Vesa Kanniainen

Miksi en jätä juomarahaa?

 

En jätä juomarahaa syystä, että se valuu työnantajan laariin eikä hyödytä työntekijää. Miksi näin on, selitän alla.

Juomarahan jättäminen on pitkään ollut periamerikkalainen instituutio. Miksi itse en halua, että juomaraha leviää Eurooppaan ja Suomeen?

Akila McConnelin artikkeli ”A Brief History of Tipping” internetissä tietää, että juomarahoja alettiin maksaa englantilaisissa kartanoissa jo varhaiskeskiajalla palvelijoille, joiden työsuoritus ylitti heidän velvollisuutensa. Tässä jo näkyy juomarahan perusidea: se vahvistaa yllykkeitä työsuorituksiin. Englanninkielinen ilmaisukin ”Tip” ilmeisesti tulee sanoista ”to insure promptitude”, luoda kannusteet. Käytäntö levisi kartanoista hotelleihin, pubeihin ja ravintoloihin. Ja se levisi sisällissodan jälkeiseen USA:han. Monessa maassa taksinkuljettajat odottavat, että heille maksetaan juomarahaa.

Juomarahaa vastaan nousi kuitenkin USA:ssa jo varhain vastustusta. Se nähtiin epädemokraattisena ja orjuuden merkkinä. Vuonna 1909 kuusi osavaltiota Washingtonia myöten hyväksyi juomarahan kieltävän lain, mutta vuoteen 1926 mennessä lait purettiin.

1960-luvulla kongressi päätti, että työntekijöille maksettava minimipalkka olisi pienempi niille työntekijöille, jotka saivat työssään juomarahaa. Tässä näkyykin se seikka, jonka vuoksi en kannata juomarahoja.

Juomarahoihin liittyy muutakin epämiellyttävää. USA:ssa matkustavat eurooppalaiset ja aasialaiset tulevat usein yllätetyksi: ravintoloiden ruokalistassa lukee pienellä ja lähes huomaamattomasti, että laskuun lisätään juomarahaksi 15-20 % laskun summasta. Ei kiva, kun asiakas ei tiedä etukäteen.

Alun perin juomarahan on ajateltu toimivan yllykkeenä hyvälle tarjoilijan työlle. Se on käytännössä ollut verotonta tuloa ja siksi merkittävä tulon lisä tarjoiluammateissa toimiville. Myös työnantajat ovat sittemmin tämän ymmärtäneet ja vetäneet kotiinpäin. He ovat alkaneet maksaa tarjoilijoille matalaa peruspalkkaa. Firman voitot ovat kasvaneet. Asiakkaan jättämä juomaraha ei olekaan hyödyttänyt enää työntekijää, vaan se on valunut työnantajan taskuun. Juomarahan kohtaanto on ollut jotain muuta kuin, kuin mitä asiakas on sen kuvittelut olevan. Yllätetyksi tulleiden matkailijoiden mielestä ravintoloiden hinnoittelu ei ole reilua.

Itse olen aikoinaan päätynyt siihen, että en jätä juomarahaa. Mielestäni on paikallaan, että tarjoilijan palkan maksaa työnantaja, ei asiakas. Verollinen palkka myös kerryttää työntekijän eläketurvaa, mitä veroton juomaraha ei tee. Tarjoilijan palkka myös on varmaa tuloa eikä riippuvainen asiakkaan maksuhalukkuudesta. Palvelun laadusta voi toki jäädä kannustevaikutus puuttumaan. Asialla on puolensa ja puolensa. USA:ssa eräät ravintolaketjut ovat ilmoittaneet kieltäneensä juomarahojen maksamisen ravintoloissaan ja maksavat työvoimansa ansiot korkeampina palkkoina.

Voi toki olla, että Suomen vahvasti säädellyillä työmarkkinoilla työn alihinnoittelua ei voisi syntyä: työehtosopimusjärjestelmään sisältyy perälautoja. Silti voi olla riski, että täälläkin juomarahoista lopulta ja tavalla tai toisella hyötyy vain työnantaja, ei työntekijä.

USA:ssa markkinat ovat jo reagoineet juomarahaongelmaan. New Yorkissa on runsaasti lounaspaikkoja, joissa asiakas voi itse koota ateriansa ilman palvelua ja nauttia sen syömätilassa yläkerrassa, puiston penkillä tai hotellillaan. Miltä tämä kuulostaa? Tarjoilijoiden työpanoksen kysyntä vähenee ja heidän tulonmuodostuksensa heikkenee. He ovat häviäviä tässäkin.

 

Viitattu lähde: https://www.tripsavvy.com/a-brief-history-of-tipping-1329249

Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori ja sotatieteiden tohtori

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

USA:ssa on todellakin siinä mielessä hankala toimia matkailijana arjessa, kun koko ajan pitää olla taala tai pari kourassa, jotta sen voisi ojentaa milloin kenellekin oven avaajalle, laukunkatajalle, kahvikupposen tuojalle, siivoojalle j.n.e.

Lisäksi suomalainen ei ole tottunut vaistonvaraisesti laskemaan päässään mikä on kohtuutaso, joten yli- ja alilyönnit sikäläisittäin arvioiden ovat tavallisia ja aina jää maksajalle tietty epävarmuus.

Mitä ravintoloiden listahintoihin tulee, niin tilanne on usein esimerkiksi New Yorkissa paljon hullumpi kuin tuossa blogikirjoituksessa annat ymmärtää. Listahi9nnassa on se perushinta. Ja kun tilaa laskun, niin siihen on lisätty "cover charge" (esimerkiksi 15%), sitten "tax" (esimerkiksi 8%) ja lisäksi mainitaan, että "service charge not included", jolloin aiemmasta totaalista pitäisi vielä maksaa yli 10% päälle, jotta olisi joten kuten kuivilla.

