Vesa Kanniainen

KUN ELÄMÄÄ SUUREMMAT SALAISUUDET ALKAVAT PALJASTUA

Olen tullut ikään, jossa on aika kirjoittaa oma ”henkinen testamentti”. Salatussa kotiarkistossani on paljon materiaalia. Siellä on kaksi erityistä mappia. On tiedemappi ja on toinen mappi. Tiedemappiin olen koonnut eri julkaisuista elämän mysteeriin liittyviä kiintoisalta tuntuvia ilmiöitä ja säännönmukaisuuksia tai lainalaisuuksia. Ne ovat perusta sille tieteelliselle maailmankäsitykselle, jota edustan. Olen perehtynyt näihin lainalaisuuksiin opettaessani Etiikka ja talous -luentokurssia yliopistolla 13 vuoden ajan.

Toinen mappi käsittelee elämää suurempia kysymyksiä. Siihen olen koonnut elämänviisautta. Sitä olen oppinut toisilta ihmisiltä.

Tiedemapin materiaalissa pääkysymys kuuluu: millainen ihminen on? Siinä kysytään myös: millä tavalla ihminen on erilainen kuin muut elämänmuodot? Vai onko millään tavalla? Siinä myös kysytään: onko ihminen vapaa tekemään valintoja? Ja kysytään: mikä on elämän tarkoitus? Tämä viimeinen kysymys löytyy myös toisesta mapista.

Kun tiedemapissa kysytään elämän lainalaisuuksista, toinen mappi puolestaan kysyy: miten kannattaa elää? Ensimmäinen mappi osoittaa vahvan riippuvuutemme geneettisestä perimästämme. Sen mukaan meidän tahtomme ei ole vapaa, vaan on perimämme rajoittama. Tiedemappi korostaa geenien valtaa elämässämme. Toinen mappi nousee vastarintaan geenien ylivaltaa vastaan. Se kysyy, miten murtaa biologisen perimänne luomat kahleet. Se kysyy, onko elämällä syvempi tarkoitus, joka tähän antaisi aihetta.

Tiedemapin salaisuudet tulevat julki: geenien ylivalta

Yksi tiedemapin tallenteista kertoo pesusienestä. Useimmat meistä ovat pesusienen nähneet. Niitä myydään turistikaupoissa ulkomaisissa rantakohteissa. Pesusieni on meren pohjalla elävä möykky, niin sanottu sienieläin. Tiedemiesten mukaan pesusieni ilmaantui maapallolle 600 miljoona vuotta sitten. Ihmisen suvun on arvioitu ilmaantuneen maapallolle vain noin kaksi miljoonaa vuotta sitten. Pesusienet olivat täällä siis paljon ennen meitä.

Onko pesusienellä ja ihmisellä mitään yhteistä. Useimmat vastaisivat: ei kerrassa mitään. Vastaus ei ole oikea. Sienieläinten ja ihmisen geeneistä nimittäin 70 prosenttia on yhteisiä. Aika hätkähdyttävää. Mitä tämä tieto meille kertoo elämän suurista salaisuuksista?

Nostan toisen lehtileikkeen tiedemapistani. Se kertoo mangusti-yhdyskunnasta. Mangustit ovat vilkkaita ehkä jonkin verran kissaa pienempiä elämiä. Heitä elää muun muassa Ugandassa yhdyskuntina laumaeläiminä. Heille on ominaista yhteisöllisyys. Poikasilla voi olla tukena henkilökohtainen kaitsija, vanhempi laumanjäsen, joka ei välttämättä ole hänen emonsa tai isänsä. Hän suojelee ja auttaa nuorempaa opettaen tälle hyödyllisiä tapoja. Lauman tarjoama hoiva vaikuttaa olennaisesti yksilöiden myöhempään menestymiseen. Luontofilmeistä nähdään, että samanlaista yhdyskunnan sisäistä huolenpitoa esiintyy lukemattomilla muilla eläimillä: norsujen ja apinoiden sosiaalisuus on ikuistettu moniin luontofilmeihin. Jos pieni norsunpoikanen jää kiinni suohon, lauman vanhemmat rientävät apuun. He työntävät poikasen kuivalle maalle. Heillä on kyky asettua pulaan jääneen asemaan. Tätä kykyä kutsutaan empatiakyvyksi. Kaikille eläimillä sitä ei ole, mutta ei muuten kaikilla ihmisilläkään.

Jos apinavauva kuolee, koko yhdyskunta kerääntyy vierelle suremaan. Jos kirahvit savannilla kohtaavat maassa makaavan edesmenneen kirahvin, koko lauma kokoontuu hiljaisena suremaan kuolleen poismenoa. Maailmassa on paljon tunne-elämää myös ihmiskunnan ulkopuolella.

Mehiläisiä kutsutaan sosiaalisiksi eläimiksi. Taloustieteilijänä kiinnostuin heidän kommunismistaan. Hekin elävät yhteisöissä. Heidän pesässään voi olla 10.000 – 80.000 yksilöä. Heidän päivärytminsä on aidosti sosiaalinen. Pesän asukkaat häärivät kuningattaren ympärillä ja näyttävät häntä palvelevan. Pesässä näyttää vallitsevan rauha ja harmonia. Täysin väärin. Pesässä vallitsee ankara työläisten diktatuuri samassa mielessä kuin vallitsi stalinistisessa Neuvostoliitossa. Työläisten toimenkuva on laaja, mutta samalla toki tarjoaa mahdollisuuden urakehitykseen: meden etsiminen, siitä muille viestiminen (waggle dance), pesän siivous, pesän puolustus, toukkien syöttäminen. Kaikki he ovat työn sankareita. Työläiset ovat sitä paitsi kaikki naaraita. Vain naaraat päättävät. Kuningatar on heidän orjansa. Koiraita kutsutaan kuhnureiksi ja heillä on vain yksi tehtävä, paritella (insestin välttämiseksi!) naapuripesän kuningattaren kanssa. Parittelun jälkeen heille ei enää ole käyttöä. Vain kuningattarella on oikeus tuottaa jälkeläisiä. He ovat kaikki sisaruksia tai puolisisaruksia: äiti on yhteinen, isä voi olla eri geenipopulaatiosta. Jos joku työläisnaaras haluaa itse tuottaa jälkeläisen, tätä optiota hänelle ei suoda; hänet tapetaan. Vanhan kuningattaren saadessa muuttokäskyn, hänet laihdutetaan lentokuntoon tönimällä ja vähentämällä hänen ruoka-annoksensa määrää. Kun aika on kypsä, hän lähtee (take-off) vieden puolet työläisistä mukanaan. Asemasta uutena kuningattarena käydään ankarat taistelut, kuningatarkandidaatit tappavat kilpailijansa ja jäljelle jäänyt kruunataan kuningattareksi.

Elämän tarkoitus

Kaikki, minkä luonnossa havaitsemme, palvelee jotain tarkoitusta, elämän tarkoitusta. Evoluutiobiologia tarjoaa sille oman vastauksensa: elämän tarkoitus on monistua, replikoitua. Siksi geenit tuottavat elämänmuodoille vahvan lisääntymisvietin ja ankaran kilpailun. Keneltä se on puuttunut, ei enää ole keskuudessamme.

Jos ihmisen ja alkeellisen pesusienen perimässä suurin osa on yhteistä, ei ole kaukana ajatus, että olemme kaukaisia sukulaisia keskenämme, saman elämänpuun oksia. Tämä tosiasian kiistäminen ei voi olla viisauden alku. Ken tämän ajatuksen rohkenee hyväksyä, voi jättää kaikki sivuseikat alan spesialisteille. Jo pitkään onkin hyväksytty ajatus, että nykyihminen, homo sapiens, on kädellisten lahkossa hyvin pitkän ketjun viimeisin (ei siis välttämättä viimeinen) elämänmuoto. Niin sanotun Eva-hypoteesin mukaan hänellä ja lahkoon kuuluneilla mutta jo sukupuuttoon kuolleilla muilla elämänmuodoilla kaikilla on yksi yhteinen kantaäiti. Jos heitä olisi kaksi, kantaäiti löytyisi askelta aikaisemmin.

Elämän suuri peli

Kun Luoja loi elämänmuodot, hänellä oli valtava mielikuvitus. Hän määräsi elämänmuodot kilpailemaan keskenään. Kun hän oli puhaltanut pilliinsä, elämän peli oli käynnistynyt. Sittemmin hän ilmeisesti vetäytyi sivustakatsojan rooliin. Hän oli ollut kekseliäs ja lisännyt aikansa kuluksi jännitystä elämän peliin. Hän oli luonut egoismin ts. itsekkyyden sekä ahneuden välineiksi elämän suuressa näytelmässä. Samalla hän oli kuitenkin luonut ihmiselle kyvyn osoittaa hyvyyttä ja auttaa toisia jättäen ihmisen päätettäväksi, tuleeko hän sitä keinoa käyttäneeksi. Koko luomakunta on pelin käynnistyttyä joutunut tasapainoilemaan itsekkäiden geenin, geenipopulaatioiden kilpailun ja yhteistyön strategioiden välillä. Evoluutiota toteutuu niin, että yksilöt pelaavat strategioita toisiaan vastaan. On voittavia ja on häviäviä strategioita. Menestyksen myötä yksilöiden ominaisuudet vahvistuvat, häviöiden myötä heikkenevät. Strategioiden valinnat eivät välttämättä ole tietoisia: tyypillisesti ne perustuvat vaistoihin myös ihmisellä. Tällä prosessilla ei ole muuta tavoitetta kuin selvitä seuraavaan vaiheeseen elämän kilpajuoksussa. Pidemmälle evoluutioprosessin katse ei yllä.

Kun geneettinen perimämme kaikkien elämänmuotojen kanssa on pitkälle yhteinen ja lähisukulaistemme kanssa melkein täydellinen, seuraa luonteva kysymys: miten ihminen eroaa muista elämänmuodoista? Humanistit ja filosofit ovat vastanneet omalla tavallaan, evoluutiobiologit vastaavat omallaan. Olen löytänyt vain yhden ratkaisevan eron ihmisen ja muiden elämänmuotojen välille: ihminen on ainoa elämänmuoto, joka oppi tulen tekemisen taidon. Esitän mahdottoman painavasti vahvan väitteen: Tulentekotaito muutti kaiken siinä luomakunnan sisällä vallitsevassa järjestyksessä, jossa mukana on ihminen. Siitä seuraa kaikki muu.  Ruoansulatus oli ainakin osaksi ulkoistettavissa ja energiaa oli suunnattavissa aivojen kasvattamiseen. Puusta voitiin laskeutua, koska tuli suojeli pedoilta ja kylmältä. Voitiin myös nousta pystyasentoon. Ravinnon hankkiminen edellytti yhteistyöstrategioiden kehittymistä muiden ryhmän jäsenten kanssa. Ravinnon valmistaminen nuotiolla johti parisuhteen vakiintumiseen ja valmistetun ruoan omistusoikeuden puolustamiseen. Nuotio loi yhteisöllisyyden ja juorut alkoivat toimia tehokkaana informaation lähteenä – kun oli opittu äänteet. Epäilijöille annan kymmenen pisteen vihjeen: kannattaa tutustua Richard Wranghamin kirjaan Catching Fire: How Cooking Made Us Human. Siinä on kolmesataa lähdeviittausta.

Moraalin keksiminen

Luonnossa vallitsee täysimittainen kilpailu, oikeastaan jatkuva sota. Sen näkee keväällä, kun aurinko palaa näkyviin ja pajukissat avautuvat. Järven pinta on täynnä koivun siitepölyä, josta suurin osa menee hukkaan: sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja. Vahvemman oikeus ratkaisee. Voittava strategia voi kuitenkin edellyttää liittoutumista ja yhteistyötä. Halu sellaiseen ei ole osoitus luonteen hyvyydestä, vaan kylmäverisestä rationaalisuudesta hyödyntää win-win optiot. Ennen kuin ihminen löysi Turkin alueella tuulessakin koossa pysyvän vehnän tähkän, pystyi sen kylvämään ja alkoi harrastaa viljelyä, hän eli liikkuvissa 100-150 hengen metsästäjä-keräilijäyhteisöissä. Yhteisön selviämisen kannalta täydellinen anarkia ei ollut evolutiivisesti vakaa yhteiskuntamuoto. Kuri oli kova ja sääntöjen rikkominen johti rangaistukseen. Sitoutuminen yhteistyöhön oli välttämätöntä ryhmän menestymisen kannalta. Yhteisöön kehittyivät normit. ”Moraali” oli keksitty. Se oli keksitty paljon ennen maailman suuria uskontoja. Uskonnot tiivistivät ja kirjasivat keskeiset normit ihmiskunnan yhteiseksi henkiseksi pääomaksi. Rinnan normiston kehittymisen kanssa tapahtui kulttuurievoluutiota. Ei silti kannata ajatella, että ihminen olisi kulttuurievoluutiossa järin pitkällä. Minua on aina järkyttänyt William Goldingin kirja Kärpästen Herra.

Kaikissa luomakunnan yhteisöissä vallitsee tietynlainen moraali, järjestys. Se ei ole yksikäsitteinen, kaikille yhteisöille yhteinen. Eri yhteisöissä ovat erilaiset säännöt. Mutta järjestys on olemassa ja poikkeavia rangaistaan. Saaliin jakamisessa on nokkimisjärjestys. Paritteluoikeudet hankitaan kamppailun kautta. Yhteisön sisällä riidellään ja yhteisöjen kesken soditaan. Normitasapaino palvelee yhteisön säilymistä yhteisiä vihollisia vastaan. Yhteisöä puolustetaan, vaikka oman hengen uhalla. Kun pesäänsä puolustava ampiainen pistää, hän suurella todennäköisyydellä kuolee pistimen irrotessa.

Kaikkien elämänmuotojen geeneillä on yksi päätehtävä: monistua, jatkaa sukua! Se on ohjelmoitu geneettiseen perimäämme. Se on jokaisen elämän päämäärä biologian näkökulmasta. Luonnossa vallitsevaa ankaraa eloonjäämiskilpailua ei voi rajoittaa. Olemme näin päässeet itsekkyyden alkulähteille. Tunnettu biologi Richard Dawkins otsikoi menestyskirjansa otsikolla Geenin itsekkyys.

Toisista välittäminen, empatia, opportunismi

Täydellisesti epäitsekkäät olennot ovat maan päältä kadonneet. Silti meillä on säilynyt kykymme altruismiin, toisista huolehtimiseen, vaikka siihen sisältyisi kustannuksia. Toisista välittäminen näyttäytyy järkevänä menestysstrategiana. Sitä varten meille ovat kehittyneet empatian tunteet. Silti strategiseen epäitsekyyteen liittyy ongelma: ihminen on luonteeltaan opportunisti. Kun tuotto on riittävän hyvä, ”tilaisuus tekee varkaan”.

Itsekkyys näkyy jatkuvana kilpailuna. 4-vuotias tyttö kysyi Helsingin Sanomain Lasten tiedepalstalla (jonka aina luen tarkkaan), miksi linnut heräävät laulamaan niin aikaisin. Asiantuntija vastasi, että kilpailu pesimispaikoista on kovaa. Koiras herää aikaisin laulamaan, jotta hän voisi kiinnittää naaraiden huomion puoleensa. Kun yksi laulaja on tämän huomannut, toistenkin koiraiden kannattaa toimia samoin - herätä laulamaan varhain. Muuten peli on menetetty. Menestyjän matkiminen on viisas strategia elämän pelissä.

Oletko huomannut, että toisten puiden lähelle asettuneet puut kasvavat niin pitkiksi, että heidän alimmat oksansa kuolevat kuivuuteen? Tämä johtuu siitä, että puut kilpailevat auringonsäteistä. Aurinko on heidän jumalansa ja tarjoaa heille elämän. Kilpailun seurauksena puut kasvavat ylipitkiksi ja menettävät energiaa ylipitkän rungon kasvattamiseen. Heidän elämänsä tarkoitus ei kuitenkaan ole pitkän rungon kasvattaminen vaan siementuotanto. Jos he voisivat keskenään sopia siitä, että he luopuvat kilpailusta koskien paikkaa auringossa ja jäisivät suosiolla lyhyemmiksi, kaikki voisivat lisätä siementuotantoaan.

Ajatelkaapa myös Yhdysvaltain länsirannikon taivaita hipovia jättipitkiä punapuita. Ei ole heidän kasvustrategiansa paras mahdollinen. Heidän levinneisyys on kovin rajoitettu. Eräät lukijat saattavat tunnistaa lopputulosta koskevan lainalaisuuden. Peliteoriaan perehtyneet tunnistavat sen tehottomaksi Nash-tasapainoksi. Tämän peliteoreettisen käsitteen kehitti matemaatikko ja nobelisti Johan Nash, joka ei toki nähnyt, kuinka yleinen hänen identifioimansa lainalaisuus maailmassa on. Suomalainen evoluutiobiologi Hanna Kokko on tehnyt tämän esimerkin tunnetuksi kirjassaan Modelling for Field Biologists. Kuvattu ilmiö tunnetaan yhteiskuntatieteissä ”vangin ongelmana”. Tietämättään puut pelaavat toisiaan vastaan vangin ongelma -peliä. Sellaiseen ajaudutaan peleissä, joissa yhteistyöstrategiaan sitoutuminen ei ole mahdollista. Ihmisten tapauksessa kyse on mahdottomuudesta perustaa strategiavalinta luottamukseen suhteessa toiseen.

Yhteistyö strategiana ja kilpavarustelu

Itsekästä päämäärää elämän pelissä tukee kykymme tehdä yhteistyötä sekä laumamme jäsenten että muun luomakunnan kanssa. Puut tekevät yhteistyötä sienien kanssa maan uumenissa ja käynnissä on hedelmällinen molempia osapuolia hyödyttävä vaihtokauppa. Tuonti- ja vientitulleja ei peritä, trumppilaisuus loistaa poissaolollaan. Ihminen tekee hyvää yhteistyötä lukemattomien mikrobien kanssa. Heitä asustaakin meissä kahden kilogramman verran. Rauhanomainen rinnakkaiselo ei kuitenkaan suju kaikilta.  Osa mirobeista hyökkää meitä vastaan. Välilämme vallitsee kilpavarustelu, heitä vastaan suojaudumme antibiootein. jotka hekin ovat toisia elämänmuotoja. Jos vihamieliset mikrobit onnistuvat jonkun meistä tappamaan, osa heistä on kuitenkin voinut ehtiä levittää ”taudin” (meidän ihmisten keksimä termi, mikrobit kutsuisivat tautia neutraalisti ehkä ”siirtokunnakseen”) toisiin ihmisiin. Mikrobi olisi hävinnyt taistelun, mutta voittanut sodan.

Luonnossa kasvavilla huumeilla on sama strategia: tehdä meistä riippuvaisia, addikteja, ja näin vahvistaa heihin kohdistuvaa kysyntää. Heidän evolutiivinen menestyksensä on kautta ihmisen historian ollutkin vahva. Tämä aikaansaa yhteiskunnassa ulkopuolisia uhreja, koska addiktit joutuvat rahoittamaan kysyntänsä rikoksin. Huumekasvit eivät ole esittäneet moraalista paheksuntaansa puhumattakaan synteettisitä huumeista, jotka eivät kasva luonnossa vaan ovat ihmisen luomuksia.

Syöpä on vaikeampi tapaus. Se näkyy meidän oman solukon poikkeavana käyttäytymisenä suhteessa meidän muihin soluihin. Se on sooloilua: lisääntymisinto on mennyt liian pitkälle. Jos sitä ei pysäytä, se tappaa. Strategia on sikäli outo, että se ei edusta evolutiivista menestystarinaa, vaan johtaa myös syöpäsolun kuolemaan.

Toinen mappi: nouseminen geenien ylivaltaa vastaan

Toiseen mappiin olen koonnut vuosien varrella vastaan tullutta elämänviisaudeksi luokiteltavaa materiaalia. Se ei koostu minun omista viisauksistani joitain vähemmän tärkeitä havaintoja lukuun ottamatta. En kuvittele, että minulla voisikaan olla jotain erityisiä viisauksia toisille tarjottavaksi. Olen silti kokenut tärkeäksi yrittää koota joitain havaintoja ja yrittää vastata sen herättämiin kysymyksiin, joita monet ihmiset ovat pohtineet. Niitä ovat:

  • mikä elämässä on tärkeää?
  • voiko elämällä olla muuta tarkoitus kuin biologinen?
  • onko ihmisen tahto vapaa?
  • miten meidän kannattaisi elää?
  • mikä tekee meidät onnelliseksi?
  • mitä on elämän rikkaus?
  • onko kuoleman jälkeistä elämää?

Kukin elämä on sarja peräkkäisiä kokemuksia. Sen tieteelliset perusteet yritin kertoa yllä. Tuo tutkimusmatka paljasti geenien vallan ihmisessä ja kaiken elämän mekanismeissa. Monille tuo tieto riittää. Eläimellisestä perimästämme riippumatta ja sen ohittaen etenkin humanistit ovat etsineet elämälle syvempää tarkoitusta. Tarkastellaan seuraavaksi siihen liittyviä ajatuksia, mutta aikomukseni ei ole viitata moraalifilosofian klassikkoihin. Olen kokenut viisaaksi pitää heihin etäisyyttä enkä ole tullut katuneeksi. Poikkeuksia ovat kaksi skottia, Adam Smith ja David Hume.

Evoluution näkökulmasta kaiken päämäärä on jatkuvuus – jos jokin elämänmuoto ei ole tätä tarkoitusta kunnioittanut, se ei enää ole keskuudessamme. Onko ihminen siis vapaa tekemään valintoja, vai onko hän kahlittu geneettisen perimänsä pakkopaitaan? On houkuttelevaa ajatella, että ihmisellä on vapaa valinta sen suhteen, taisteleeko hän geenien määräysvaltaa vastaan ja kehittää oman poikkeavan tarinansa. Kaiken muun luomakunnan tarinaa katsoessa elämän jatkuvuus näyttäytyy milteipä ainoana elämän tarkoituksena. Kissanpäiviä modernissa perheessä viettävät kotieläimet nauttivat löhöilystään, jos niiden lisääntymisen tarve on kastraation avulla poistettu. Kevään koittaessa niilläkin olisi juoksuaika. Kun lehmä tuottaa jokapäiväistä maitoa, maito ei ole tarkoitettu ihmiselle. Se on tarkoitettu lehmän seuraavalle sukupolvelle.

Geenin itsekkyys ja kilpailu ovat vallitsevia ominaisuuksia; keinot vain vaihtelevat. Itsekkyys on mahdollistanut kunkin nykyisin elävän ihmisen selviytymisen. Jokainen meistä on osa katkeamatonta geneettistä ketjua. Minulla on (tiettävästi) vain yksi lapsi eikä hänkään ollut täysin suunniteltu. Ihmisellä monet valinnat eivät välttämättä ole tietoisia. Geenien määräysvalta on vahva ja harvemmat valitsevat niiden määrätietoisen vastustamisen.

Silti ihmiselle jää vapaa valinta sen suhteen, miten hänen valintansa parhaiten palvelee hänen oman elämänsä tarkoitusta siten, kuin hän sen itse näkee. Nämä valinnat näyttävät vapailta. Päämäärä voi olla itsekäs. Valituissa strategioissa voi painottua toisten kunnioitus. Meillä on empatiakyky, jota Elisa Aaltola on sattuvasti kuvannut Sami Kedon kanssa kirjoittamassaan kirjassa Empatia, myötäelämisen tiede.  Me voimme käyttäytyä altruistisesti. Meidän yhteistyökykymme voi olla paras strategia nousta itsekään geenin meihin ohjelmoimaa koodia vastaan. Ahneus on myös osa meitä ja se on evoluution tuote. Se ei meistä poistu, mutta voimme sitä kontrolloida. Voimme kehittää elämänviisautta pitämällä huolta toinen toisistamme kuten mangustiyhteisö tekee.

Yhteistyö luomakunnassa on yleinen selviytymisstrategia. Myös puut tekevät sitä muiden elinmuotojen kanssa. Niiden välinen yhteistyö voi tapahtua ihmisen silmän ulottumattomissa maan alla. Haapaäiti ruokkii juurakkonsa välityksellä pikkuhaapoja, jotka kuolevat ilman äidin tarjoamaa ravintoa. Minulla on tällaisia haapadynastioita kesämökillä. Pikkukalat tekevät yhteistyötä petokalojen kanssa syömällä loisia petojen suomuista. Pikkulinnut uskaltautuvat krokotiilien kitaan tuottamaan heille puhdistuspalvelujaan.

Moraali on mitattavissa oleva ominaisuus: se on hormoneissa

Meillä on tapana luokitella ihmiset ”hyviksi” ja ”pahoiksi”. Harvempi on tullut ajatelleeksi, että ihmisen ”hyvyys” näkyy hänen hormonaalisessa rakenteessaan. Tutkimus on osoittanut, että se on yhteydessä oksitosiini-hormoniin. ”Hyvyys” voidaan siis kemiallisesti mitata hormoneista! Olen päätellyt, että sitä on myös eläinkunnassa. Olen nähnyt toisen auttamista monessa eläinfilmissä. Tiede on ihmeellistä. Kun ”vihainen nuoriso” (”Angry Youths”) protestoi kadulla vallanpitäjiä vastaan, ilmeisesti heidän aggressiivisuutensa taso on yhteydessä adrenaliiniin määrään heidän elimistössään.

Rakkaus biologis-kemiallisena häiriötilana

Evoluutioprosessi heijastaa hyöty-kustannusmekanismia. Päämäärää sillä ei kuitenkaan ole. Jo sukupuuttoon kuolleen neandertalin ihmisen aivot olivat kookkaammat kuin nykyihmisellä. Aivojen kasvu ei ollut ihmisen selviytymisen kannalta välttämätöntä. Vähemmälläkin olisi tultu toimeen. Sitä paitsi suurten aivojen ilmaantumiseen liittyy hyötyjen ohella riskejä: vauvojen syntyminen voi olla uhka äidille ja ruoka- ja henkitorven lähentyminen on tuottanut tukehtumisriskin. Tämä riski on vain ihmisellä, ei ihmisapinoilla. Ihmisen aivojen koon kasvaminen on kuitenkin johtanut moniin hyötyihin mm. äänteiden hyödyllisyyden oivaltamiseen. Ihminen on käyttänyt sitä tehokkaasti kommunikaatiotaidon kehittämiseen kaltaistensa kanssa. Ihminen on kehittänyt kirjallisuuden. Ihminen on kehittänyt runouden. Biologisen runsastumisen mekanismin ihminen on kuvannut rakastumisen teemaksi. Sen nähdään vahvistavan ihmisen tarvetta tuottaa pysyviä parisuhteita ja siten ottaa vastuu jälkeläisistään näiden suhteellisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi suhteessa naapurin menestykseen.

Rakkaus ei ole syntiä ja jos olisi, kukin meistä mieluusti eläisi synnissä. Biologian näkökulmasta rakastuminen näyttäytyy biologis-kemiallisena häiriötilana. Se kuitenkin palvelee geenistönsä isäntää vahvistamalla tämän ylisukupolvista suoriutumista.

Tunne ja järki

Rakkaus on ”sydämen” asiaksi tulkittu tunne. Kyseessä olevaan häiriötilaan liittyvät vahvat kemialliset prosessit ihmisen sisällä: ihminen on kehittänyt termin ”tunne-elämä” vastakohtana järjelle. Todellisuudessa tunteet ja järki eivät ole vastakohtia tai ristiriidassa toisiaan vastaan; kumpikin palvelee samaa päämäärää elämän suuressa projektissa.

Meitä on kuitenkin moneksi. Osa meistä on psykopaatteja tai sadisteja. Heidän geenistönsä ilmeisesti on tuottanut muista poikkeavan käskyn isännille: he saavat nautintoa toisen kärsimyksestä.

Parisuhteen onni ja tragedia

Parisuhteen alku on toivoa täynnä. Muutaman ajan kuluttua arki tulee vastaan. Rakastumisen aika on ohitse, rakkauden aika voi alkaa. Kaikilla ei ala. Miksi onnellisina alkavat parisuhteet usein kriisiytyvät ja puolet päätyvät eroon?

”Parisuhde erottaa enemmän kuin yhdistää”, kirjoitti eräs lukija lehdessä kysyen, onko ystävyys parisuhdetta luotettavampi ja todellisempi suhde? TV-sarjan House markkinoi näkemystä, että ”avioliitto kestää yhtä kauan kuin teeskentely”. Mitä evolutiivista viisautta tähän väitteeseen sisältyy? Miksi evoluutio ei ole tuottanut ihmiselle pysyvää onnen tilaa puolison kanssa? Avioliittoon astuttaessa annetaan lupaus: tahdon. Siinä ilmaistaan lupaus yrittää. Varmuutta ei siinä luvata.

Pariutuminen palvelee sitä evolutiivista tavoitetta, että se turvaa jatkuvuuden. Pysyvät parisuhteen luomakunnassa eivät ole kovin yleisiä, mutta on niitä muillakin kuin ihmisillä mm. joutsenilla. Suhteen kriisiytymisen täytyy palvella teorian mukaan jotain päämäärää, jotta se edustaisi evolutiivisesti stabiilia tilaa. Onko niin, että se mahdollistaa uuden parisuhteen ja uudet jälkeläiset? Sekö on tarkoitus? En tiedä.

Äidin rakkaus

Osana luonnon suurta näytelmää Luoja loi naaraille vahvan halun tuottaa jälkeläisiä. Sen jälkeen hän jätti ihmisen selviytymään omin voimin. Moderni teknologia on tuottanut uusia keinoja tämän päämäärän toteuttamiseksi. Myös isät kytketään - toisinaan vastoin tahtoaan - pitkäkestoiseen vastuuseen lasten elämän turvaksi. Naaras valitsee uroksen, jonka hän uskoo pystyvän sitoutumaan ja tuomaan perheelle tarpeelliset resurssit. Äidit palkitaan äitien päivänä.

Äitien ja lasten suhde ei kuitenkaan ole särötön. Heidän eturistiriitansa alkaa jo kohdussa, jossa käynnistyy sokeritasapainoa koskeva äidin ja sikiön välinen kamppailu. Taistelu voi johtaa sokeritaudin puhkeamiseen äidille. Tätä on käsitellyt biologiatoimittaja Matt Ridley kirjassaan Jalouden alkuperä. Lapset ovat myös hankalia kasvatettavia ja vanhemmat joutuvat pelaamaan heidän kansaan aitoja konfliktipelejä etenkin ruokakauppojen karkkiosastoilla lähellä kassaa, jossa on ulkopuolisia kuulijoita. Nobelisti Gary Becker tuotti teorian ”paskiaisista” (Rotten-kid Theorem). Lapset ovat luonnostaan ja ilman mitään peliteorian koulutusta taitavia peliteoreetikkoja.

Sukulaisuuden suosiminen on vanha motiivi kaikessa luomakunnassa. Jokainen ihminen on myös geneettisesti rasisti, jos hän joutuu valitsemaan, kumman hän pelastaa heikoista jäistä: oman jälkeläisensä pelastaminen menee naapurin lapsen pelastamisen edelle. Biologi William Hamilton oivalsi sukulaisuutta suosivan strategian merkityksen. Tulos tiedetään Hamiltonin sääntönä. Toki mangusti ja monet muut eläimet hoivaavat jälkeläisiään yhteisöllisesti. Pidetään sekin mielessä. Elokuvassa Sofien valinta Meryl Streep joutuu tekemään päätöksen siitä, pelastaako hän natsien kynsistä tyttärensä vai poikansa. Kumpikin ratkaisu oli yhtä traaginen.

Miksi isoäidit elävät pidempään kuin isoisät?

On tiedossa, että isoäidit elävät pidempään kuin isoisät. Mikä sen selittää? Vastaus: isoäitejä tarvitaan hoitamaan lastenlapsia! Miksi isoisät eivät hoida? Kannusteet poikkeavat. Tämän on tutkimuksissaan osoittanut evoluutiobiologi Virpi Lummaa. Isoäiti muuten tietää aina varmuudella, että hän on tyttärensä äiti ja tytär aina tietää varmuudella, että hän on oman tyttärensä (tai poikansa) äiti. Samaa ei voi sanoa isoisästä. Isoisä ei voi (ilman DNA-testiä) olla varma siitä, onko poika hänen oma poikansa (vai talonmiehen) eikä poika voi olla varma, onko pojanpoika hänen omansa (vai naapurin sedän).

Onnellisuus onkin suhteellista

On varmaa, että onnellisuus ei ole objektiivisesti mitattavissa. Kyse on subjektiivisesta kokemuksesta. Kyselytutkimuksin voidaan kuitenkin selvittää, mitä ihmiset itse pitävät onnellisuutena. Selvää on, että vastaukset vaihtelevat. Eri asiat tuovat eri ihmisille onnellisuutta eri tavalla. Vastauksissa kuitenkin näyttävät korostuvan muun muassa ihmissuhteet ja merkityksellisen elämän löytäminen esimerkiksi toisia auttamalla. Kumpikin viittaa yhteisöllisyyden merkitykseen ihmiselle. Mangusti varmaan vastaisi samalla tavalla.

Tuoko raha onnea? Se ainakin on selvä, että nimenomaan köyhyydessä eläminen ei tuo onnea. Raha tuo onnea, mutta sen vaikutus on yhä pienempi, mitä enemmän tuloja ihmisellä on. Rahalla ei ilmeisesti myöskään saa ystäviä, mutta sillä saa tasokkaita vihollisia.

Onnellisuuteen liittyy havainto, joka on harvemmin oivallettu. Minulla oli tilaisuus puolison kanssa vierailla Kuubassa aikana, jolloin Miamin serkut dollareineen eivät maahan vielä saaneet viisumeita. Kuuban kansa eli köyhyysrajan alapuolella. Silti kaikki olivat onnellisen oloisia ja salsa soi. Tämä ei johtunut rakkaudesta maan johtoon. Se johtui siitä, että Kuubassa kukaan ei ollut (taksikuskeja lukuun ottamatta) toista rikkaampi. Kaikki olivat yhtä köyhiä. Ketään ei tarvinnut kadehtia. Ymmärsin, että onnellisuus on suhteellista.

Ekspressiiviset preferenssit

Ihmisten halu ja kyky tehdä toiselle hyvää heijastaa hänen altruisminsa vahvuutta tai heikkoutta. Tämän kyvyn vahvuudesta riippumatta ihmisellä on sen lisäksi tarve mielistellä toisia ja ostaa suosiota. Tämä on syvästi inhimillinen tarve. Se palvelee ihmisen päämäärää selvitä muita paremmin elämän pelissä. Siitä johtuu, että hänellä on tarve välittää itsestään vääristynyttä informaatiota siitä, kuinka ”hyvä” ihminen hän on. Tämä johtuu siitä, että muiden käsitys hänestä määrää hänen arvonsa yhteisön jäsenten silmissä ja näin hänen menestyksensä yhteisön jäsenenä.

Kun vaadimme ”hyviä” asioita, kun ostamme reilun kaupan kahvia, kun vaadimme lisää hoitohenkilökuntaa vanhuksille tai kun haluamme vanhuksille vappusatasen, viestitämme samalla muille, että olemme hyviä ihmisiä. Todellisuudessa voimme olla täydellisen itsekkäitä. Eläkeläisten etuja ajava poliitikko haluaa eläkeläisten äänet! Tutkijat puhuvat tässä tapauksessa ekspressiivisistä preferensseistä; emme viestitä valinnoillamme vain arvoistamme, vaan itsestämme ja vieläpä harhaanjohtavalla tavalla.

Mitä elämässä kannattaa tehdä?

Maailma on mahdollisuuksien meri, jossa jokaisella on oikeus tavoitella omia unelmiaan. Kaikissa meissä asuu pieni moralisti. Lehdet ja kirjat ovat tulvillaan moralismia ja elämänviisaudeksi nähtyjä teemoja. Ne eivät perustu tutkimukseen eivätkä tieteeseen. Tiedemiehen olisi aihetta kunnioittaa Humen giljotiinia. David Hume oli yksi suurimpia moraalifilosofeja kautta aikain. Humen giljotiinin nimeä kantava periaate sanoo, että havaitusta maailmantilasta ei voi päätellä sitä, millainen maailman tulisi olla. Tiedemies ei tämän mukaan voi ”moralisoida” eli esittää ihmisille normatiivisia vaatimuksia. Hänen tulee pitäytyä maailman kuvauksessa ja olla antamatta moraalisia ohjeita. Hän voi kuitenkin analysoida sitä, millaisia moraalisia ohjeita muut ihmiset ovat antaneet. Hän voi myös analysoida, millainen talouspolitiikka tarvitaan, jotta päästään johonkin tavoitteeseen. Tuon tavoitteen asetannassa hänellä sen sijaan voi olla vain yksi ääni, kuten on muillakin yhteisön jäsenillä.

Kerään seuraavaksi joitain ohjeita, joita ihmiset ovat toisilleen antaneet. Niitä voi myös kutsua ”elämänviisaudeksi”:

  • Tee toisille sellaista, mitä haluaisit itsellesi tehtävän. Tämä ”kultainen sääntö” tavataan kaikissa maailman suuruskonnoissa.
  • Kultaisen säännön brutaaliversio voisi olla: Sinun ”kannattaa” olla hyvä toisille, koska se hyödyttää myös sinua ja voit odottaa, että toiset ovat hyviä sinulle ja sinun rakkaille!
  • Mainitut periaatteet voidaan erottaa Laupiaan Samarialaisen periaatteesta: Auta muita ihmisiä ilman odotusta vastapalvelusta. Tämä aidoksi altruismiksi tulkittavissa olevan käyttäytyminen toimii normaalilla ihmisellä, jolla on kykyä empatian tunteisiin.
  • Elämässä ”kannattaa” pyrkiä tekemään muitakin merkitykselliseksi koettavia asioita. Hyvän tekemistä ei välttämättä kannata ajatella sijoituksena.
  • Ystävällisyys voi olla paras kosto.
  • Hyveiden tuominen omaan elämäänsä on vahva keino nousta geenien ylivaltaa vastaan: kiitollisuus, rakkaudellisuus, auttavaisuus, anteeksiantavuus, henkisyys, itsehillintä, turvallisuus, ystävyys jne.
  • Ehkä kannattaa olla kiitollinen siitä, että joutuu siivoamaan juhlien jälkeen, sillä se merkitsee, että on ystäviä.
  • Epäoikeudenmukaisuuteen reagoiminen voi olla arvostettavaa itsensä likoon laittamista. Suuria riskiä ei silti kannata ottaa niitä arvioimatta.
  • Toivossa on hyvä elää; optimistinen asenne tekee hyvää.
  • Raha voi toimia kannustimena, mutta rahan tavoittelu voi samalla tappaa tekemisen ilon.
  • Laulu tekee ihmiselle hyvää – paitsi naapurille.
  • Toisten edestä uhrautuminen ja kuolemaan astuminen ovat liian pitkälle meneviä vaatimuksia. Silti sitäkin esiintyy. Omien lasten puolesta taistellaan sodassa. Indonesian äskettäisen maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin sankariksi nousi 21-vuotias lennonjohtaja Anthonius Gunawan Agung. Hän jäi ainoana lennonjohtotorniin opastaakseen halkeilevalla kiitoradalla odottaneen Batik Air lentoyhtiön matkustajakoneen nousuun ja vasta sitten hyppäsi sortumaisillaan olevan tornin neljännestä kerroksesta eikä selvinnyt hengissä. Anthonius Gunawan Agung Hamiltonin antoi piut paut Hamiltonin säännölle.
  • Jos uskot ymmärtäneesi kaiken, olet varmaan käsittänyt väärin.
  • Suurimmat sodat ihminen käy itsensä kanssa.
  • Hyvän ja pahan välinen taistelu käydään useammin ihmisen sisällä kuin ihmisten välillä.
  • Helvetti on olemassa, mutta se on maan päällä.
  • Onnellisuus on suhteellista.
  • Jokaiseen ongelmaan on ratkaisu – on muuten aina ollut.
  • Filosofi Esa Saarinen on opettanut kohtuullisuutta toisen ihmisen arvioimisessa; meissä kaikissa on monta puolta.  Hän on myös opettanut elämäntaitoa parisuhteissa. Hän on selittänyt uskottavasti, miksi mies ei voi täysin ymmärtää naista eikä nainen miestä. Hän viittaa ihmisenä kasvamiseen: ”Omasta itsekkyydestä on saatava yliote ja ymmärrettävä, että rakkaus ei ole yksilösuoritus. Vasta tavoittelemalla toisen näkökulman, voi kokonaisuus alkaa toimia. Rakkaus on lopulta käytäntöä, arkea.”
  • Ei kannata pelätä kuolemaa vaan sitä, että elämästä ei saanut irti kaikkea. Eipä ihme, että W.Somerset Maughamin päähenkilö sanoi: Elämältä se maistui!”

Kuoleman jälkeinen elämä

Ihmisen elämä voi olla lyhyt tai se voi olla pidempi. Myös kuoleman jälkeistä elämää on. Kuoltuamme me voimme jatkaa elämistä joidenkin toisten ihmisten muistoissa. Myös kuoleman jälkeinen elämä voi olla lyhyt tai se voi olla pidempi.

Liite.   Muistokirjoitus

Voimamies ei ole välttämättä suurin ja väkevin.

Voimamies ei kerää palkintoja, alista muita tai tyydy tavanomaiseen.

Voimamies saa muut tuntemaan itsensä vahvoiksi ja pelottomiksi.

Voimamies muistetaan.

Sellainen Pertti oli, voimamies.

Kirjoittanut: Martti Leppänen [Parkkis 3/2017].

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Todella mielenkiintoinen. Luin, mutta pitää tulostaa ja paneutua ajan kanssa. Kiitos.

Kommentoinnista ei tule mitään, ja hyvä niin. Ei oikein voisikaan mitään erityistä.

Kerron vain, että olen jostain syystä - siis sattuman seurauksena- ollut viime aikoina kiinnostunut geenien muodostaman predestinaation "halkeamista", ilmaisen asian vaikkapa noin.
Tutustuin McClintockin geenihyppy- käsitteeseen ja yritän puurtaa sen parissa edes hiukkasen.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/18/nobel-tar...

Käyttäjän JarmoAhonen1 kuva
Jarmo Ahonen

Hyvä kirjoitus.

Tiede tosiaan on tuonut eteemme paljon hämmentävältä tai jopa ikävältä tuntuvia tosiasioita kuten sen, että emme ole kovinkaan rationaalisia otuksia. Vapaa tahtokin on lähinnä satua.

Meille ihmisille taitaa lajina muodostua lähes eksistentiaaliseksi haasteeksi kyky toimia rationaalisesti ja omata vapaa tahto. Ilman niitä saattaa käydä huonosti.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Laitan nämä vaan tähän:

https://www.nasa.gov/sites/default/files/images/32...

https://www.youtube.com/watch?v=91iLhSpJPkM

Ei tuossa oikein ole eroa, onko se mittakaava petrimalja vai planeetta.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Mainio kirjoitus.

Kuitenkin aina näitä lukiessa jää mietityttämään miten paljon koko asetelma muuttuisi,jos jokin perusolettama paljastuisikin täysin vääräksi.

Esim. Jutussasi mehiläispesä on kommunismia missä kaikki ahertaa kuningattaren eteen.

Tuollahan ei ole mitään tekemistä kommunismin suhteen,mutta paljonkin kapitalismin suhteen.

Myöskään hyvän tekeminen toisille vastapalvelusta odottaen ei toimi kuin varakkaimmissa piireissä,koska varattomien piireissä se on normaali käytäntö. Se ei myöskään toimi alhaalta ylöspäin vaan ylhäältä alaspäin juuri samaisesta syystä.

Jne.

Ehkä maailmalla on vielä näytettävää ja mapit kasvakoot.

Käyttäjän HenrikVlimki kuva
Henrik Välimäki

. . . loppuun sopinee C. Baudelairen ajatus: Juuri luonto yllyttää ihmisen tappamaan kaltaisensa, syömään hänet, vangitsemaan hänet, kiduttamaan häntä. Sillä heti kun vapaudumme pakottavista tarpeistamme ja siirrymme ylellisten nautintojen ääreen, huomaamme ettei luonto voi opastaa meitä kuin rikoksen tielle. Jos tutkitte ja erittelette huolellisesti kaikkea mikä on luonnollista, jokaista ehdottomasti luonnollisen ihmisen tekoa ja mielihalua, ette löydä niistä mitään muuta kuin kauhisteltavaa. Kaikki kaunis ja ylevä on järjen ja harkinnan tulosta.

Käyttäjän samimiettinen kuva
Sami Miettinen

Hieno kirjoitus!

Tuohon voisi lisätä Darwinin evoluutioteoriasta sukupuolivalinnan tai karskimmin sanottuna seksuaalivalinnan mielenkiintoisimman lahjan ihmiselle: isot ja luovat aivot. Yhden zahavilaisen teorian mukaan tieteen ja taiteen kehitys edistyi ihmisillä nimenomaan koska aivot ovat seksuaalivalinnnan pääkriteerejä. Urosten piti nähdä aitoa ja väärentämätöntä vaivaa ja dedikaatiota vaikuttaakseen naaraisiin. Naaraiden aivot taas kilpavarustelun myötä kehittyivät ymmärtämään rehelliset ja aidot investointisignaalit feikeistä.

Näihin kuulunee myös kerskakulutus, conspicuous consumption ja toisaalta myös hyveet, altruismi ja anteliaisuus, jotka ovat ehkäpä itsetarkoituksellisia haittoja, eräänlaisia rehellisiä mainoksia, jotka eivät perustu sukulaisten suosimiseen tai vastavuoroisuuteen.

Kerskakulutuksen pointti on tässä se, että pistetään rahaa palamaan aivan pöljiin juttuihin. Sillä osoitetaan että resursseja riittää, tuhlattavaksikin. Ota minut!

Altruismi ja anteliaisuus voisi olla myöskin samanlaista väärentämätöntä signlointia: resursseja piisaa vetää koko kylän kivirekeä. En aidosti edes halua mitään vastapalvelusta. Ota minut!

Molempia myös vihataan niiden toimesta jotka eivät moiseen pysty. Varmaankin Jane Austenin Mr. Darcy on toisen sukupuolen rakastama ja toisen vihaama karikatyyri juuri näistä syistä.

Liekö liian kyynistä? :)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Onpas paljon viisaita ajatuksia ja hyvin asetettuja kysymyksiä yhdessä kirjoituksessa!

Sattumoisin aiheet ja esimerkitkin menevät hyvin paljolti päällekkäin Leijonien maalivahti Kevin Lankisen äskettäin suositteleman teoksen, Yuval Noah Hararin kirjoittaman kirjan, Sapiens – Ihmisen lyhyt historia kanssa, jota parhaillaan kuuntelen äänikirjana ja suosittelen myös omasta puolestani kaikille.

KS. https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/sapiens-ihmi...

Voisipa melkein suositella Hararin kirjan lukemista ja yllä olevan blogin uudelleen kirjoitusta "versiona 2.0" Ihmisen lyhyen historian siihen antamien vastausten ja vaikutteiden jälkeen...

Käyttäjän mhatakka kuva
Markku Hatakka

Hyvää pohdintaa ;)

Oma elämän viisaus:
Yksi on elämässä varmaa, ja se on epävarmuus.
Jos sen kanssa oppii ”elämään”, niin (ehkä) on onnellisempi.

Moraalin ja geenien ”ulkopuoleltakaan” varmuutta ja ”totuutta” ei löydetä:

Fyysikot ovat etsineet maailmankaikkeuden pienimpiä osasia, elämän rakennusaineita, hiukkasfysiikan avulla. Pienintä yksikköä ei ole löytynyt, yhä lisää alkeishiukkasia löydetään, kuten ns Standard Model:sta voidaan huomata.

Myös maailmankaikkeuden syntyä, elämää suurempaa, tutkitaan. Kosmologit eivät tiedä mitä tapahtui ennen 0,1 sekuntia ”alkuräjähdyksen”.

Filosofit ovat pohtineet miksi ja minkä vuoksi elämä on syntynyt. Onko ihminen ”luotu” koska
”The anthropic principle is a philosophical consideration that observations of the universe must be compatible with the conscious and sapient life that observes it. ”
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Anthropic_principle

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset