuun osuuteen pääsevät vain Iso-Britannia, Viro, Kreikka ja Puola. USA:n rahoitusvastuu Natossa on 1980-luvulta lähtien ollut 73 % ja hyödyt 34 %, kun Euroopan Nato-maiden rahoitusvastuu on ollut 25 % ja hyödyt 40 %.

Tässä arviossa olen sivuuttanut USA:n presidenttien toistuneet puuttumiset maansa lähialueiden kehitykseen myös sotilaallisesti. Olen palauttanut mieliin joitain maanilmanrauhan kannalta suuria tapahtumia. Onko suurella valtiolla oikeus poliittisesti ja sotilaallisesti puuttua pienempien lähinaapureidensa kehitykseen? Kysymys on oleellinen myös Itämeren alueen vakauden kannalta. Obaman kaudella Itämeren tilanne on hankaloitunut Venäjän aktivoitumisen myötä. Missä määrin vastuu on USA:n johdolla ja missä määrin Euroopan unionin virhearvioilla?

Onko demokraatti- ja republikaanipresidenttien vertailulla ennustearvoa sille, millainen on maailmamme, kun Trumpin kausi on ohitse? Ei välttämättä, mutta voi sitä tapahtumien valossakin miettiä. Teolliset työpaikat eivät palaa. Työpaikkoja hän ei tule luomaan paitsi julkista velkaa kasvattamalla. Hänen voittopuheensa voiton selvittyä oli kieltämättä aika huima. Retoriikan aika on ohitse. Sitä paitsi hänellä on neljä vuotta aikaa. Sen jälkeen on välitilinpäätöksen aika.

 

Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori Helsingin yliopistosta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Hän oli tiedostanut tarkkailijoita paremmin miljoonien kouluttamattoman amerikkalaisen kokemuksen."

Clinton oli suositumpi huonommin tienaavien joukossa ja Trumpia äänesti koulutettu ja hyvin tienaava luokka. On virheellisesti väitetty, että Trumpia äänesti pääasiassa valkoinen kouluttamaton mies, joka oli saanut potkut teollisuuden muutettua Kiinaan, ja joita Clintonin retoriikassa kutsuttiin "surkimuksiksi".

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Vesa Kanniainen kirjoitti: "republikaanipresidentit olleet parempia"

Ehkä yleisellä tasolla, mutta hyvä, että myös kansantalouden professori yhtyy siihen käsitykseen, että George W.Bush junior oli selkeä poikkeus tohon "sääntöön". Kerrassaan kävelevä katastrofi, koko mies...

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203136-tony...

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Vesa Kanniainen kirjoitti mainiossa blogissaan: "Trumpin voiton selvittyä osakekurssit nytkähtivät, mutta pian sijoittajat oivalsivat, että kannattaa tehdä ero poliittisen retoriikan ja tekojen välillä."

Veikkaan, että kävi pikemminkin niin, että osaavat sijoittajat myivät kalliit laput pois vaalien alla, ja odottivat, kunnes kuplauunot menivät paniikissa myyntilaidalle ja ostivat sitten samat laput takaisin halvalla. Täysin tyypillinen liike, jossa hölmöiltä sijoittajilta otetaan löysät pois.

.. ja sitten media tekee siitä omia lapsellisia tulkintojaan...

Käyttäjän jussikeinonen kuva
Jussi Keinonen

Kiitän hyvästä taustoittavasta kirjoituksesta.

Yksi asia kummastuttaa yhä enemmän. Mahtaisiko emeritusprofessorilla olla aikaa selventää tätä asiaa?

"Hän oli tiedostanut tarkkailijoita paremmin miljoonien kouluttamattoman amerikkalaisen kokemuksen: oma taloustilanne on heikompi, kuin mikä se oli omilla vanhemmilla ja vielä heikompi se tulee olemaan omilla lapsilla."

Tämä tyytymättömyys ja kokemus asioiden huonontumisesta on länsimaissa hämmästyttävän yleistä. Silti elämme maailmassa, jossa lääkkeet, teknologia, ruoka ja hyvinvointi ylipäätään on parempaa ja halvempaa sukupolvi sukupolvelta.

Suuri osa selityksestä on tietenkin psykologis-kulttuurillista ("ennen nostalgiakin tuntui paremmalta").

Mutta onko kansan/taloustieteessä sellaisia mittareita, joilla pystyisi taustoittamaan tätä hyvän kehityksen eräänlaista deflaatiota? Ja jos on, miksei niitä näy enemmän julkisuudessa?