Siksi siellä hinnat näyttävät halvoilta, kun niitä katsoo ravintoloiden ovissa, mutta ne kertovat vain puolet totuudesta.

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Kyllä hyvästä palvelusta pitää aina tippiä antaa, olipa laskussa sitten mitä %:ja vain. Tarjoilijattaren kauniista hymystä tuplatipit. Pikkurahojahan ne ovat antajalle. Aika pihi täytyy olla, jos ei anna.

Olin nuorena kundina Saksassa töissä kuljetusliikkeessä ja teimme muuttokuormia. Päivittäin 2-3 muuttokuormaa. Hyvän kiinteän palkan lisäksi saimme muutaman DM:n mieheen aina Trinkgeldiä per muuttokuorma ja se oli hyvä kannustin tehdä asiat reippaasti tavaroita särkemättä. Koko seuraavan syksyn saatoin niillä juomarahoilla tarjota itselleni ja kavereilleni Lapin Rajavartioston sotkussa munkkikahvit.

Käyttäjän MattiKouri kuva
Matti Kouri

Jaakko!

Kirjoitit:"...ja se oli hyvä kannustin tehdä asiat reippaasti tavaroita särkemättä."

Hmm! En palkkaisi sinua töihin:-D

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

80-luvulla, kun Suomessakin oli vielä yöelämää ja suosittuja ravintoloita, joiden oville kerääntyi joka ilta isot jonot, portsarit eivät välttämättä saaneet ravintolalta palkkaa, mutta joutuivat itse maksamaan ravintolalle siitä, että saivat toimia ko paikassa ovimiehinä. Legendan mukaan esim. Helsingin suosituimmissa pintapaikoissa pokejen ansiot saattoivat olla jopa tuhansia markkoja/ilta. Ja varmaan 70% pistettiin verottomana taskuun.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Muistelen kun olin 90-luvulla korottamassa elintasoani opiskelujen ohessa baaritiskin takana. Tietyt kantapeikot maksoivat tuopista aina markan tippinä, satunnaiset kävijät ehkä enemmänkin ja 8 tunnin työrupeaman jälkeen taskussa saattoi olla monta kymppiä kolikoina, valtava lisä. Jos eivät olisi tipanneet, ei palkkani siitä olisi noussut.

Nykyisellään jos käteisellä maksan, tykkään aina baarissa pyöristää yli seuraavan euron. Itselle sillä ei ole merkitystä mutta jos riittävän moni niin tekee, se pienituloinen kaljankaataja saa hyvät lisätulot. Saamatta jää vain jos palvelu on tavattoman töykeää.

Tippikeskustelua Reservoir Dogsissa:
https://www.youtube.com/watch?v=V4sbYy0WdGQ

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kuulin New Yorkissa, että siinä hotellissa, jossa silloin olin majoittuneena, koppalakkiset portsarit uniformuissaan joutuivat ostamaan pestin itselleen sadallatuhannella dollarilla viideksi vuodeksi.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Joissakin paikoissa laskun loppusummaan on suoraan lisätty palveluraha. Tämä on tarjoilijoiden kannalta epämotivoiva palkkamalli, vaikka tuosta jonkun prosentin saisi itselleenkin. Ravintolan kannalta erittäin epäviisasta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Joo, mutta nimenomaan jenkeissä sen lisäksi odotetaan tippejä. Ja vaikka palveluraha olisikin printattu laskuun (sen ilmoitetun hinnan päälle), niin siinä saaattaa lukea "tips not included"). Lisäksi tulee verot. Tuo verohomma on yllätys monelle myös kaupan kassalla. Ne lisätään yleensä vasta siellä loppusummaan.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

En toivo Suomeen tippikulttuuria. Talvet asun Espanjalle kuuluvalla saarella ja täällä kyllä annan aina tippiä ravintolassa, parturissa ja taksissa jne. Kyllä sen myös huomaa sitten ajan kuluessa että on pidetty asiakas.

Hintataso on halpaa Suomeen verrattuna. Hiustenleikkaus 8€ ja siinä on sopivaa jättää koko kymppi.

Pekka Pylkkönen

Siitä tulee kyllä hyvä mieli itsellekin kun saa palkita asiakaspalvelijaa erikseen hyvästä työstä. Ja tipin saajana mieltä lämmittää kun asiakas huomioi sen että yrittää parhaansa.

Joskus huoltoaseman kassalla työskennellessäni eräs asiakas kahmaisi tippikipon tyhjäksi, löi ne pöytään ja tilasi lihapiirakan kahdella nakilla. En tosiaan tiennyt mitä sille olisi pitänyt tehdä, varmaan kusta piirakkaan. En kussut.

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Kun jätät ideologiasi johdosta palvelurahan maksamatta, kiinnostaisi tietää, että esitätkö henkilökunnalle edes kiitosta saamastasi hyvästä palvelusta, vai meneekö sekin työnantajan laariin ?

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Henkilökuntaa kannattaa aina sättiä, tehokkainta se on ranskaksi, jotta oppivat paikkansa. "Quelle imbésile" tai kun tarjoilija käy kysymässä maistuuko ruoka, "tire-toi, morpion!"

Lähtiessä voi kommentoida soittoruokalaa esimerkiksi huutamalla vihaisesti "quel bordel!"

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

ymmärrän kyllä Kanniaisen pointin, mutta tämä kulttuuri on erityisesti Yhdysvalloissa niin syvään juurtunut, että sitä ei yksi mies muuta. Miten kävi Tarantinon elokuvassa, johon Janne yllä linkkasi?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset