Vesa Kanniainen

YRITYSTEN VEROTTAMINEN - LÖYSÄÄ VAALIPUHETTA POLITIIKOILTA

Useilla politiikoilla näyttää olevan se käsitys, että yrityksille ja yrityksistä ulosmaksetuille osingoille langetettu vero on pois yrittäjien ja osakkeenomistajien kukkarosta. Terve intuitio kuitenkin opettaa, että yrityksen työntekijöiden ei missään tapauksessa kannata vaatia omalle yritykselleen korkeampia veroja. Jokainen ymmärtää, että maksumieheksi voivat jollain lailla joutua yrityksen omat työntekijät. Tutkimuksen valossa pelko on aiheellinen. Kysymys on niin sanotusta verotuksen kohtaannosta:

              VEROTUKSEN KOHTAANNOLLA YMMÄRRETÄÄN SITÄ, KUKA VERON LOPULTA MAKSAA

Miten työntekijä voi joutua maksumieheksi, jos yritykseltä peritään enemmän veroja? Olen tietoinen kahdesta alan tutkimuksesta. Niistä ensimmäisen laativat Saksan yritysaineistoilla Clemens Fuest, Andreas Peichl ja Sebastian Siegloch. Otsikolla ” Do Higher Corporate Taxes Reduce Wages? Micro Evidence from Germany” se on julkaistu arvovaltaisessa American Economic Review-lehdessä vuonna 2018 [108(2), 393-418] ja sen aikaisempi versio löytyy IZA:n DP-sarjassa No. 7390. Sen mukaan:

Yrityksiin kohdistuva vero alentaa yritysten palkanmaksukykyä siten, että 1 euron veronkorotus alentaa yrityksen työntekijän palkkaa 77 sentillä. Suora vaikutus dominoi, kun sen sijaan epäsuoran, heikentyneen investointitoiminnan vaikutus on tilastollisesti pieni. Eniten yrityksiltä kerättävän veron nostamisesta kärsii korkean ja keskimääräisen tuottavuuden työvoima.

Kyseessä oleva tutkimustulos on tietenkin luettavissa myös siten, että yritysveroasteen alentamisella puolestaan on yritysten palkanmaksukykyä vahvistava vaikutus. Yritysveroasteen alennuksesta hyötyvät tämän mukaan työntekijät korkeampina palkkoina ja jossain määrin myös lisääntyvinä työpaikkoina.

USA:ssa Juan Carlos Suarez Serrato ja Owen Zidar raportoivat jo tätä ennen vuonna 2014, että yhteisöveron alennuksesta omistajat saavat 40 prosenttia, kun maanomistajien osuudeksi tulee 25–30 prosenttia ja työntekijöiden osuudeksi 30–35 prosenttia. Heidän tutkimuksensa otsikkona oli “Who Benefits from State Corporate Tax Cuts? A Local Labor Market Approach with Heterogeneous Firms” ja sen julkaisufoorumi on NBER WP No. 20289.

On silti syytä huomauttaa, että taloustieteilijöillä on ollut vaikeuksia päätyä yksiselitteiseen palkkateoriaan. Yleisin ajattelutapa työmarkkinatutkimuksessa on ollut, että palkat ja työvoiman tuottavuus ovat sidottuja toisiinsa ja että heikko tuottavuuskehitys heijastuu hitaana palkkojen nousuna. Paljon on kuitenkin pohdittu myös sitä mahdollisuutta, että yritys voi maksaa työvoimalle tasapainopalkkaa korkeampaa palkkaa. On pohdittu reiluuden ja vastavuoroisuuden merkitystä palkoista päätettäessä. Tasapainopalkkaa korkeamman palkan on ajateltu vahvistavan työntekijän lojaalisuutta ja parantavan työtekijöiden tuottavuutta. Tämä tunnetaan ns. tehokkuuspalkkahypoteesina. Yllä todetut tutkimukset raportoivat verotuksen ja palkkasopimusten yhteyden kuitenkin siitä riippumatta, kuinka vahva tämä hypoteesi on.