Nykyisillä mittareilla näkyy vain hidasta BKT:n ja palkkatasojen kehitystä, joka tietenkin aiheuttaa tyytymättömyyttä. Liikaa, turhaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Silti elämme maailmassa, jossa lääkkeet, teknologia, ruoka ja hyvinvointi ylipäätään on parempaa ja halvempaa sukupolvi sukupolvelta."

Näetkö tosiaan että esim Suomessa nykysukupolvella on asiat paremmin kuin edellisellä sukupolvella? Teknologia on varmasti parempaa mutta se ei asiaan liity.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Näetkö tosiaan että esim Suomessa nykysukupolvella on asiat paremmin kuin edellisellä sukupolvella? Teknologia on varmasti parempaa mutta se ei asiaan liity."

Paitsi teknologian, kaikki on muutenkin paljon paremmin.
Kiitos on globalisaation, jonka ansiosta meillä on paremmata tuotteet ja ne on halvempia kuin vanhemmillamme.

Vanhempamme saivat pitkään säästää saadakseen putki- TV:n josta näki yhden kanavan.
Tänä päivänä joka penskalla on kännykässään sata kanavaa.

Samassa suhteessa kaikki muukin on paremmin tällä sukupolvella kuin sillä vanhalla.

Tänä päivänä tavarat eivät lisäksi kallistu, kuten ennen, eikä devalvaatiolla kavennetä tilipussia ja leikata säästöjä joka kymmenes vuosi, kuten ennen.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #9

"Paitsi teknologian, kaikki on muutenkin paljon paremmin."

Massatyöttömyys, pätkätyöt, yleinen epävarmuus, ruokajonot, velkaantuneisuus eli Suomessa paljon samaa kuin USA:ssa. Miksi yrität väittää mustaa valkoiseksi?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #17

"Massatyöttömyys, pätkätyöt, yleinen epävarmuus, ruokajonot, velkaantuneisuus eli Suomessa paljon samaa kuin USA:ssa. Miksi yrität väittää mustaa valkoiseksi?"

Juu, ennen ei ollut mitään työttömyyskorvauksia, ei mitään, saati sitten ansiosidonnaisia. Jos joutui työttömäksi saatettiin laittaa jotain monttua kaivamaan, tai tietyömaalle.

Tämä päivänä työttömät ruokitaan kotisohvalle ja huolehditaan siitä että varmasti on kaikki elämän mukavuudet, sellaisetkin joista entisaikana eivät edes työssäkäyvät voineet haaveilla.

Nykyisin voi sitten hakea sitä ilmaista ruokaa vielä lisäksi, jos jaksaa jonottaa, kukaan ei kysy mihin sitä tarvitset, sillä voi ruokkia vaikka kenneliä.

Toki tänäkin päivänä on köyhyyttä ja kärsimystä, mutta sitä ei voida verrata entisten aikojen köyhyyteen ja kärsimyksiin. Ne olivat tämän päivän kärsimyksiin verrattuna moninkertaiset ja nykypäivän työtön voi viettää parempaa elämää kuin entisaikojen työllistetyt ja parempaa jopa kuin entisajan keskiluokka.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

"Trumpin häkellyttävä retoriikka osui maaliinsa. Hän oli tiedostanut tarkkailijoita paremmin miljoonien kouluttamattoman amerikkalaisen kokemuksen: oma taloustilanne on heikompi, kuin mikä se oli omilla vanhemmilla ja vielä heikompi se tulee olemaan omilla lapsilla."

Aika karsea ajatus, että voitto tulee sillä, että retoriikka osuu maaliin...

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Vaikka mainitut taloudelliset seikat varmasti painoivat vaakakupissa ja analyysi on muutenkin hyvä, puuttuisiin pariin näkökulmaan.

Sanoisin, että Trump ei tarjonnut poliittista vaihtoehtoa, vaan hän tarjosi ainakin kuvitteellisen vaihtoehdon politiikalle. Politiikka on tavan kansalaiselle tällä hetkellä synonyymi epäluottamukselle, korruptiolle, ahneudelle, ylimielisyydelle ja piittaamattomuudelle. Harva on oikeasti kiinnostunut politiikasta ja kaipaa epätoivoisesti omia mahdollisuuksia perustekemiseen, millä oma hyvinvointi pysyy ennustettavana ja vakaana. Blogista löytyykin keskeisiä syitä luottamuksen menettämiselle. Jos demokratia muuttuu kansanvallan yläpuolelle asettuvaksi eliittiurheiluksi, ei sille pidäkään tulla mandaattia mistään.

Toinen on tämä republikaanien ja demokraattien välinen ero pörssikursseissa, mihin liittyy selkeä markkinaviive. Jos asiaa perattaisiin syvemmin, nähtäisiin republikaanijohdolla yrityselämän vilkastuneen niin paljon, että demokraattien sitten vuorollaan tasatessa tulokset (ylettömän avokätisesti), ostovoiman laaja kasvu heijastuu myös kaikkiin varallisuusarvoihin, ei yksin osakekursseihin.

Tämä on tietysti hieman karrikoitu esimerkki ja poikkeuksia löytyy varmasti, mutta ei kaukana totuudesta kuitenkaan. Suomessa malli ei päde, koska meillä puoluekenttä on nykyisellään vain erivärisiä demokraatteja amerikkalaisittain ajatellen.

Oli ylettömään kurssinousuun syypää kumpi tahansa, se yleensä päättyy taantumaan tai lamaan, koska vielä ikinä ei ole ollut malttia vaurastua, eikä oikein mahdollisuuttakaan rahajärjestelmämme perusominaisuuksista johtuen.

Jos näihin keskeisiin ongelmakohtiin puututtaisiin ja korjattaisiin järjestelmän itsetuhoiset valuviat, voitaisiin oikeastikin puhua uudesta yhteiskuntasopimuksesta. Nyt sillä nimellä markkinoidaan vain jonkinlaisia siivoustalkoita, joilla ongelmat lakaistaan maton alle.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Miten voi olla mahdollista että nykypolvella on sellainen tuntemus että vanhemmillaan oli asiat paremmin.

Tuo ei voi millään mittareilla pitää paikkansa, silti sitä hoetaan.

Meillä on kaikki paremmin, on tietokoneet, kännykät, somet, paremmat autot, paremmat tiet, paremmat asunnot.

On vehkeitä joista vanhempiemme sukupolvi ei voinut uneksia. On enemmän vapaata, on helpompi matkustaa, on parempi terveydenhoito, on paremmat kuintoilumahdollisuudet, on parempaa viihdettä, parempaa ruokaa, paremmat vaatteet.

Kaikki on paremmin..... mitä oikein valitetaan.
Onko koettu kurjuus vain taitavien poliittisten manipulaattorien, Trumpin tai perussuomalaisten, luoma populistinen harha?

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Kaikkea romua on tietysti yltäkylläisesti, mutta sen toimimattomuus ja sitovuus ei tee ketään onnellisemmaksi, päin vastoin.

Vähemmän on tosiaan tässä tapauksessa enemmän. Kohtuus lienee paras ja löytyy jostain sieltä välimaastosta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Kaikkea romua on tietysti yltäkylläisesti, mutta sen toimimattomuus ja sitovuus ei tee ketään onnellisemmaksi, päin vastoin."

Tuleeko onni sitten pelkästään siitä että Trump valitaan pressaksi?

Itse olen enemmän materialisti.
En koskaan käytä termiä "rakastan" mutta niin kovasti tykkään näistä nykyajan vempaimista että melkeinpä voisin sitäkin sanaa käyttää.

"Vähemmän on tosiaan tässä tapauksessa enemmän. Kohtuus lienee paras ja löytyy jostain sieltä välimaastosta."

Jaa, "riittävästi" on se oikea sana.
Nykyään on riittävästi.

Ennen oli vähemmän,
eli riittämättömästi,
eli silloin oli puutetta,
enää ei ole.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

"Meillä on kaikki paremmin, on tietokoneet, kännykät, somet, paremmat autot, paremmat tiet, paremmat asunnot."

Oletko vakavissasi vai ironinen? Oletko vakavissasi, että kännykät ja somet olisivat parantaneet elämän laatua? Minusta ainakin näyttää vahvasti päinvastaiselta, enkä olisi näitä keksintöjä yhtään kaivannut.

Eihän keinotodellisuudessa muuta pahaa ole, paitsi että sillä on inhottava taipumus syrjäyttää todellista todellisuutta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Oletko vakavissasi vai ironinen? Oletko vakavissasi, että kännykät ja somet olisivat parantaneet elämän laatua? Minusta ainakin näyttää vahvasti päinvastaiselta, enkä olisi näitä keksintöjä yhtään kaivannut."

No, sinulla menee sitten heikosti. En väitä vastaan.
Minulla menee paremmin ja minusta tuntuu että juuri näitä uusia keksintöjä olisin kaivannut, jos silloin ennen olisin niístä jotain silloin tiennyt.

"Eihän keinotodellisuudessa muuta pahaa ole, paitsi että sillä on inhottava taipumus syrjäyttää todellista todellisuutta."

Minusta tämä nykyinen todellisuus tuntuu paljon paremmalta kuin vanha todellisuus.

Kumpi näistä kahdesta vertailussa olevasta todellisuudesta sitten on aidompaa todellisuutta? Sitä en mene arvailemaan.

En siis arvaile kumpi on todellisempi todellisuus, mutta nykytodellisuudesta käsin se vanha todellisuus, missä ei ollut nettiä, kännyköitä, mikroaaltouuneja, induktioliesiä ja kaikkea muuta kamaa, tuntuu kovasti kuplalta tähän nykyiseen verrattuna, en kaipaa takaisin siihen vanhaan kuplaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"taloustilanne on heikompi, kuin mikä se oli omilla vanhemmilla ja vielä heikompi se tulee olemaan omilla lapsilla."

Tämä väite ei nyt vain voi pitää paikkaansa, ei ainakaan tämän sukupolven kohdalla.

Mikä ihmeen manipulaatio se oikein on joka saa tiedemiehenkin uskomaan tällaista roskaa ja pötypuhetta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ei voida sanoa kovinkaan selkeästi kumman puolueen presidentit ovat olleet "parempia". Yleisesti ottaen demokraattisen hallinnon aikana valtion velkaantuminen on ollut paremmin aisoissa tai jopa laskenut, kuten hyvin selvästi tapahtui Bill Clintonin kaudella, mutta republikaanit ovat osoittaneet rohkeampaa ja parempaa ymmärrystä ulkopolitiikan saralla, ehkä George Bush Jr.:ää lukuunottamatta.

Nyt on kuitenkin olemassa suuri riski, että Donald Trump ja hänen tuleva hallintonsa tuhoaa Reaganin jättämän perinnön. Reagan kukisti suuren ja mahtavan Neuvostoliiton ja sen seurauksena Venäjän valta-asema heikkeni merkittävästi, eritoten Euroopassa, mikä meille on läheisin alue. Trump on antanut viitteitä siitä, että hän sallii Venäjän palauttaa kylmän sodan aikaiset etupiirirajat, mikä on äärettömän valitettavaa sekä tyhmää.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Trump on antanut viitteitä siitä, että hän sallii Venäjän palauttaa kylmän sodan aikaiset etupiirirajat, mikä on äärettömän valitettavaa sekä tyhmää."

Meidän kannaltamme tärkeää olisi ettei palattaisi ennen ensimmäistä maailmansotaa vallinneisiin etupiirirajoihin. Se merkitsisi sitä että Putin olisi meidänkin isäntä, vaikka muuten oltaisiinkin melko itsenäisiä, aina omaa rahaa myöten, joka Suomella oli jo autonomian aikana.

Pekka Heliste

Trumpin voitto perustuu siihen, että demokraatit jäivät kotiin.

Ei siis siihen, että joku olisi ruvennut äänestämään vaan siihen, että moni jätti äänestämättä

Likainen vaalikampanja sai ihmiset passiiviseksi

Mitt Romney sai 2012 ääniä n 61 miljoonaa , Trump vain 59-miljoonaa. Obama sai 2012 66 miljoonaa ääntä, Clinton nyt 59,miljoonaa

Eli 2012 vaaleissa annettiin pääehdokkaille 127 miljoonaa ääntä

Mutta 2016 vaaleissa vain 118 miljoonaa

Äänestämättömät eivät siis nousseet vaaliuurnille vaan ennen äänestäneet boikotoivat vaaleja, demokraatit enemmän kuin republikaanit

Todellinen häviäjä näissä vaaleissa oli demokratia etenkin kun Clinton sai enemmän ääniä kuin Trump

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Todellinen häviäjä näissä vaaleissa oli demokratia etenkin kun Clinton sai enemmän ääniä kuin Trump. "

Suuria häviäjiä voi olla myös USA:n talous ja maailmantalous, maailman rauha ja yleinen vakaus, mikäli Trump jatkaa niitä arvaamattomia toilailujaan joita hän on koko ikänsä harrastanut.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Billy Carter ei ollut presidentti. Hänen suhdettaan Jimmyyn voi hyvinkin verrata blogistin suhteeseen todellisuuteen.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jos puoluepoliittinen yksinkertaistus unohdetaan, avauksessa kuitenkin viitataan sinänsä tärkeään ongelmaan: realismin ja moralismin tasapainottamiseen ulkopolitiikassa.

Toimituksen poiminnat