Suomessa ei ole tutkittu

Suomessa vastaavia tutkimuksia ei ole tehty. Voisi ajatella, että yritysveron (yhteisöveron) nostaminen ei Suomessa voi alentaa palkkoja suoraan, koska Suomessa on vallalla korporatiivinen työmarkkinajärjestelmä. Siksi onkin oletettavaa, että yritysveron nostaminen näkyy voimakkaammin nimenomaan työn kysyntää eli työpaikkojen määrää alentavana kuin Saksassa. Yritysveron alentaminen sen sijaan nostaisi palkkoja ja vahvistaisi työn kysyntää, koska se olisi yhdenmukainen työmarkkinajärjestöjen tavoitteiden kanssa.

Tätäkään poliitikot eivät ymmärrä: yritystoiminnassa syntyvää tuloa verotetaan kahdella tasolla

Yritystoiminnassa syntyvää tuloa verotetaan sekä yhteisötasolla että sen jälkeen omistajatasolla. Jos kahdenkertaisuutta ei ole lievennetty, pääoman tuoton kokonaisveroaste koostuu (likimain) kahden veroasteen summasta. Se voi siksi olla korkeampi kuin on kuviteltu.

Kuka muistaa: Harri Holkerin hallituksen verouudistus maailman paras

Ennen pääministeri Harri Holkerin hallituksen vuosina 1989-1990 toteutettua legendaarista verouudistusta etenkin yhteisö- ja pääomatulojen verotus oli kehittynyt varsin mielivaltaiseksi ja epäneutraaliksi. Yritysten veropohjaa laajennettiin olennaisesti karsimalla pääosin verovähennykset. Yhteisöverokantaa alennettiin ja jaetut voitot tulivat tuolloin yhdenkertaisen verotuksen kohteeksi. Yhteisöiltä kerätyt verotulot kasvoivat huomattavasti ja efektiivisen veroasteen erot yritysten välillä lähes katosivat. Osinkojen kahdenkertainen verotus eliminoitiin yhteisöveron hyvitysjärjestelmän (avoir fiscal) avulla. Uudistus täytti pitkälle neutraalisuusvaatimuksen eli kohteli eri yritysmuotoja, sijoituksia ja rahoitusmuotoja lähes neutraalisti. Erityisesti yritysten velkarahoituksen edullisuus väheni ja uudistuksen seurauksena oman pääoman käyttö lisääntyikin olennaisesti. Monet ovat pitäneet tätä verouudistusta maailman parhaana. Euroopan unionin säädösten tähden yhteisöveron hyvitysjärjestelmästä oli kuitenkin luovuttava vuonna 2005.

Holkerin hallituksen verouudistuksesta huolimatta verotukseen oli kuitenkin jäänyt suuri ongelma: pääomatulojen ja korkeimpien ansiotulojen veroasteiden välillä oli yhä suuri kuilu, 32 prosenttiyksikköä. Se aiheutti tulonmuunto-ongelman: ansiotulojen muuntaminen pääomatuloiksi tuli verotuksessa edulliseksi.

Myös listaamattomien yhtiöiden verotus ja erityisesti niiden osinkojen verotus oli yhä ongelmallinen. Vaikka tutkimuksellista tietoa on vähän, nettovarallisuuteen kytkettynä verotuksen nähtiin johtavan epäneutraalisuuteen. Sen on ajateltu suosivan sijoituksia kiinteistöihin ja arvopapereihin sekä syrjien aineettomia investointeja kuten investointeja tutkimukseen ja tuotekehitykseen kuin myös investointeja yritysten tuotannolliseen pääomaan. Tämä saattaa auttaa ymmärtämään myös sen, miksi Suomessa on niin vähän kasvuyrityksiä – vain noin tuhat. Samalla syntyi niin sanottu listautumiskynnys, jolloin yrityksillä ei verotussyistä ollut halua listautua pörssiin, koska maksettujen osinkojen kokonaisveroaste oli korkea, 40,4 prosenttia tai 42,44 prosenttia. Muistettakoon, että kokonaisveroasteeseen luetaan sekä yhtiön että osingonsaajan maksamat verot. Verokiila listautumattomien ja listautuneiden yhtiöiden välillä oli 16,44 prosenttiyksikköä. Korkea kokonaisveroaste myös vahvisti kannustinta siirtää voittoja kevyemmin verotettuihin maihin.

Martti Hetemäen työryhmä teki vuosina 2010-11 merkittävän ehdotuksen pääomatulojen verotuksen uudistamiseksi Suomessa. Raportissa esitettiin selkeästi monet nykyverotukseen liittyvät vääristymät. Esitys kuitenkin hyllytettiin. Kirjoitin valtiot.tri Heikki Koskenkylän kanssa sittemmin artikkelin otsikolla ”Suomi tarvitsee verouudistuksen”. Se julkaistiin Kanavassa 6/2016.

Kanniainen – Koskenkylä veroehdotus 2016

Globalisoituneessa maailmassa kukin maa pyrkii houkuttelemaan yrityksiä ja työpaikkoja omalle alueelleen. Verokilpailu on todellista ja se kiristyy kaiken aikaa. Verokilpailusta seuraa, että investoinnin tuotto yhteisöveron jälkeen ei pysyvästi voi jäädä missään maassa kilpailijamaita matalammaksi ilman, että sijoitukset kaikkoavat. Yhteisöveron tasolla onkin tutkimuksissa todettu olevan negatiivinen vaikutus maahan suuntautuviin investointeihin. Kirjoitimme, että tuolloiset yhteisöveroasteet Irlannissa (12,5 %), Sveitsissä (noin 18 %) ja Virossa (0 % jakamattomalle, 20 % jaetulle voitolle) olivat keskeiset esimerkit tämän mekanismin tehosta taloudellisen menestyksen siivittämisessä. USA:n veroratkaisut Presidentti Donald Trumpin aikana ovat tuorein esimerkki: yritysten veroprosentti laskettiin 35 prosentista 21 prosenttiin.

Globaalitalouden sääntö on, että reaaliset suorat sijoitukset suuntautuvat siten, että investoinnin tuottoaste yhteisöveron jälkeen pyrkii maailmalla yhtäläistymään. Suurempien maiden esim. USA:n ja Saksan kyky ylläpitää - halutessaan - muita korkeampia veroasteita kuitenkin johtuu niiden suurista kotimarkkinoista.

Suomi ei ole pitkään ollut houkutteleva investointikohde enempää suomalaisille kuin ulkomaisille monikansallisille yhtiöillekään. Niiden kannattavuus on parempi, jos ne investoivat muualle. Suomen teollisuuden investointiaste on yhä huolestuttavan matala.

Teimme valtiot.tri Heikki Koskenkylän kanssa rajun ehdotuksen. Sen mukaan yhteisöveroaste voitaisiin Suomessa alentaa jopa 15 prosentin ja kaikkien pääomatulojen veroaste 30 prosentin tasolle. Listatuista yhtiöistä maksetut osingot luettaisiin kuitenkin 100 %:sesti veronalaiseksi pääomatuloksi eli tältä osin verotusta kiristettäisiin. Listaamattomista yhtiöistä saaduista osingoista veronalaisen pääomatulon osuus puolestaan nostettaisiin 35 prosenttiin ns. normaalituoton osalta. Samalla normaalituotoksi hyväksyttäisiin vain kolme prosenttia yhtiön osakekohtaisen nettovarallisuuden perusteella. Normaalituoton ylittäviä osinkoja verotettaisiin täysimääräisesti pääomatulona yhdenmukaisesti listattujen yhtiöiden kanssa eli siltä osin verotusta kiristettäisiin. Piensijoittajille myönnettäisiin verohelpotus siten, että pienistä osingoista 3000 euroon saakka vain 35 prosenttia olisi veronalaista pääomatuloa.

Suomen kokonaisveroaste (kaikki verot/BKT) vuonna 2018 oli 42,4 prosenttia. Veroehdotusta vuonna 2016 kirjoittaessamme se oli EU:n korkeimpia, noin 44 prosenttia. Ansiotulojen verotus oli jo keskituloisilla viisi prosenttia korkeampi kuin Ruotsissa. Suurilla tuloilla erotus oli vielä suurempi. Lisäksi pääomatulojen verotus oli liian monimutkainen ja epäneutraali. Se tuki investointeja arvopapereihin ja kiinteistöihin yrityksen tuotannollisen pääoman asemesta. Se oli aikaansaanut listautumiskynnyksen ja johtanut tulonmuuntokannustimeen.

Ehdotuksemme pitkälti poisti verotuksen sen hetkiset ongelmat. Se siis sisältäisi yhteisöverotuksen alentamisen, mutta kiristää pääomatulojen verotusta osingonsaajan tasolla.

Ehdotuksen perustelu 1: investoinnit Suomeen aktivoituisivat

Yhteisöveron alentaminen tietenkin houkuttelisi suomalaisia ja ulkomaisia monikansallisia yrityksiä investoimaan Suomeen aikaisempaa enemmän, kannustaisi yrittäjyyttä yleensä ja jarruttaisi yritysten veropohjan siirtymistä ulkomaille Ehdotus myös heikentäisi tehokkaasti niin sanottua harmaata taloutta, jolloin veropohja kasvaisi Suomessa. On turha moittia yhteisöveron edellistä alentamista (20 prosenttiin) siitä, että dynaamiset vaikutuksesta olivat jääneet vähäisiksi. Koimme, että verouudistus olisi välttämätön, vaikkakaan ei riittävä ratkaisu kasvukykynsä menettäneelle Suomelle.

Ehdotuksen perustelu 2: listautumiskynnys poistuisi

Osinkojen verohuojennuksen vääristävät vaikutukset ml. listautumiskynnys poistuisivat ehdotuksessamme listaamattomien yritysten huojennukseen liittyvän 150 000 euron osingon rajan poistuessa. Juuri tämä euromääräinen raja oli ollut suuri ongelma. Ehdotuksessamme listaamattomien ja listattujen yritysten osinkojen kokonaisveroaste olisi sama (40,4 prosenttia). Lisäksi osinkojen kokonaisveroaste laskisi; silloisella rajalla se oli 42,44 prosenttia.

Ehdotuksen perustelu 3: tulonmuuntokannustin pienenisi

Toteamme, että vain normaalituoton ylittävältä (eli ns. puhtaan voiton) osalta osingot ovat kokonaan verollisia 30 prosentin verokannalla. Osinkojen ylin kokonaisveroaste noin 40 prosenttia on siedettävä, mutta jää alle ansiotulojen ylimmän marginaaliveron. Yli 40 prosentin ei juuri voida mennä ottaen huomioon pääomien kansainvälinen liikkuvuus. Näin ollen tulonmuuntokannustin lievenee merkittävästi nykyisestään.

Ehdotuksen perustelu 4: pääomamarkkinat tervehtyvät

Ehdotuksemme kohtelisi investointien eri rahoitusmuotoja nykyistä neutraalimmin. Velan korkovähennyksen hyöty vähenisi, kun yhteisöveroaste laskisi. Myös verotuksen oikeudenmukaisuus vahvistuisi: erilaisia yrittäjiä (kiinteistöala, inhimillinen pääoma ja muu aineeton omaisuus) kohdeltaisiin tasapuolisemmin kuin nykyisessä verotuksessa. Verotus yksinkertaistuisi huomattavasti nykyisestä, jolloin verosuunnittelun tarve vähenee olennaisesti.

Ehdotuksen perustelu 5: yrittäjyyshuojennus säilyisi

Ehdotuksemme säilyttäisi yrittäjyyshuojennuksen: normaalituoton piiriin kuuluvien osinkojen kokonaisverotus itse asiassa alenisi 26 prosentista 23,9 prosenttiin.

Ehdotuksen perustelu 6: voittojen karkaaminen ulkomaille vähenisi

Ehdotus supistaisi ansiotulojen veroasteen ja pääomatulojen veroasteen kuilun pienemmäksi, kuin mitä se koskaan Suomen historiassa on ollut eli 9,50 prosenttiyksikköön, mikäli ansiotulojen verotuksessa päädyttäisiin ehdotuksemme 50 prosentin tasosta korkeimmalle ansiotulojen veroprosentille. Kun ehdotus myös alentaisi pääomatulojen kokonaisveroasteen maksimissaan 40,5 prosentin tasolle, tämä vähentäisi voittojen karkaamista ulkomaille.

Avoimia perustavaa laatua olevia kysymyksiä

Tehdään rohkea kysymys: miksi yrityksiä ylipäätään verotetaan? Yleensä vastaus lähtee ns. hyötyperiaatteesta: yrityksen toiminta hyödyntää kansallista infrastruktuuria ja on oikein, että hyötyjä maksaa. Erityisesti yrityksiä suojaa lainsäädäntö ja oikeuslaitos, joiden avulla voidaan valvoa sitä, että solmituista sopimuksista pidetään kiinni. Lisäksi osakeyhtiömuotoisessa yritystoiminnassa yritysten omistajia suojaa niin sanotun rajoitetun vastuun periaate.

Tehdään toinen kysymys: miksi vero kohdistuu nimenomaan voittoon? Yrityskohtaiset voiton vaihtelut ovat suuret, eikä voitto välttämättä ole yhteydessä siihen, kuinka paljon yritykset talouden infrarakenteita hyödyntävät. Tuloverotuksen hyväksi ideaksi on sanottu, että on pyrittävä verottamaan siellä, missä voitto syntyy. Tämäkin on ongelmallinen näkemys. Nykymaailmassa tuotteet syntyvät eri maissa sijaitsevien yritysten osastojen yhteistyönä eikä oikeastaan voi mitenkään enää sanoa, missä maassa voitto syntyy. Tuloverojen jakaminen maiden kesken on periaatteessa mahdollista mutta ongelmallista. Lisäksi yritykset pystyvät siirtohinnoittelullaan ja sisäisellä korko- ja rojaltipolitiikallaan helposti siirtämään voittoja maasta toiseen. Toisaalta, kun monikansallisia yrityksiä arvostellaan, kannattaa myös muistaa, että ne kykenevät hyödyntämään kustannusetuja ja markkinoita juuri siksi, että ne ovat monikansallisia. Tulovero on vaikea taiteenlaji!

Miksi Presidentti Trumpin alkuperäinen veroehdotus ei voinut toteutua?

Tuloverotukselle on kuitenkin vaihtoehto, jonka tutkijat ovat tienneet jo vuosikymmenet. Sen taustalla on verotuksen talousteorian keskeinen periaate siitä, että tuottavan sektorin verottaminen ei ole ollenkaan hyvä idea, kulutuksen verottaminen sen sijaan sitä on. Tämä verofilosofia näkyy kirkkaana vuodelta 2010 peräisin olevassa ns. Mirrlees-raportissa. Se edustaa pyrkimystä neutraalin verotusjärjestelmän luonnehtimiseen siten, että säästämisen tuottoa ei verotettisia ja että investointikannusteet olivat kunnossa. Tämä on toteutettavissa ns. kohdevaltio-pariaatteen pohjalta: sen sijaan, että pyritään – epäonnistuen - verottamaan tuloa siellä, missä se syntyy, verotetaan kulutusta siellä, missä se tapahtuu. Globaalista näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että maiden vientiä ei veroteta. Sen asemesta verotetaan tuontia kulutuksen kautta. Kuluttajat liikkuvat vähemmän kuin pääoma. Vero on käytännössä lähellä arvonlisäveroa. Siinä mielessä se täyttää tavoitellun neutraalisuusominaisuuden yhtiöiden investointi- ja rahoituspäätösten kannalta.

Tällä tavalla rakennettu verotus lankeaisi "ylimääräisille" voitoille, ei normaalituotolle. Se olisi siksi neutraali yritysten investointi- ja rahoituspäätösten suhteen. Verotuksen tutkijat ovat kuitenkin vuosikymmeniä tietäneet, miksi tämä veroratkaisu ei ole realistinen: tähän verojärjestelmään siirtymisen tulisi tapahtua kaikkialla samaan aikaan ja tämä on käytännössä mahdotonta. Lukija muistane, että Presidentti Donald Trump halusi saada USA:n yritykset investoimaan enemmän USA:han ja vähemmän muualle maailmaan. Hänen hallintonsa toi esille veroehdotuksen, joka oli juuri yllä kuvatun mukainen. Siitä oli sittemmin perääntyminen ja palaaminen perinteisempään tuloveroratkaisuun.

Yhteisöveron tuotto veronsaajalle on kuitenkin pitkään alentunut. Tutkijat ovat pitäneet mahdollisena, että maailma tulee lopulta luopumaan yhteisöjen tuloverotuksesta tykkänään. Koska sekin voi viedä aika, yhteisöverotuksen kansalliset arvioinnit ja uudistukset ovat aina ajankohtaisia.

 

Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori ja sotatieteiden tohtori

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Niimpä niin, ihminen isoine aivoineen ei pysty ratkaisemaan niin yksinkertaista vero ongelmaa että iso yritys maksaa 1,jotain % voitostaan ja yksinyrittäjä minimissään 20+24%.
Ollaan tyytyväisiä kun Suomessa toimivalta ulkomaalaiselta yritykseltä saadaan vain työntekijöiden verot, onko yhteisövero rangaistus kotimaisesta omistuksesta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset