Länsi http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/137580/all Mon, 07 Jan 2019 18:17:44 +0200 fi Mikä on se "länsi" mihin Suomi kuuluu? http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267069-mika-on-se-lansi-mihin-suomi-kuuluu <p>&quot;Suomi kuuluu länteen&quot; on tuttu ja joillekin turvallisuuden tunnetta lisäävä lause. Puolueettomuus on käsitteenä samastettu Yya-Suomen, suomettuneisuuden ja nolon rähmällään olon kanssa ja haudattu historiaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Olen samaa mieltä rähmällään olon turmiollisuudesta ja siitä, että suomettuneisuus ja sen perintö vei median ja monen poliitikon uskottavuuden.&nbsp;Mutta miksi me edelleenkään emme vaadi medialta ja/tai poliitikoilta enemmän? Rähmällään nimittäin voi olla muuallekin kuin itään. Käännetään siis katse sinne ns. länteen, johon me ns. kuulumme.</p><p>&nbsp;</p><p>Minulla olisi vain yksi kysymys, johon mediasta ja poliitikoilta ei tunnu tulevan vastausta. Nimittäin: mikä on se &quot;länsi&quot; johon me kuulumme niin ihanan itsestään selvästi?&nbsp;Onko se Nato? No ei, koska Suomi ei kuulu Natoon. Suomalaisten selvä enemmistö ei myöskään halua siihen kuulua, ei ole koskaan halunnut, ja tämän on useaan kertaan myöntänyt myös tasavallan presidentti.</p><p>&nbsp;</p><p>Onko se sitten USA ja sen ystävät? Jos on, niin miksi media suoltaa viikoittain inhouutisiaan USA:n johtajasta, ja on tehnyt niin säännönmukaisesti ja sitkeästi niin kauan, kuin tämä presidentti on ollut vallassa? Onko mediamme siis sitä mieltä, ettei tuo presidentti oikeastaan olekaan USA:n johdossa vaan joku muu? Jos on, niin kuka tai mikä on tuon suurvallan johtaja, ja sieltäkö löytyy se &quot;länsi&quot; johon kuulumme?</p><p>&nbsp;</p><p>Vai onko &quot;länsi&quot; ihan vain synonyymi EU:lle? Siihenhän me kuulumme ainakin teknisesti. Mutta EU on kuitenkin joukko keskenään hyvin erilaisia maita - kuulummeko me samaan joukkoon Unkarin, Puolan, Kreikan tai Bulgarian kanssa? No emme tietenkään - vaikka nuo maat ovat EU-jäseniä, ne ovat vain &quot;itäisiä&quot; tai &quot;eteläisiä&quot; tai jotain muuta kuin niitä oikeita läntisiä maita, joihin &quot;kuulumme&quot;.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuulumme siis niihin, jotka ovat isoja läntisiä EU-maita. Kuten vaikkapa Ranska. Mutta kuten jotkut ovat ehkä kuulleetkin, Ranska ei ole tänä päivänä kovin yhtenäinen. Itse asiassa juuri EU:n yhtenäisiä arvoja ajava pankkimaailman unelmapoika presidentti Macron on kovasti vastatuulessa. Kansan tuki on pitkälti livennyt hänen takaansa hallitsemattomille Keltaliiveille, jotka ovat tukkineet kadut ja moottoritiet. He vaativat EU-keulakuvan eroa. Ovatko nämä kansanjoukot siis ehkäpä vähemmän &quot;länttä&quot;, eli siihen porukkaan Suomi ei kuulu?</p><p>&nbsp;</p><p>Tai ehkä &quot;länsi&quot; on vain maantieteeseen rajautumaton kiva käsite, josta tulee mieleen iloiset ihmiset rannalla nauttimassa vapaudesta ja Coca-Colasta (jota kyllä juodaan myös itärajan takana)? Onko &quot;lännellä&quot; enää muita arvoja? Sananvapaudesta ja demokratiasta tuskin enää kannattaa meuhkata, kun valta on karannut aina vain kauemmas kansallisesta päätöksenteosta ja sananvapaus on henkitoreissaan mystisen &quot;vihapuhe&quot;-termin aiheuttaman sensuurivimman alla.&nbsp;Vai riittääkö myyttisen &quot;lännen&quot; kriteeriksi vain yksi asia, eli mahdollisimman negatiivinen ja/tai aggressiivinen asenne Venäjään?</p><p>&nbsp;</p><p>Tänään viimeksi uutisoitiin talvisotaharjoituksista, joita käydään Sodankylässä suomalaisten, amerikkalaisten ja virolaisten voimin. Hyvä tietenkin, että harjoitellaan, koska itsenäisen puolustuskyvyn ylläpitäminen on meille elintärkeää. &nbsp;Harjoitukseen osallistuu sentään vain kourallinen ulkomaalaisia. Toinen on tilanne myöhemmin keväällä, kun Suomeen jylisee 20:n maan suursotaharjoitus USA:n komennossa.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Onko Suomella silloin enää komento omissa käsissään, vai onko se siirtynyt kokonaan &quot;lännen&quot; haltuun? Ehkä siinä vaiheessa media tai poliitikot voisivat jo ihan oikeasti kertoa, mikä on se &quot;länsi&quot; jonka käyttöön me vastaan sanomatta luovutamme maamme.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Suomi kuuluu länteen" on tuttu ja joillekin turvallisuuden tunnetta lisäävä lause. Puolueettomuus on käsitteenä samastettu Yya-Suomen, suomettuneisuuden ja nolon rähmällään olon kanssa ja haudattu historiaan.

 

Olen samaa mieltä rähmällään olon turmiollisuudesta ja siitä, että suomettuneisuus ja sen perintö vei median ja monen poliitikon uskottavuuden. Mutta miksi me edelleenkään emme vaadi medialta ja/tai poliitikoilta enemmän? Rähmällään nimittäin voi olla muuallekin kuin itään. Käännetään siis katse sinne ns. länteen, johon me ns. kuulumme.

 

Minulla olisi vain yksi kysymys, johon mediasta ja poliitikoilta ei tunnu tulevan vastausta. Nimittäin: mikä on se "länsi" johon me kuulumme niin ihanan itsestään selvästi? Onko se Nato? No ei, koska Suomi ei kuulu Natoon. Suomalaisten selvä enemmistö ei myöskään halua siihen kuulua, ei ole koskaan halunnut, ja tämän on useaan kertaan myöntänyt myös tasavallan presidentti.

 

Onko se sitten USA ja sen ystävät? Jos on, niin miksi media suoltaa viikoittain inhouutisiaan USA:n johtajasta, ja on tehnyt niin säännönmukaisesti ja sitkeästi niin kauan, kuin tämä presidentti on ollut vallassa? Onko mediamme siis sitä mieltä, ettei tuo presidentti oikeastaan olekaan USA:n johdossa vaan joku muu? Jos on, niin kuka tai mikä on tuon suurvallan johtaja, ja sieltäkö löytyy se "länsi" johon kuulumme?

 

Vai onko "länsi" ihan vain synonyymi EU:lle? Siihenhän me kuulumme ainakin teknisesti. Mutta EU on kuitenkin joukko keskenään hyvin erilaisia maita - kuulummeko me samaan joukkoon Unkarin, Puolan, Kreikan tai Bulgarian kanssa? No emme tietenkään - vaikka nuo maat ovat EU-jäseniä, ne ovat vain "itäisiä" tai "eteläisiä" tai jotain muuta kuin niitä oikeita läntisiä maita, joihin "kuulumme".

 

Kuulumme siis niihin, jotka ovat isoja läntisiä EU-maita. Kuten vaikkapa Ranska. Mutta kuten jotkut ovat ehkä kuulleetkin, Ranska ei ole tänä päivänä kovin yhtenäinen. Itse asiassa juuri EU:n yhtenäisiä arvoja ajava pankkimaailman unelmapoika presidentti Macron on kovasti vastatuulessa. Kansan tuki on pitkälti livennyt hänen takaansa hallitsemattomille Keltaliiveille, jotka ovat tukkineet kadut ja moottoritiet. He vaativat EU-keulakuvan eroa. Ovatko nämä kansanjoukot siis ehkäpä vähemmän "länttä", eli siihen porukkaan Suomi ei kuulu?

 

Tai ehkä "länsi" on vain maantieteeseen rajautumaton kiva käsite, josta tulee mieleen iloiset ihmiset rannalla nauttimassa vapaudesta ja Coca-Colasta (jota kyllä juodaan myös itärajan takana)? Onko "lännellä" enää muita arvoja? Sananvapaudesta ja demokratiasta tuskin enää kannattaa meuhkata, kun valta on karannut aina vain kauemmas kansallisesta päätöksenteosta ja sananvapaus on henkitoreissaan mystisen "vihapuhe"-termin aiheuttaman sensuurivimman alla. Vai riittääkö myyttisen "lännen" kriteeriksi vain yksi asia, eli mahdollisimman negatiivinen ja/tai aggressiivinen asenne Venäjään?

 

Tänään viimeksi uutisoitiin talvisotaharjoituksista, joita käydään Sodankylässä suomalaisten, amerikkalaisten ja virolaisten voimin. Hyvä tietenkin, että harjoitellaan, koska itsenäisen puolustuskyvyn ylläpitäminen on meille elintärkeää.  Harjoitukseen osallistuu sentään vain kourallinen ulkomaalaisia. Toinen on tilanne myöhemmin keväällä, kun Suomeen jylisee 20:n maan suursotaharjoitus USA:n komennossa.  

 

Onko Suomella silloin enää komento omissa käsissään, vai onko se siirtynyt kokonaan "lännen" haltuun? Ehkä siinä vaiheessa media tai poliitikot voisivat jo ihan oikeasti kertoa, mikä on se "länsi" jonka käyttöön me vastaan sanomatta luovutamme maamme.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
128 http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267069-mika-on-se-lansi-mihin-suomi-kuuluu#comments Emmanuel Macron Keltaliivit Länsi Sotaharjoitukset Uussuomettuminen Mon, 07 Jan 2019 16:17:44 +0000 Tuula Komsi http://tuulakomsi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267069-mika-on-se-lansi-mihin-suomi-kuuluu
Länsimaiset arvomme ovat illuusio http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253599-lansimaiset-arvomme-ovat-illuusio Uutisia lukiessa paljastuu kuinka pidämme länsimaista arvomaailmaamme ylimpänä vertailukeppinä ihmiskunnassa. Uutisten otsikoista niiden kommentointiin asti olemme täynnä itseämme. Ei voida kieltää, etteikö länsimainen ajattelu olisi edistänyt ihmiskunnan oloja. Mutta olisi heikosti ajateltu, jos näemme itsemme jonkin sortin yli-ihmisinä arvoiltamme. Siitä olemme kaukana. Me iloitsemme, kun lännen kumppanit pärjäävät sotiessa vierailla mailla. Suremme siviilien kuolemia, mutta sotilaiden hengelle emme laske mitään arvoa. He ovat lännen ihmiselle kulutustavaraa, omat ja vieraat sotapojat. Amerikassa tämä näkyy hyvin. Maan lukuisat sotainvalidit on suurelta osin jätetty heitteille ja köyhyyteen. Tuoreeltaan Suomen valtiojohto on kauhuissaan, koska syntyvyys Suomessa on romahtanut. Sama väki ei tule miettineeksi, että vuosittain 10.000 suomalaista lasta tapetaan muitta mutkitta aborteissa. Ei sureta kehittyvien ihmisten kuolema eikä se miksi näihin tappoihin päädytään yleisen epävarmuuden, työttömyyden ja rahapulan vuoksi. Länsimaiset arvomme joustavat aina mukavuutemme mukaan. Moraalimme sallii muuttaa murhan nimityksen raskauden keskeytykseksi. Se onnistuu siten, että päätämme sen elinajan jolloin ihminen muuttuu juridisesti ihmiseksi, jolla on oikeuksia. Me eurooppalaiset humanistit sallimme mitä ikävämpien tappoaseiden kehityksen ja käytön sodissamme, mutta saivartelemme kansainvälisissä oikeuksissa onko jossain tehty sotarikos. Ammuttu siviilejä eikä sotapoikien aivoja kadulle kuten tulisi. Myös kemikaaleilla tappaminen on tavattoman luvatonta, mieluummin saatetaan silvottu sotilas rullatuoliin loppuiäkseen. Se osoittaa korkeaa moraalia ilmeisesti. Emme ole saaneet edes hyökkäyssotia kriminalisoitua. Eurooppalainen kuluttaja on raivoissaan autofirmalle, joka on hieman kaunistellut tuotteidensa päästöarvoja. Autojen ostajat pällistelevät uusien autojen päästöarvoja kuin Raamattua. Tupruttaako se kosla 109 vaiko 149g/km CO2-kaasua on aivan samantekevää. Auton ostaja käy neljä kertaa vuodessa ulkomailla lomilla ja käyttää risteilyaluksia sekä ostaa laivarahtina tuotua tavaraa Kiinasta. Nämä kuljetukset sotkevat ilmakehää 1000-kertaisesti verrattuna kuluttajan autoiluun. Taas tässä on länsimainen moraali sovitettu mukavuuden mukaan. Kun hoitokodissa oleva tuskissa kituva ihminen haluaa piikin ja pois päiviltä, on lännen arvotietoinen eettinen ihminen estämässä kuolinavun. Hän tietää, että ei ihmiselle voi tulla isompaa kuormaa kuin minkä kestää kantaa. Antaa sairaan kitua siis. Mutta oman koiransa arvoihminen kyllä lopetuttaa pois kärsimästä. Koirista puheenollen eläinten ystävät länsimaissa ovat kovin suuttuneita eläinten huonosta kohtelusta. Samoja ihmisiä riittää kennel-toiminnassa "jalostamassa" koiria niiden irvikuviksi. Halutaan kaiken mallista rotumääritelmää. Tuloksena eläintenystävä tuottaa koiria, jotka ikänsä saavat kärsiä perinnöllisistä sairauksista ja kroppansa epämuodostumista, jotka rotuun tuotettu. Länsimainen oikeusvaltio on kuuluisa instituutio. Se on kuulemma länsimaisen valtion selkäranka. Totuus on tuosta masiinasta toinen. Oikeuden saaminen länsimaissa on järkyttävän kallista, tuomiot vaikeasti ennakoitavissa ja prosessit kestävät ikuisuuksia. Ja esimerkiksi väkivallan uhrien saamat korvaukset naurettavia. Tätä tulosta kutsumme ylpeinä oikeusvaltioksi. Länsimainen demokratia on laajimmin liputettu arvomme. Unohtuu kuitenkin ymmärtää, että demokratia tarkoittaa kansanvaltaa eikä vain äänioikeutta ja edustuksellista systeemiä, joka on suppean puoluekoneiston käsissä. Useissa suurissa ns demokratioissa ei ole edes mahdollista päästä ehdokkaaksi ilman rahamaailman tukea. Eihän sellainen järjestelmä mikään demokratia ole enempää kuin kommunismi vaan harvainvalta. Demokratia ei myöskään voi edes teoriassa toteutua globaalissa kapitalismissa, koska rahamaailma ja suuryritykset toimivat poliittisen vallan ulkopuolella. Olemme raha-asioissa tarkkoja. Yksityinen omaisuus on niin pyhää, että sallimme triljoonien pyöriä veroparatiiseissa verotukselta vapaana ja mahdollistamassa valtavan korruption sekä rikollisuuden. EUn nokkamies on tunnetuimpia veroparatiisien puolustajia. Siis näin käytännössä, puheet ovat eri juttu. EUsta on tullut kyvyttömien kansallisten poliitikkojen hoitokoti. Eurooppa unohtaa meritokratian periaatteen ja kääntää sen selälleen. Epäonnistuneet poliitikot ja virkamiehet palkitaan leppoisilla viroilla ja hyvillä eduilla. Arvomme asenteissa ovat myös koomisia. Suomalainen perheenisä raivoaa somessa, kun joku julkkis on jäänyt kiinni 20km/h ylinopeudesta tai rasistipersu on arvostellut massamuuttoa. Kun tämä isi pääsee työsuhdebemarilla autolomalla Saksassa ajamaan kahtasataa niin hän kiroilee, kun Bulgarian kilvillä romuautolla ajavat kerjäläiset tukkivat hänen ohituskaistansa. Kanarian lomalla hän haukkuu mustan mamuduunarin tarjoilua hitaaksi ja kielitaitoa heikoksi yhdessä saksalaisen turistin kanssa ja jättää duunarin juomarahatta. Kun Hesan mamurikkaissa lähiöissä asuva kertoo kypsyneensä muuttajien määriin nurkissaan niin keskustassa asuva viherpiipertäjä poliitikko pitää tätä facessa kauheana osoituksena suomalaisten rasismista. Kun poliitikon porraskäytävään on muuttamassa kauppiaana menestynyt mamu niin taloyhtiö käyttää lunastusoikeuttaan ja ostaa asunnon pois markkinoilta. Että sellaiset ovat arvomme käytännössä. Lista länsimaisista arvoistamme on pitkä. Mutta niiden toteutumiseen on matka vielä pidempi.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 12 http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253599-lansimaiset-arvomme-ovat-illuusio#comments Arvot Länsi Tue, 10 Apr 2018 10:50:52 +0000 Juha Hämäläinen http://emailjuuso.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253599-lansimaiset-arvomme-ovat-illuusio Maailman tila vuodenvaihteessa 2016-2017? http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228482-maailman-tila-vuodenvaihteessa-2016-2017 <p><strong><em>Maailman tila vuodenvaihteessa 2016-2017</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Päämiehillä ja muilla viskaaleilla</strong> on tapana esittää ajankohtaiskatsaus aiheesta, miten maa makaa.&nbsp; Meillä pienillä ja mitättömillä ei päätä palella, niinpä esitän seuraavassa katsauksen aiheesta &rdquo;<em><strong>miten maailma makaa 2016-2017&quot;.</strong></em></p><p>*</p><p>Mielelläni piirtäisin, mutta kun en osaa, käytän sanallista arviointia.&nbsp; Numeraalinenkin kävi mielessäni, mutta hylkäsin sen soveltumattomana.&nbsp; Jäsentääkseni näkemyksiäni ja niiden esittämistä, käytän vaihtelevan määrän määreitä vastakohtineen tai asiakohtaisine ulottuvuuksineen.&nbsp; Pyrin haarukoimaan kannaltani olennaiset seikat, mutta en pyri mihinkään täysin kattavaan kuvaukseen tai kartoitukseen.&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Maailman tila 31.12.2016</strong></p><p><strong>Länsi &ndash; Itä</strong></p><p>Suuri ja perustava muutos maailman tilassa on tapahtunut 2010-luvulla, tosin muutoksella on pitkät sykliset juuret, aina maailmansotien ajalta lähtien, ja globaalit markkinat sekä teknologian leviäminen globaalisti ovat vauhdittaneet tätä pitkää keikausta:</p><p><em>Lännen hegemonia on murtunut ja maailman hegemonian painopiste on siirtynyt (pysyvästi) Itään. </em>&nbsp;</p><p>(Rullaa alas karttakuvaan saakka; <a href="http://www.huffingtonpost.ca/2012/07/05/world-economic-center-of-gravity_n_1651730.html"><u>http://www.huffingtonpost.ca/2012/07/05/world-economic-center-of-gravity_n_1651730.html</u></a></p><p>Kuten suuret muutokset aina, tämäkin on hiipinyt sukkasillaan, ja tulee yllättämään &rdquo;kaikki&rdquo;, vaikka valtikan siirtyminen onkin ollut monin tavoin &rdquo;tähtiin kirjoitettu&rdquo;.&nbsp; Poikkeuksena aiempiin maailman vallan, talouden ja voiman siirroksiin on se, että aikaisemmin ratkaiseva voimatekijä on ollut sota ja voitto siinä, mutta nyt Nyt Maailman napa on siirtynyt verettömästi ja sodattomasti, ellei talouden ja valtarakenteiden dynamiikassa sinänsä nähdä rakenteellisen väkivallan piirteitä ja ilmentymiä.&nbsp; &ndash; Eräs taitekohta ajoittuu lokakuuhun 2015, jolloin Kiinasta tuli ostovoimapariteetilla laskettuna maailman suurin kansantalous, kun se ohitti Yhdysvallat.</p><p>Välttämätön kysymys kuuluu: miksi valtikka siirtyi?&nbsp;</p><p>Lyhyesti esitettynä syitä oli kaksi: <em><strong>Länsi tuli valmiiksi, ja Itä on nälkäinen</strong></em>.</p><p>*</p><p><strong>Työ - Pääoma</strong></p><p>Vanhan historiallisen dialektiikan mukaan inhimillinen kehittynyt yhteiskunta rakentuu kolmelle perustekijälle (tuotannontekijä): Työ, maa ja pääoma.&nbsp; Työn merkitys on ratkaisevalla tavalla supistunut, etenkin inhimillisen työn.&nbsp; Niinpä työstä ja inhimillisen energian ponnistetusta kohdennuksesta tuotantoketjussa myös maksetaan entistä niukemmin, ja epätasaisemmin.&nbsp; Työn lisäarvo ei realisoidu, koska työn merkitystä tulonmuodostuksessa on vähentäneet mm. toimeentulon ja nautintojen lunastamisen helpottuminen muilla keinoilla, mm. tulon siirroin, sekä toisaalta pääoman irtautuminen reaalisesta.&nbsp;</p><p>Maailmassa, jossa finanssiomistukset tai fiktiot ylittävät kymmentuhatkertaisesti reaalitalouden rahassa ilmaistun arvon, reaalitalous ja kaikki mikä liittyy siihen, tulonmuodostus, arvonlisä, tuotannontekijäkorvaus etc. ovat inflatoituneet.&nbsp; Maailman raha on synnytetty fiktiona, se on kiinnitetty ja sidottu fiktiohin, ja niinpä se myös on enimmäkseen fiktiota.&nbsp; Työläinen, jonka ainoa lisäarvotekijä on hänen työvoimansa, on historiallisesti hävinnyt työn ja pääoman välisen painiottelun selätyksellä.</p><p>*</p><p><strong>Valtio &ndash; Valtiottomuus</strong></p><p>Weberiläisittäin valtio on organisaatio, jolla on <strong>legitiimi väkivaltamonopoli</strong> tietyllä, valtiorajoin määritellyllä alueella.&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4kivaltakoneisto"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4kivaltakoneisto</u></a> &nbsp;Monopoliin liittyy väkivaltavelvoite, jota ilman valtio on menetetty valtio, monin tavoin, tykkänään.</p><p>Esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Thomas_Hobbes" title="Thomas Hobbes"><u>hobbesilaisessa</u></a> yhteiskuntafilosofiassa väkivaltakoneisto on suvereenin absoluutin työkalu ehkäistä luonnollisessa tilassa vallitsevaa <strong>kaikkien sotaa kaikkia vastaan</strong> (<em><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Bellum_omnium_contra_omnes" title="Bellum omnium contra omnes"><u>bellum omnium contra omnes</u></a></em>).</p><p>Valtion tunnemme kaikki, mutta enää emme läheskään ymmärrä valtion olemusta ja tehtävää, sen pakkoja ja velvoitteita.&nbsp; Tätä ymmärrystä on hämärtänyt ja siedättänyt kansainvälinen sopimusjärjestelmä, jolla on siirretty ja luovutettu valtiollisen ydintoimintoja ylikansallisille elimille, jotka eivät ole valtioita.&nbsp; Toisaalta on jokamiehen elämään astunut tekijävoimia, jotka tyypillisesti ovat valtiottomia, niitä ei voi nivoa mihinkään valtioon, - ja ne eivät sitoudu niihin: näitä ovat, kaksi suurinta mainitaksemme: globaali finanssi ja terrorismi.&nbsp; Melko harva on ymmärtänyt, miten tiivisiti ne liittyvät luonteensa puolesta yhteen, valtiottomiin voimiin, joiden kanssa ja joita vastaan yksityinen kansalainen on voimaton, mutta niin on valtiokin.&nbsp; Kylmän sodan (1946-1991) jälkeisen ajan suurin kansainvälinen innovaatio on: rajaton raha ja valtioton väkivallankäyttö (terrorismi).</p><p>Eniten suren valtion tappiota.</p><p>Ilman valtiota ei ole rauhaa, on vain hobbesilainen kaikkien sota kaikkia vastaan, jossa ei voittajia löydy.</p><p>*</p><p><strong>Sota &ndash; Rauha</strong></p><p>Kirjastollinen kirjoja on jo kirjoitettu siitä, mitä on uusi sota, eri muodoissaan ja mitkä ovat sen virvatulina karkaavat mahdollisuudet.&nbsp; Helpompi on määritellä rauha.&nbsp; Rauhaa ei ole, ellei ole osapuolia, jotka voivat tehdä keskenään rauhan ja joiden allekirjoittaman rauhansopimuksen voi edes kuvitella toteutuvan.&nbsp; Mutta sodassa, jossa osapuolina ovat kaikki, yksittäiset ihmiset, nuo kaikkien sotaa kaikkia vastaan käyvät yksilöt, ei mitään papereita kirjoiteta saati allekirjoiteta.&nbsp; Uusi sota on loputon sota, jossa ei voi rauhaa solmia, eikä rauhaa tehdä.&nbsp; Yritä sopia lohikäärmeen kanssa, niin tiedät.</p><p>Siis: Sota on voitolla, ja voittaa aina.&nbsp; Rauhalla ei ole mahdollisuutta.</p><p>*</p><p><strong>Rikas &ndash; Köyhä</strong></p><p>Köyhät meillä on aina keskuudessamme, mutta rikkaiden määrä vähenee, koska omaisuudet keskittyvät, ja niin häviäjiä on aina vain enemmän.&nbsp; Köyhyys on siten voittanut, ainakin näennäisesti, koska köyhien määrä kasvaa.&nbsp; Enkä puhu nyt YK:n järjestöjen laskemista absoluuttisen köyhyyden kurimuksessa olevista, joiden määrä on 2000-luvulla vuosituhatsopimuksen tavoitteiden mukaisesti supistunut.</p><p>Maailma on nyt tehty sellaiseksi, että muu on mahdotonta.&nbsp; Voittajaa ottaa kaiken.&nbsp; Voittajia on yhä vähemmän, koska he syövät toinen toisensa.</p><p>*</p><p><strong>Politiikka &ndash; Talous</strong></p><p>Politiikassa voidaan poliitikot vaihtaa, ainakin demokratioissa, ainakin teoriassa, ja voidaan olettaa, että tekijöitä (<strong><em>poliitikkoja</em></strong><em>)</em> vaihtamalla myös politiikka vaihtuu.&nbsp;</p><p>Mutta taloudessa emme voi vaihtaa talouden toimijoita (<strong><em>taloutikkoja &hellip;</em></strong>the economic operator), emme ainakaan demokratiassa, ei edes teoriassa, eikä siten voi edes olettaa, että tekijöitä vaihtamalla myös talous vaihtuisi.</p><p>Miten väärässä olivatkaan ne naivistit, jotka julistivat, että talouskasvu perustuu kahteen faktoriin: kapitalismi ja demokratia.&nbsp; Diktatuurissa voisimme edes nähdä unta, että diktaattori vaihtaisi taloutikot. &nbsp;Vapaat kädet saanut talous on nujertanut paitsi kapitalismin ja demokratian, poistanut politiikan merkityksen, nollannut sen.&nbsp; Talous ei palvele politiikkaa ja demokratiaa (kansa+valta).&nbsp; Politiikka palvelee taloutta, ja on sen nöyrä vasalli.</p><p>Huomasitteko, milloin tämä vallankaappaus tapahtui?&nbsp; Ettekö?&nbsp; Ette te paljon huomaa, näin iso revolutsija!</p><p>*</p><p><strong>Totuus &ndash; Valhe</strong></p><p>Uskotteko näitä jotka nyt toitottavat &ndash; Brexitin ja Trumpin jälkeen &ndash; että elämme &rdquo;<strong><em>totuuden jälkeistä</em></strong>&rdquo; aikaa.&nbsp; Tämän <em>post-truth politicsin</em> markkinoijat eivät joko tiedä, mitä tekevät tai &ndash; vielä pahempi heille &ndash; toimivat vastoin parempaa tietoaan.&nbsp; Tuo on tyypillistä vallankäyttäjien kieltä, ahdinkoon ajautuneen, epätoivoisen murinaa.&nbsp;</p><p>Mistä lähtien valta ja politiikkaa on puhunut totta?&nbsp; Selvitä se.&nbsp;</p><p>Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan: &rdquo;<em>Termillä tarkoitetaan, että <strong>tosiasiat</strong> ovat menettäneet merkityksensä politiikassa. Ohi ajoivat mielipiteet ja tunne</em>.&rdquo;</p><p>(HS, 28.8.2016; <a href="http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002918136.html"><u>http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002918136.html</u></a></p><p><strong>Mitkä &rdquo;tosiasiat&rdquo;?</strong>&nbsp; Nekö &rdquo;tosiasiat&rdquo;, joita EU ja Euroopan Unionin kannattajat puhuivat kaikki nämä vuodet ja Britannian kansanäänestyskampanjan aikana. &nbsp;Nekö, joita Hillary Clinton ja ajanut nämä vuodet, ja joista hän puhui tai jätti puhumatta vaalikampanjansa aikana 2016.&nbsp; Ei todista mitään.</p><p>Kysyä voi, - ja täytyy &ndash; miksi valehtelu politiikassa ei välttämättä kaada ehdokasta tai esitystä, enää?&nbsp; Olisikohan syytä siinä, että vallassa olevat poliitikot ovat valheillaan ja tarkoitushakuisilla epätosilla muotoiluillaan, koko kielellään, <strong><em>sekoittaneet ja siedättäneet &rdquo;potilasta&rdquo;</em></strong> siis äänestäjiä, niin perustavalla tavalla, että mikään valhe ei enää erotu muusta tekstivirrasta.&nbsp; &rdquo;Kaikki poliitikot valehtelevat&rdquo;, mitä sitten jos joku valehtelee enemmän kuin konventio edellyttäisi, mutta syyllistyy silloin vain siihen samaan, jota &rdquo;kaikki&rdquo; ovat jo pitkään ja aina tehneet.&nbsp;</p><p>Havahtuminen valheen häpeälliseen niljakkuuteen ja totuuden kirkastuneeseen pyhyyteen, ei valehtelijan tekemänä, oikein vaikuta uskottavalta.&nbsp; Enemmänkin se näkyy alamaiselle samalta kuralta, mitä muukin puhe.</p><p>*</p><p><strong>Optimismi &ndash; Pessimismi</strong></p><p>Siihen nähden, että taloutta korostetaan alituiseen, ja melko yksimielisesti tavoitellaan vaurautta, tuntuu kummalliselta, miten pessimistinen maailma ja zeitgaist on, nyt, kun maailma on rikkaampi kuin koskaan.</p><p>Jos arvostamme optimismia, toivorikkautta ja tulevaisuudenuskoista kurottautumista kohden huomista, voisi päätellä, että meidän ehkä kannattaisi olla rahtusen köyhempiä, kuin olemme, jotta olisimme edes niin optimistisia, kuin olemme joskus, köyhempinä, olleet &ndash; kuten väitetään.</p><p>Vai mistä tämä pessimismin esiinmarssi johtuu?&nbsp;</p><p>Sanastoa:</p><p><strong><em>&rdquo;Optimismi (latinan &rdquo;optimus&rdquo; eli paras</em></strong><em>) on elämänasenne, jonka vallassa maailma näyttäytyy valoisana ja hyvänä paikkana. Optimisti uskoo, että suuristakin vaikeuksista selvitään ja enemmän, hän näkee kaikessa jotain hyvää ja kaunista. 70-luvulla syntyi käsite optimisti-jolla. Se tarkoitti kiikkerää pikkuvenettä, joka keikahti helposti nurin. Ainoastaan tosi optimisti uskalsi lähteä purjehtimaan tällaisella jollalla. Voidaan myös ajatella, että jokainen ihminen on tavallaan optimisti jatkaessaan elämäänsä.</em></p><p><strong><em>Pessimismi (latinan pessimus eli &rdquo;huonoin&rdquo;)</em></strong><em> on elämänasenne, jonka vallassa asiat nähdään niiden ikävältä kannalta. Ajatellaan, että jos joku asia voi mennä pieleen, niin se myös menee pieleen. Pessimismi on monesti yhteydessä myös <strong>nihilismiin</strong>, jolloin millään arvoilla ei ole merkitystä.&rdquo;</em> Lähde: <a href="http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/et/et1/5_hyvan_elaman_malleja/09_optimismi?C:D=1464919&amp;m:selres=1464919"><u>http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/et/et1/5_hyvan_elaman_malleja/09_optimismi?C:D=1464919&amp;m:selres=1464919</u></a></p><p>Mistä tämä nihilismin voittomarssi kuontuu?&nbsp;</p><p>Kylmän kuun varjo on laskeutunut maan ylle.</p><p>(Kuontua:&nbsp; <em>kehkeytyä, luontua, sukeutua, muodostua; &nbsp;sopeutua, mukautua; kyetä, pystyä johonkin</em></p><p><a href="http://www.suomisanakirja.fi/kuontua"><u>http://www.suomisanakirja.fi/kuontua</u></a></p><p>*</p><p><strong>Järjestys &ndash; Entropia</strong></p><p>Järjestyksen taistelu epäjärjestyksen vääjäämätöntä lisääntymistä vastaan.&nbsp; <strong>Järjestys</strong> on <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rjestelm%C3%A4" title="Järjestelmä"><u>järjestelmän</u></a> tilaa kuvaava ominaisuus. Järjestys on sitä suurempi, mitä vähemmän <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Informaatio" title="Informaatio"><u>informaatiota</u></a> tarvitaan kohteen rakenteen ja sen osasten järjestyksen kuvaamiseen. Vastaavasti <strong>epäjärjestys</strong> on sitä, että kohteen kuvaamiseen tarvitaan maksimissaan koko kohteen sisältämä informaatio lyhentämättömänä.&nbsp; Järjestystä on sanottu muun muassa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Entropia" title="Entropia"><u>entropian</u></a>, &quot;epäjärjestyksen&quot;, vastakohdaksi. Lisäksi se merkitsee usein sattumanvaraisuuden vastakohtaa, ennustettavuutta ja epätodennäköistä tilaa. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rjestys"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rjestys</u></a></p><p>Järjestelmä pyrkii kohden epäjärjestystä ja hajoaa, ellei siitä huolehdita.&nbsp; Hoitamattomana järjestelmä kulkee kohti suurinta mahdollista entropiaa, epäjärjestystä, joka toteutuessaan merkitsee tasapainotilaa, jota kutsutaan lämpökuolemaksi, tilaksi jossa ei tapahdu enää mitään muutoksia.</p><p>Jos nyt 2016 kysymme keneltä tahansa vastaantulijalta, onko hänen tuntumansa mukaan järjestys vai epäjärjestys lisääntynyt maailmassa, tuskin tapaamme montakaan, joiden vastaus olisi: Kyllä, järjestys on lisääntynyt.&nbsp;</p><p>Miten me suhtaudumme tällaiseen laajaan yksimielisyyteen siitä että entropia lisääntyy, kun kuitenkin penseinä katsomme toisaalle?</p><p>*</p><p><strong>Uskonnot &ndash; Uskonnottomuus</strong></p><p>2000-luvulla tieteellinen keskustelu uskonnon merkityksestä ihmisen <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Evoluutio" title="Evoluutio"><u>evoluutiossa</u></a> on ollut kiivasta: onko kyse ihmisyksilöiden tai <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ryhm%C3%A4valinta#Uusi_nousu_ja_nykyinen_n.C3.A4k.C3.B6kulma" title="Ryhmävalinta"><u>-ryhmien</u></a> selviytymistä edesauttaneesta adaptaatiosta vai merkityksettömästä tai haitallisesta evoluution sivutuotteesta. <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto</u></a>&nbsp; Uskontotieteilijä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilkka_Pyysi%C3%A4inen" title="Ilkka Pyysiäinen"><u>Ilkka Pyysiäisen</u></a> mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4sitys" title="Käsitys"><u>uskomuksia</u></a>, <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmisen_toiminta" title="Ihmisen toiminta"><u>käyttäytymistaipumuksia</u></a> ja <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kokemus" title="Kokemus"><u>kokemuksia</u></a> .</p><p>Onko painopiste muuttunut akselilla Uskonto &ndash; Ei-Uskonto?&nbsp; (Religion &ndash; Secular).</p><p>Jos uskonnon käsite laajennetaan Pyysiäisen määritelmä mukaisesti koskemaan erilaisia elämää ja käyttäytymistä ohjaavia uskomuksia, taipumuksia ja kokemuksia, niin ei liene epäilystäkään, että silloin elämme entistä religionistisemmassa maailmassa.</p><p>Profaanisti (epäpyhästi, maallisesti, rienaavasti, häpäisevästi) tarkastellen läntinen sekulaari henkilö kaiketi sisimmässään uskoo, tai luulee, että maailma kehittyy entistä rationaalimpaan, älyllisempään, tieteellisempään ja riippumattomampaan, eräällä tavalla autonomisempaan suuntaa, kohden tilaa, jossa ihan itse määritämme, mitä pidämme tärkeänä ja mitä emme: alamme ikään kuin toimia uskonnon ulkopuolella, omimmalla alueellamme.&nbsp; Hieman naivisti tämä näkemys, jonka kuvaaminen ei tietenkään onnistu, koska käsitämme tällaiset asiat kovin persoonakohtaisesti, sisältää ajatuksen, että uskonto on kuollut, se on tyhjentynyt ja saa ansaitsemansa kevyet mullat, kuten myös jumaluskoisen uskonnon keskushenkilö, Jumala.</p><p>Vääjäämättömästi puntari on kallistunut ja kallistuu lisää uskonnon puolelle:</p><p>Maailma pyörii&nbsp; ja toimii entistä vahvemmin, ainakin näkyvämmin, uskontojen merkityksen piirissä.&nbsp; Uskontojen painoarvo on lisääntynyt, ihmiset tunnustautuvat uskontojen symbolien kantajiksi ja myös todistajiksi.&nbsp; Tässäkin suhteessa Lännen kulttuurinen ja historiallinen näkemys on lyönyt tyhjää, osunut harhaan.&nbsp; Maailma yllätti Lännen, monessa suhteessa.</p><p>*</p><p><strong>Liberaali demokratia &ndash; konservatiivinen epädemokratia</strong></p><p><em><strong>Liberaali demokratia</strong> on valtiomuoto, eräs poliittinen järjestelmä. Se on edustuksellinen demokratia, jossa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaalit" title="Vaalit"><u>vaaleilla</u></a> valittujen edustajien valtaa (ja kansan enemmistön valtaa määrätä vähemmistöä) rajoittavat <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Laillisuusperiaate" title="Laillisuusperiaate"><u>laillisuusperiaate</u></a> sekä <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Yksil%C3%B6nvapaus" title="Yksilönvapaus"><u>yksilönvapautta</u></a>, etenkin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaisoikeudet" title="Kansalaisoikeudet"><u>kansalaisoikeuksia</u></a> suojeleva <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Perustuslaki" title="Perustuslaki"><u>perustuslaki</u></a>.&nbsp;(Wikipedia)</em></p><p>Näiden nimiin Länsi on vannonut, ja uskonut &ndash; nämä kehittäessään ja lähetystehtävää niiden suhteen harjoittaessaan &ndash; saavuttaneensa inhimillisen kehityksen huipun, joka oikeuttaa niinkin laittomaan, vapauksienvastaiseen ja kaikkia oikeuksia halventavaan toimintaan, kuin miekkalähetys.</p><p><strong>Testikysymys:</strong></p><p>Kuten &rdquo;kaikki&rdquo; väittävät, Obaman et. all. Yhdysvallat on &rdquo;liberaali demokratia&quot;.&nbsp; Mutta onko se?</p><p>Pyydän suorittamaan &rdquo;liberaalidemokratian koeponnistuksen&rdquo; Yhdysvalloille.&nbsp; Se tapahtuu miettimällä ja vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:</p><p><strong>&rdquo;Freedom House käyttää mm. seuraavia kriteerejä tutkiessaan, mitkä maat ovat liberaaleja demokratioita</strong>:&rdquo;</p><p>Katso kysymyspatteri täältä; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaali_demokratia"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaali_demokratia</u></a> &nbsp;alaotsikko:</p><p><strong>&rdquo;Tarkempi määritelmä;</strong></p><p><strong>Osa-alueet: Demokratia/Korruptio/Ilmaisun- ja uskonnonvapaus/Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus/Laillisuusperiaate/Yksilön itsemääräämistoikeus:</strong></p><p>Miten esim. vastaisit näihin kysymyksiin:</p><p><strong><em>Demokratia:</em></strong></p><ul><li><em>vaalisalaisuus, luotettava ääntenlasku, äänten samanarvoisuus, yleinen äänioikeus,</em></li></ul><p><strong><em>Korruptio:</em></strong></p><ul><li><em>julkisen vallan käyttäjien ja virkamiesten korruptio on kriminalisoitua ja valvottua</em></li><li><em>korruptiolle tilaisuuksia luova byrokraattinen sääntely on vähäistä</em></li><li><em>toimittajat, antikorruptioaktivistit, vuotajat ja muuta korruption paljastajat eivät joudu pelkäämään turvallisuutensa puolesta</em></li><li><em>valtion sopimukset kilpailutetaan avoimesti</em></li><li><em>vainoaako tai pakkosiirtääkö valtio jotakin vähemmistöä</em></li></ul><p><strong><em>Laillisuusperiaate:</em></strong></p><ul><li><em>riippumattomuus: painostaako tai komentaako hallitus tai muu poliittinen, taloudellinen tai uskonnollinen valta oikeuslaitosta</em></li><li><em>paneeko valtio toimeen oikeuslaitoksen tuomiot</em></li><li><em>onko syytetty syytön kunnes toisin todistetaan</em></li><li><em>ovatko oikeudenkäynnit reiluja ja puolueettomia</em></li><li><em>onko poliisilaitos siviilien vallan alla</em></li><li><em>rangaistaanko poliiseja, jos he pahoinpitelevät tai pidättävät aiheetta kansalaisia</em></li></ul><p>Itse en anna läheskään täysiä &rdquo;pisteitä&rdquo; Yhdysvalloille, mutta en kyllä myöskään Suomelle.&nbsp; Aivan oma kysymyksensä on, onko tuollainen &rdquo;ihannelista&rdquo; edes mielekäs ja tavoittelemisen arvoinen: lyökö siinä jo joku tavoite toisia tavoitteita korvalle?&nbsp; -&nbsp; <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Freedom_House"><u>https://fi.wikipedia.org/wiki/Freedom_House</u></a></p><p><strong>Liberaali demokratia on 2000-luvulla menettänyt uskottavuuttaan</strong>, ja sen vastakohdat, vähemmän tai ei lainkaan liberaalit järjestelmät, jotka ovat vähemmän demokraattisia tai ei lainkaan demokraattisia, ovat voittaneet alaa.</p><p>Miksi?</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maailman tila vuodenvaihteessa 2016-2017

*

Päämiehillä ja muilla viskaaleilla on tapana esittää ajankohtaiskatsaus aiheesta, miten maa makaa.  Meillä pienillä ja mitättömillä ei päätä palella, niinpä esitän seuraavassa katsauksen aiheesta ”miten maailma makaa 2016-2017".

*

Mielelläni piirtäisin, mutta kun en osaa, käytän sanallista arviointia.  Numeraalinenkin kävi mielessäni, mutta hylkäsin sen soveltumattomana.  Jäsentääkseni näkemyksiäni ja niiden esittämistä, käytän vaihtelevan määrän määreitä vastakohtineen tai asiakohtaisine ulottuvuuksineen.  Pyrin haarukoimaan kannaltani olennaiset seikat, mutta en pyri mihinkään täysin kattavaan kuvaukseen tai kartoitukseen. 

*

Maailman tila 31.12.2016

Länsi – Itä

Suuri ja perustava muutos maailman tilassa on tapahtunut 2010-luvulla, tosin muutoksella on pitkät sykliset juuret, aina maailmansotien ajalta lähtien, ja globaalit markkinat sekä teknologian leviäminen globaalisti ovat vauhdittaneet tätä pitkää keikausta:

Lännen hegemonia on murtunut ja maailman hegemonian painopiste on siirtynyt (pysyvästi) Itään.  

(Rullaa alas karttakuvaan saakka; http://www.huffingtonpost.ca/2012/07/05/world-economic-center-of-gravity_n_1651730.html

Kuten suuret muutokset aina, tämäkin on hiipinyt sukkasillaan, ja tulee yllättämään ”kaikki”, vaikka valtikan siirtyminen onkin ollut monin tavoin ”tähtiin kirjoitettu”.  Poikkeuksena aiempiin maailman vallan, talouden ja voiman siirroksiin on se, että aikaisemmin ratkaiseva voimatekijä on ollut sota ja voitto siinä, mutta nyt Nyt Maailman napa on siirtynyt verettömästi ja sodattomasti, ellei talouden ja valtarakenteiden dynamiikassa sinänsä nähdä rakenteellisen väkivallan piirteitä ja ilmentymiä.  – Eräs taitekohta ajoittuu lokakuuhun 2015, jolloin Kiinasta tuli ostovoimapariteetilla laskettuna maailman suurin kansantalous, kun se ohitti Yhdysvallat.

Välttämätön kysymys kuuluu: miksi valtikka siirtyi? 

Lyhyesti esitettynä syitä oli kaksi: Länsi tuli valmiiksi, ja Itä on nälkäinen.

*

Työ - Pääoma

Vanhan historiallisen dialektiikan mukaan inhimillinen kehittynyt yhteiskunta rakentuu kolmelle perustekijälle (tuotannontekijä): Työ, maa ja pääoma.  Työn merkitys on ratkaisevalla tavalla supistunut, etenkin inhimillisen työn.  Niinpä työstä ja inhimillisen energian ponnistetusta kohdennuksesta tuotantoketjussa myös maksetaan entistä niukemmin, ja epätasaisemmin.  Työn lisäarvo ei realisoidu, koska työn merkitystä tulonmuodostuksessa on vähentäneet mm. toimeentulon ja nautintojen lunastamisen helpottuminen muilla keinoilla, mm. tulon siirroin, sekä toisaalta pääoman irtautuminen reaalisesta. 

Maailmassa, jossa finanssiomistukset tai fiktiot ylittävät kymmentuhatkertaisesti reaalitalouden rahassa ilmaistun arvon, reaalitalous ja kaikki mikä liittyy siihen, tulonmuodostus, arvonlisä, tuotannontekijäkorvaus etc. ovat inflatoituneet.  Maailman raha on synnytetty fiktiona, se on kiinnitetty ja sidottu fiktiohin, ja niinpä se myös on enimmäkseen fiktiota.  Työläinen, jonka ainoa lisäarvotekijä on hänen työvoimansa, on historiallisesti hävinnyt työn ja pääoman välisen painiottelun selätyksellä.

*

Valtio – Valtiottomuus

Weberiläisittäin valtio on organisaatio, jolla on legitiimi väkivaltamonopoli tietyllä, valtiorajoin määritellyllä alueella.  https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4kivaltakoneisto  Monopoliin liittyy väkivaltavelvoite, jota ilman valtio on menetetty valtio, monin tavoin, tykkänään.

Esimerkiksi hobbesilaisessa yhteiskuntafilosofiassa väkivaltakoneisto on suvereenin absoluutin työkalu ehkäistä luonnollisessa tilassa vallitsevaa kaikkien sotaa kaikkia vastaan (bellum omnium contra omnes).

Valtion tunnemme kaikki, mutta enää emme läheskään ymmärrä valtion olemusta ja tehtävää, sen pakkoja ja velvoitteita.  Tätä ymmärrystä on hämärtänyt ja siedättänyt kansainvälinen sopimusjärjestelmä, jolla on siirretty ja luovutettu valtiollisen ydintoimintoja ylikansallisille elimille, jotka eivät ole valtioita.  Toisaalta on jokamiehen elämään astunut tekijävoimia, jotka tyypillisesti ovat valtiottomia, niitä ei voi nivoa mihinkään valtioon, - ja ne eivät sitoudu niihin: näitä ovat, kaksi suurinta mainitaksemme: globaali finanssi ja terrorismi.  Melko harva on ymmärtänyt, miten tiivisiti ne liittyvät luonteensa puolesta yhteen, valtiottomiin voimiin, joiden kanssa ja joita vastaan yksityinen kansalainen on voimaton, mutta niin on valtiokin.  Kylmän sodan (1946-1991) jälkeisen ajan suurin kansainvälinen innovaatio on: rajaton raha ja valtioton väkivallankäyttö (terrorismi).

Eniten suren valtion tappiota.

Ilman valtiota ei ole rauhaa, on vain hobbesilainen kaikkien sota kaikkia vastaan, jossa ei voittajia löydy.

*

Sota – Rauha

Kirjastollinen kirjoja on jo kirjoitettu siitä, mitä on uusi sota, eri muodoissaan ja mitkä ovat sen virvatulina karkaavat mahdollisuudet.  Helpompi on määritellä rauha.  Rauhaa ei ole, ellei ole osapuolia, jotka voivat tehdä keskenään rauhan ja joiden allekirjoittaman rauhansopimuksen voi edes kuvitella toteutuvan.  Mutta sodassa, jossa osapuolina ovat kaikki, yksittäiset ihmiset, nuo kaikkien sotaa kaikkia vastaan käyvät yksilöt, ei mitään papereita kirjoiteta saati allekirjoiteta.  Uusi sota on loputon sota, jossa ei voi rauhaa solmia, eikä rauhaa tehdä.  Yritä sopia lohikäärmeen kanssa, niin tiedät.

Siis: Sota on voitolla, ja voittaa aina.  Rauhalla ei ole mahdollisuutta.

*

Rikas – Köyhä

Köyhät meillä on aina keskuudessamme, mutta rikkaiden määrä vähenee, koska omaisuudet keskittyvät, ja niin häviäjiä on aina vain enemmän.  Köyhyys on siten voittanut, ainakin näennäisesti, koska köyhien määrä kasvaa.  Enkä puhu nyt YK:n järjestöjen laskemista absoluuttisen köyhyyden kurimuksessa olevista, joiden määrä on 2000-luvulla vuosituhatsopimuksen tavoitteiden mukaisesti supistunut.

Maailma on nyt tehty sellaiseksi, että muu on mahdotonta.  Voittajaa ottaa kaiken.  Voittajia on yhä vähemmän, koska he syövät toinen toisensa.

*

Politiikka – Talous

Politiikassa voidaan poliitikot vaihtaa, ainakin demokratioissa, ainakin teoriassa, ja voidaan olettaa, että tekijöitä (poliitikkoja) vaihtamalla myös politiikka vaihtuu. 

Mutta taloudessa emme voi vaihtaa talouden toimijoita (taloutikkoja …the economic operator), emme ainakaan demokratiassa, ei edes teoriassa, eikä siten voi edes olettaa, että tekijöitä vaihtamalla myös talous vaihtuisi.

Miten väärässä olivatkaan ne naivistit, jotka julistivat, että talouskasvu perustuu kahteen faktoriin: kapitalismi ja demokratia.  Diktatuurissa voisimme edes nähdä unta, että diktaattori vaihtaisi taloutikot.  Vapaat kädet saanut talous on nujertanut paitsi kapitalismin ja demokratian, poistanut politiikan merkityksen, nollannut sen.  Talous ei palvele politiikkaa ja demokratiaa (kansa+valta).  Politiikka palvelee taloutta, ja on sen nöyrä vasalli.

Huomasitteko, milloin tämä vallankaappaus tapahtui?  Ettekö?  Ette te paljon huomaa, näin iso revolutsija!

*

Totuus – Valhe

Uskotteko näitä jotka nyt toitottavat – Brexitin ja Trumpin jälkeen – että elämme ”totuuden jälkeistä” aikaa.  Tämän post-truth politicsin markkinoijat eivät joko tiedä, mitä tekevät tai – vielä pahempi heille – toimivat vastoin parempaa tietoaan.  Tuo on tyypillistä vallankäyttäjien kieltä, ahdinkoon ajautuneen, epätoivoisen murinaa. 

Mistä lähtien valta ja politiikkaa on puhunut totta?  Selvitä se. 

Helsingin Sanomat kirjoitti pääkirjoituksessaan: ”Termillä tarkoitetaan, että tosiasiat ovat menettäneet merkityksensä politiikassa. Ohi ajoivat mielipiteet ja tunne.”

(HS, 28.8.2016; http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000002918136.html

Mitkä ”tosiasiat”?  Nekö ”tosiasiat”, joita EU ja Euroopan Unionin kannattajat puhuivat kaikki nämä vuodet ja Britannian kansanäänestyskampanjan aikana.  Nekö, joita Hillary Clinton ja ajanut nämä vuodet, ja joista hän puhui tai jätti puhumatta vaalikampanjansa aikana 2016.  Ei todista mitään.

Kysyä voi, - ja täytyy – miksi valehtelu politiikassa ei välttämättä kaada ehdokasta tai esitystä, enää?  Olisikohan syytä siinä, että vallassa olevat poliitikot ovat valheillaan ja tarkoitushakuisilla epätosilla muotoiluillaan, koko kielellään, sekoittaneet ja siedättäneet ”potilasta” siis äänestäjiä, niin perustavalla tavalla, että mikään valhe ei enää erotu muusta tekstivirrasta.  ”Kaikki poliitikot valehtelevat”, mitä sitten jos joku valehtelee enemmän kuin konventio edellyttäisi, mutta syyllistyy silloin vain siihen samaan, jota ”kaikki” ovat jo pitkään ja aina tehneet. 

Havahtuminen valheen häpeälliseen niljakkuuteen ja totuuden kirkastuneeseen pyhyyteen, ei valehtelijan tekemänä, oikein vaikuta uskottavalta.  Enemmänkin se näkyy alamaiselle samalta kuralta, mitä muukin puhe.

*

Optimismi – Pessimismi

Siihen nähden, että taloutta korostetaan alituiseen, ja melko yksimielisesti tavoitellaan vaurautta, tuntuu kummalliselta, miten pessimistinen maailma ja zeitgaist on, nyt, kun maailma on rikkaampi kuin koskaan.

Jos arvostamme optimismia, toivorikkautta ja tulevaisuudenuskoista kurottautumista kohden huomista, voisi päätellä, että meidän ehkä kannattaisi olla rahtusen köyhempiä, kuin olemme, jotta olisimme edes niin optimistisia, kuin olemme joskus, köyhempinä, olleet – kuten väitetään.

Vai mistä tämä pessimismin esiinmarssi johtuu? 

Sanastoa:

”Optimismi (latinan ”optimus” eli paras) on elämänasenne, jonka vallassa maailma näyttäytyy valoisana ja hyvänä paikkana. Optimisti uskoo, että suuristakin vaikeuksista selvitään ja enemmän, hän näkee kaikessa jotain hyvää ja kaunista. 70-luvulla syntyi käsite optimisti-jolla. Se tarkoitti kiikkerää pikkuvenettä, joka keikahti helposti nurin. Ainoastaan tosi optimisti uskalsi lähteä purjehtimaan tällaisella jollalla. Voidaan myös ajatella, että jokainen ihminen on tavallaan optimisti jatkaessaan elämäänsä.

Pessimismi (latinan pessimus eli ”huonoin”) on elämänasenne, jonka vallassa asiat nähdään niiden ikävältä kannalta. Ajatellaan, että jos joku asia voi mennä pieleen, niin se myös menee pieleen. Pessimismi on monesti yhteydessä myös nihilismiin, jolloin millään arvoilla ei ole merkitystä.” Lähde: http://opinnot.internetix.fi/fi/materiaalit/et/et1/5_hyvan_elaman_malleja/09_optimismi?C:D=1464919&m:selres=1464919

Mistä tämä nihilismin voittomarssi kuontuu? 

Kylmän kuun varjo on laskeutunut maan ylle.

(Kuontua:  kehkeytyä, luontua, sukeutua, muodostua;  sopeutua, mukautua; kyetä, pystyä johonkin

http://www.suomisanakirja.fi/kuontua

*

Järjestys – Entropia

Järjestyksen taistelu epäjärjestyksen vääjäämätöntä lisääntymistä vastaan.  Järjestys on järjestelmän tilaa kuvaava ominaisuus. Järjestys on sitä suurempi, mitä vähemmän informaatiota tarvitaan kohteen rakenteen ja sen osasten järjestyksen kuvaamiseen. Vastaavasti epäjärjestys on sitä, että kohteen kuvaamiseen tarvitaan maksimissaan koko kohteen sisältämä informaatio lyhentämättömänä.  Järjestystä on sanottu muun muassa entropian, "epäjärjestyksen", vastakohdaksi. Lisäksi se merkitsee usein sattumanvaraisuuden vastakohtaa, ennustettavuutta ja epätodennäköistä tilaa. https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4rjestys

Järjestelmä pyrkii kohden epäjärjestystä ja hajoaa, ellei siitä huolehdita.  Hoitamattomana järjestelmä kulkee kohti suurinta mahdollista entropiaa, epäjärjestystä, joka toteutuessaan merkitsee tasapainotilaa, jota kutsutaan lämpökuolemaksi, tilaksi jossa ei tapahdu enää mitään muutoksia.

Jos nyt 2016 kysymme keneltä tahansa vastaantulijalta, onko hänen tuntumansa mukaan järjestys vai epäjärjestys lisääntynyt maailmassa, tuskin tapaamme montakaan, joiden vastaus olisi: Kyllä, järjestys on lisääntynyt. 

Miten me suhtaudumme tällaiseen laajaan yksimielisyyteen siitä että entropia lisääntyy, kun kuitenkin penseinä katsomme toisaalle?

*

Uskonnot – Uskonnottomuus

2000-luvulla tieteellinen keskustelu uskonnon merkityksestä ihmisen evoluutiossa on ollut kiivasta: onko kyse ihmisyksilöiden tai -ryhmien selviytymistä edesauttaneesta adaptaatiosta vai merkityksettömästä tai haitallisesta evoluution sivutuotteesta. https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskonto  Uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäisen mukaan uskonto on käsitteellistys, joka on tehty suuresta määrästä erilaisia uskomuksia, käyttäytymistaipumuksia ja kokemuksia .

Onko painopiste muuttunut akselilla Uskonto – Ei-Uskonto?  (Religion – Secular).

Jos uskonnon käsite laajennetaan Pyysiäisen määritelmä mukaisesti koskemaan erilaisia elämää ja käyttäytymistä ohjaavia uskomuksia, taipumuksia ja kokemuksia, niin ei liene epäilystäkään, että silloin elämme entistä religionistisemmassa maailmassa.

Profaanisti (epäpyhästi, maallisesti, rienaavasti, häpäisevästi) tarkastellen läntinen sekulaari henkilö kaiketi sisimmässään uskoo, tai luulee, että maailma kehittyy entistä rationaalimpaan, älyllisempään, tieteellisempään ja riippumattomampaan, eräällä tavalla autonomisempaan suuntaa, kohden tilaa, jossa ihan itse määritämme, mitä pidämme tärkeänä ja mitä emme: alamme ikään kuin toimia uskonnon ulkopuolella, omimmalla alueellamme.  Hieman naivisti tämä näkemys, jonka kuvaaminen ei tietenkään onnistu, koska käsitämme tällaiset asiat kovin persoonakohtaisesti, sisältää ajatuksen, että uskonto on kuollut, se on tyhjentynyt ja saa ansaitsemansa kevyet mullat, kuten myös jumaluskoisen uskonnon keskushenkilö, Jumala.

Vääjäämättömästi puntari on kallistunut ja kallistuu lisää uskonnon puolelle:

Maailma pyörii  ja toimii entistä vahvemmin, ainakin näkyvämmin, uskontojen merkityksen piirissä.  Uskontojen painoarvo on lisääntynyt, ihmiset tunnustautuvat uskontojen symbolien kantajiksi ja myös todistajiksi.  Tässäkin suhteessa Lännen kulttuurinen ja historiallinen näkemys on lyönyt tyhjää, osunut harhaan.  Maailma yllätti Lännen, monessa suhteessa.

*

Liberaali demokratia – konservatiivinen epädemokratia

Liberaali demokratia on valtiomuoto, eräs poliittinen järjestelmä. Se on edustuksellinen demokratia, jossa vaaleilla valittujen edustajien valtaa (ja kansan enemmistön valtaa määrätä vähemmistöä) rajoittavat laillisuusperiaate sekä yksilönvapautta, etenkin kansalaisoikeuksia suojeleva perustuslaki. (Wikipedia)

Näiden nimiin Länsi on vannonut, ja uskonut – nämä kehittäessään ja lähetystehtävää niiden suhteen harjoittaessaan – saavuttaneensa inhimillisen kehityksen huipun, joka oikeuttaa niinkin laittomaan, vapauksienvastaiseen ja kaikkia oikeuksia halventavaan toimintaan, kuin miekkalähetys.

Testikysymys:

Kuten ”kaikki” väittävät, Obaman et. all. Yhdysvallat on ”liberaali demokratia".  Mutta onko se?

Pyydän suorittamaan ”liberaalidemokratian koeponnistuksen” Yhdysvalloille.  Se tapahtuu miettimällä ja vastaamalla seuraaviin kysymyksiin:

”Freedom House käyttää mm. seuraavia kriteerejä tutkiessaan, mitkä maat ovat liberaaleja demokratioita:”

Katso kysymyspatteri täältä; https://fi.wikipedia.org/wiki/Liberaali_demokratia  alaotsikko:

”Tarkempi määritelmä;

Osa-alueet: Demokratia/Korruptio/Ilmaisun- ja uskonnonvapaus/Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus/Laillisuusperiaate/Yksilön itsemääräämistoikeus:

Miten esim. vastaisit näihin kysymyksiin:

Demokratia:

  • vaalisalaisuus, luotettava ääntenlasku, äänten samanarvoisuus, yleinen äänioikeus,

Korruptio:

  • julkisen vallan käyttäjien ja virkamiesten korruptio on kriminalisoitua ja valvottua
  • korruptiolle tilaisuuksia luova byrokraattinen sääntely on vähäistä
  • toimittajat, antikorruptioaktivistit, vuotajat ja muuta korruption paljastajat eivät joudu pelkäämään turvallisuutensa puolesta
  • valtion sopimukset kilpailutetaan avoimesti
  • vainoaako tai pakkosiirtääkö valtio jotakin vähemmistöä

Laillisuusperiaate:

  • riippumattomuus: painostaako tai komentaako hallitus tai muu poliittinen, taloudellinen tai uskonnollinen valta oikeuslaitosta
  • paneeko valtio toimeen oikeuslaitoksen tuomiot
  • onko syytetty syytön kunnes toisin todistetaan
  • ovatko oikeudenkäynnit reiluja ja puolueettomia
  • onko poliisilaitos siviilien vallan alla
  • rangaistaanko poliiseja, jos he pahoinpitelevät tai pidättävät aiheetta kansalaisia

Itse en anna läheskään täysiä ”pisteitä” Yhdysvalloille, mutta en kyllä myöskään Suomelle.  Aivan oma kysymyksensä on, onko tuollainen ”ihannelista” edes mielekäs ja tavoittelemisen arvoinen: lyökö siinä jo joku tavoite toisia tavoitteita korvalle?  -  https://fi.wikipedia.org/wiki/Freedom_House

Liberaali demokratia on 2000-luvulla menettänyt uskottavuuttaan, ja sen vastakohdat, vähemmän tai ei lainkaan liberaalit järjestelmät, jotka ovat vähemmän demokraattisia tai ei lainkaan demokraattisia, ovat voittaneet alaa.

Miksi?

*

]]>
2 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228482-maailman-tila-vuodenvaihteessa-2016-2017#comments Entropia Itä Länsi Liberaali demokratia Maailman tila Tue, 27 Dec 2016 13:00:05 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228482-maailman-tila-vuodenvaihteessa-2016-2017
Suomen ja Venäjän raja http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227691-suomen-ja-venajan-raja <p>&nbsp;</p><p>Suomen ja Venäjän välinen raja on pituudeltaan noin 1340 kilometriä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tavallaan tämä raja on myös&nbsp; idän ja lännen välinen raja, kun Venäjä ei ole kovin innokas sopeutumaan läntiseen kulttuuriin vaan yrittää muokata omaa kulttuuria ja identiteettiään pois &rdquo;lännen hapatuksesta&rdquo;.</p><p>Mikä voi olla vaikeaa toteuttaa, kun Venäjä mielletään laajalti kuitenkin eurooppalaiseksi alueeksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Nykyisessä Venäjän &rdquo;identiteettikriisissä&rdquo; &ndash; jos sitä siksi voi sanoa - tämä pitkä raja on pelottava asia molemmille osapuolille, myös Suomella. Samoin Venäjä pelkää, että jos Suomi myöntyy ja hakeutuu jossakin vaiheessa NATOon niin tästä rajasta voi silloin tulla Venäjälle vaikeasti hallittava asia.</p><p>&nbsp;</p><p>Näinhän asia voikin olla, jos kuvitellaan että etenkin Pohjois-Suomen alue olisi ns. normaalia tiivistä asuinaluetta. Silloin siitä voisi tulla tietyissä olosuhteissa Venäjälle hankaluuksia.</p><p>Mutta kun katselee alla olevaa karttaa Suomen nykyisestä asutuksesta, niin esim. &nbsp;Lapissa se on vain 2,0 asukasta / km2.</p><p>&nbsp;</p><p>Ja kun kartalta seuraa itärajaa muutenkin niin varsinaisesti asutusta alkaa olemaan vasta Pohjois-Karjalasta lähtien, missä asukastiheys on noin 3 &ndash; 19 asukasta / km2. Eipä tuo kovin vaaralliselta rajalta vaikuta vaikka Suomi olisikin NATOssa, kun kulkukelpoista maastoa on koko pitkästä rajasta vain ehkä noin 1/3 &nbsp;eli joku &nbsp;500 kilometriä.&nbsp;</p><p>Vaikka onhan sitä siinäkin.</p><p>Lisäksi Pohjois-Venäjä taitaa olla ihan yhtä harvaanasuttua joten saahan se raja olla pitkä, mutta jos siitä on myös melkein asumatonta ja tietöntä, vaikakulkuista maastoa, erämaata puolet niin ei sillä pituudella ole silloin merkitystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Vastaavasti NATO-maa Viron ja Venäjän välisen rajan kokonaispituus on noin 460 kilometriä, mistä maarajaa on 138 kilometriä.</p><p>Eikä tätä asiaa NATO ole mitenkään käyttänyt hyödykseen joten miksi siis mahdollisessa NATO-Suomessa se olisi uhka. Tai eihän NATO ole uhkaillut Moskovaa Virostakaan käsin, eikä Venäjäkään sitä oleta, joten miten siis Suomesta, jos se on pelkona Venäjällä liittyen Suomen ehkä tuleviin liittoutumiin, joista ei vielä tiedetä.</p><p>&nbsp;</p><p>Siis pois tämä turha pelko vaarallisesta rajasta, porot ne siellä vain laiduntavat eikä pohjoisessa ole juuri edes teitäkään, eikä niitä konfliktitilanteessa kukaan ehdi nopeasti sinne rakentamaankaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun ei Suomen ratkaisuista voi tietää niin kannattaisi molempien maiden rakentaa asutuille rajoille varmuuden vuoksi salainen &quot;muuri&quot; eli vaikka korkeita teräs-/betoni -kerrostaloja suojaamaan kriittismimpiä kohteitaan. Epätodennäköisessä konfliktitilanteessa sitten nämä kerrostalot olisi helppo tyhjentää.</p><p>Näin Venäjän ei tarvitsisi olla varpaillaan ja uhkailla Suomea, kun toisinaan päättäjätkin vaihtuvat ja joku uusi tulokas sattaa Suomen liittää muitta mutkitta NATOon, vaikka kansa vastustaisikin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;<img src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e3/Suomi.v%C3%A4est%C3%B6tiheys.2016.svg/250px-Suomi.v%C3%A4est%C3%B6tiheys.2016.svg.png" /></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen väestötiheys kunnittain vuonna 2016.</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_kunnista_v%C3%A4est%C3%B6tiheyden_mukaan" rel="nofollow" title="Luettelo Suomen kunnista väestötiheyden mukaan">Paikkakunnittain väestötiheys</a>&nbsp;vaihtelee&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Helsinki" rel="nofollow" title="Helsinki">Helsingin</a>&nbsp;vajaasta kolmestatuhannesta asukkaasta&nbsp;<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Savukoski" rel="nofollow" title="Savukoski">Savukosken</a>&nbsp;0,17 asukkaaseen neliökilometrillä.</p><p><strong>Maakunta &nbsp;</strong><strong>Maapinta-ala (km&sup2;)&nbsp;</strong><strong>Väkiluku &nbsp;&nbsp;</strong><strong>Väestötiheys (as/km&sup2;)<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4est%C3%B6tiheys#cite_note-3" rel="nofollow">[3]</a></strong></p><p>Uusimaa &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;9&nbsp;132 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;1&nbsp;550&nbsp;362 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;170,4</p><p>Varsinais-Suomi&nbsp;10&nbsp;664 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;457&nbsp;789 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;42,9</p><p>Satakunta &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;7&nbsp;956 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;229&nbsp;360 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;28,8</p><p>Kanta-Häme &nbsp; &nbsp;&nbsp;5&nbsp;199 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;169&nbsp;952 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;32,7</p><p>Pirkanmaa &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;12&nbsp;446 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;472&nbsp;181 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;37,9</p><p>Päijät-Häme &nbsp; &nbsp;5&nbsp;127 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;199&nbsp;235 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;38,9</p><p>Kymenlaakso &nbsp;&nbsp;5&nbsp;112 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;184&nbsp;241 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;36,0</p><p>Etelä-Karjala &nbsp; &nbsp;&nbsp;5&nbsp;613 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;135&nbsp;255 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;24,1</p><p>Etelä-Savo &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;13&nbsp;997 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;159&nbsp;492 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;11,4</p><p>Pohjois-Savo &nbsp;16&nbsp;772 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;249&nbsp;498 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;14,9</p><p>Pohjois-Karjala &nbsp; &nbsp;17&nbsp;763 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;167&nbsp;519 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;9,4</p><p>Keski-Suomi &nbsp; &nbsp;16&nbsp;708 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;269&nbsp;636 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;16,1</p><p>Etelä-Pohjanmaa &nbsp; 13&nbsp;445 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 193&nbsp;585 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;14,4</p><p>Pohjanmaa &nbsp; &nbsp;&nbsp;7&nbsp;749 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;174&nbsp;211 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;22,5</p><p>Keski-Pohjanmaa &nbsp;&nbsp;5&nbsp;272 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;70&nbsp;672 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;13,4</p><p>Pohjois-Pohjanmaa &nbsp;&nbsp;35&nbsp;232 &nbsp; &nbsp;&nbsp;380&nbsp;668 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;10,8</p><p>Kainuu &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;21&nbsp;506 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;84&nbsp;350 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;3,9</p><p>Lappi &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;92&nbsp;840 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;184&nbsp;935 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;2,0</p><p>Ahvenanmaa &nbsp;&nbsp;1&nbsp;554 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;26&nbsp;923 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;17,3</p><p><em>Manner-Suomi &nbsp;</em>302&nbsp;532 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;5&nbsp;250&nbsp;032 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 17,4</p><p><em>Koko maa &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;</em>304&nbsp;086 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp;5&nbsp;276&nbsp;955 &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; 17,5</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4est%C3%B6tiheys" rel="nofollow">https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4est%C3%B6tiheys</a></p><p>&nbsp;</p><p><img alt="" height="359" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/e/e5/Russia_natural_population_growth_rates.PNG/800px-Russia_natural_population_growth_rates.PNG" width="555" /><br />&nbsp;</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_v%C3%A4est%C3%B6#/media/File:Russia_natural_population_growth_rates.PNG" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_v%C3%A4est%C3%B6#/media/File:Russia_natural_population_growth_rates.PNG">https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_v%C3%A4est%C3%B6#/media/...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomen ja Venäjän välinen raja on pituudeltaan noin 1340 kilometriä.

 

Tavallaan tämä raja on myös  idän ja lännen välinen raja, kun Venäjä ei ole kovin innokas sopeutumaan läntiseen kulttuuriin vaan yrittää muokata omaa kulttuuria ja identiteettiään pois ”lännen hapatuksesta”.

Mikä voi olla vaikeaa toteuttaa, kun Venäjä mielletään laajalti kuitenkin eurooppalaiseksi alueeksi.

 

Nykyisessä Venäjän ”identiteettikriisissä” – jos sitä siksi voi sanoa - tämä pitkä raja on pelottava asia molemmille osapuolille, myös Suomella. Samoin Venäjä pelkää, että jos Suomi myöntyy ja hakeutuu jossakin vaiheessa NATOon niin tästä rajasta voi silloin tulla Venäjälle vaikeasti hallittava asia.

 

Näinhän asia voikin olla, jos kuvitellaan että etenkin Pohjois-Suomen alue olisi ns. normaalia tiivistä asuinaluetta. Silloin siitä voisi tulla tietyissä olosuhteissa Venäjälle hankaluuksia.

Mutta kun katselee alla olevaa karttaa Suomen nykyisestä asutuksesta, niin esim.  Lapissa se on vain 2,0 asukasta / km2.

 

Ja kun kartalta seuraa itärajaa muutenkin niin varsinaisesti asutusta alkaa olemaan vasta Pohjois-Karjalasta lähtien, missä asukastiheys on noin 3 – 19 asukasta / km2. Eipä tuo kovin vaaralliselta rajalta vaikuta vaikka Suomi olisikin NATOssa, kun kulkukelpoista maastoa on koko pitkästä rajasta vain ehkä noin 1/3  eli joku  500 kilometriä. 

Vaikka onhan sitä siinäkin.

Lisäksi Pohjois-Venäjä taitaa olla ihan yhtä harvaanasuttua joten saahan se raja olla pitkä, mutta jos siitä on myös melkein asumatonta ja tietöntä, vaikakulkuista maastoa, erämaata puolet niin ei sillä pituudella ole silloin merkitystä.

 

Vastaavasti NATO-maa Viron ja Venäjän välisen rajan kokonaispituus on noin 460 kilometriä, mistä maarajaa on 138 kilometriä.

Eikä tätä asiaa NATO ole mitenkään käyttänyt hyödykseen joten miksi siis mahdollisessa NATO-Suomessa se olisi uhka. Tai eihän NATO ole uhkaillut Moskovaa Virostakaan käsin, eikä Venäjäkään sitä oleta, joten miten siis Suomesta, jos se on pelkona Venäjällä liittyen Suomen ehkä tuleviin liittoutumiin, joista ei vielä tiedetä.

 

Siis pois tämä turha pelko vaarallisesta rajasta, porot ne siellä vain laiduntavat eikä pohjoisessa ole juuri edes teitäkään, eikä niitä konfliktitilanteessa kukaan ehdi nopeasti sinne rakentamaankaan.

 

Kun ei Suomen ratkaisuista voi tietää niin kannattaisi molempien maiden rakentaa asutuille rajoille varmuuden vuoksi salainen "muuri" eli vaikka korkeita teräs-/betoni -kerrostaloja suojaamaan kriittismimpiä kohteitaan. Epätodennäköisessä konfliktitilanteessa sitten nämä kerrostalot olisi helppo tyhjentää.

Näin Venäjän ei tarvitsisi olla varpaillaan ja uhkailla Suomea, kun toisinaan päättäjätkin vaihtuvat ja joku uusi tulokas sattaa Suomen liittää muitta mutkitta NATOon, vaikka kansa vastustaisikin.

 

 

 

 

Suomen väestötiheys kunnittain vuonna 2016.

Paikkakunnittain väestötiheys vaihtelee Helsingin vajaasta kolmestatuhannesta asukkaasta Savukosken 0,17 asukkaaseen neliökilometrillä.

Maakunta  Maapinta-ala (km²) Väkiluku   Väestötiheys (as/km²)[3]

Uusimaa          9 132                      1 550 362             170,4

Varsinais-Suomi 10 664                 457 789                42,9

Satakunta          7 956                      229 360               28,8

Kanta-Häme     5 199                      169 952                32,7

Pirkanmaa       12 446                      472 181              37,9

Päijät-Häme    5 127                       199 235                38,9

Kymenlaakso   5 112                       184 241               36,0

Etelä-Karjala     5 613                   135 255                  24,1

Etelä-Savo       13 997                   159 492                 11,4

Pohjois-Savo  16 772                    249 498                14,9

Pohjois-Karjala    17 763              167 519                 9,4

Keski-Suomi    16 708                  269 636                 16,1

Etelä-Pohjanmaa   13 445           193 585               14,4

Pohjanmaa     7 749                     174 211                22,5

Keski-Pohjanmaa   5 272          70 672                    13,4

Pohjois-Pohjanmaa   35 232     380 668                 10,8

Kainuu                     21 506         84 350                    3,9

Lappi             92 840                    184 935                  2,0

Ahvenanmaa   1 554                   26 923                   17,3

Manner-Suomi  302 532           5 250 032               17,4

Koko maa       304 086               5 276 955               17,5

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4est%C3%B6tiheys

 


 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_v%C3%A4est%C3%B6#/media/File:Russia_natural_population_growth_rates.PNG

 

 

]]>
45 http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227691-suomen-ja-venajan-raja#comments Itä Länsi Venäjä Sat, 10 Dec 2016 21:02:11 +0000 Eva Back http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227691-suomen-ja-venajan-raja
Venäjän-Kiinan akseli http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225042-venajan-kiinan-akseli <p><em>Kiinan-Venäjän uusi supervalta on jo syntynyt</em></p><p><em>- ja miten se ilmenee</em></p><p>*</p><p><em>&quot;<strong>Venäjä ja Kiina tekevät nyt yhteistyötä ja koordinoivat sitä</strong> ennennäkemättömällä tavalla - poliittisesti, sotilaallisesti, taloudellisesti - ja niiden yhteistyö tuottaa Yhdysvaltojen ja Lännenvastaisia tuloksia,&quot;</em></p><p>kirjoittivat <strong>Douglas Schoen ja Melik Kaylan</strong> aiheesta ja määrittelivät teoksensa nimeksi:</p><p>&quot;<strong>Venäjä-Kiina Akseli</strong>.&quot;&nbsp; <em>(The Russia-China Axis</em>)&nbsp;</p><p><a href="https://www.amazon.com/Russia-China-Axis-America%C2%92s-Crisis-Leadership/dp/1594037566/ref=sr_1_1?s=books&amp;ie=UTF8&amp;qid=1472239610&amp;sr=1-1&amp;keywords=the+russia+china+axis&amp;tag=bisafetynet-20"><u>https://www.amazon.com/Russia-China-Axis-America%C2%92s-Crisis-Leadership/dp/1594037566/ref=sr_1_1?s=books&amp;ie=UTF8&amp;qid=1472239610&amp;sr=1-1&amp;keywords=the+russia+china+axis&amp;tag=bisafetynet-20</u></a><br /><br /><em>&quot;Lyhyesti sanottuna, käynnissä on uusi kylmä sota, meidän vanhat vihollisemme ovat palanneet takaisin peliin, voimakkaampina kuin ne ovat olleet vuosikymmeniin, ja Amerikka on sekaisin &ndash; ja altavastaajana pahemmin kuin kertaakaan sitten presidentti <strong>Jimmy Carterin</strong> aikojan&rdquo;.</em>&nbsp; (<strong><em>Busines Insider, 3.9.2016)</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Tässä tarkastellaan muutamia tapoja, miten Venäjän ja Kiinan akseli toimii Yhdysvaltoja ja Lännen intressejä vastaan.</strong></p><p>*</p><p>Shoen ja Kaylan katsovat, että <strong>Akselin ykköskeino on tukea roistovaltioita <em>(&rdquo;Rogue Regimes</em>&rdquo;)</strong> taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti.</p><p>&rdquo;Kiina ja Venäjä jakavat sotilaallista ja taloudellista apua roistovaltio-järjestelmille, sellaisille kuin <strong>Pohjois-Korea, Irani ja Syyria</strong>.<br /><br /><em>&quot;Kiina on pitänyt häiriintynyttä Pohjois-Korean hallintoa pystyssä jo vuosikausia taloudellisen tuen turvin ja kieltäytymällä panemasta käytäntöön YK:n asettamia pakotteita, jotka liittyvät mm. Pjongjangin suorittamiin ohjus- ja ydinkokeisiin&rdquo;,</em> Douglas Schoen ja Melik Käylän kirjoittiavat &quot;Venäjä-Kiina Axis -teoksessaan.&quot;<br /><br />Lisäksi Pjongjangin läheisin liittolainen, Kiina, vastustaa Yhdysvaltain ja Etelä-Korea kahdenvälistä päätöstä ottaa käyttöön Amerikan pitkänmatkan ohjusten puolustusjärjestelmä Korean niemimaan suojaksi.</p><p>*</p><p><strong>Samaan aikaan Syyriassa Putinin</strong> on toiminut Syyrian diktaattorin <strong>al Assadin</strong> parhaana tukijana, toimittaen tälle asejärjestelmiä, tukikohtia ja rahoitusta. &nbsp;Al Assad on puristanut maltillisen opposition ahtaalle ja tukenut siten käytännössä ISIS-järjestöä.&nbsp; Taistelujen yhä vain kiihtyessä ja brutalisoituessa alkuperäinen tavoite, ISIS-järjestön nujertaminen tai kuohitseminen on unohtunut.</p><p>YK:n pakotteiden toteutusta seuraavan ihmisoikeusryhmän uuden raportin mukaan Venäjän ilmaiskut ovat tappaneet enemmän siviilejä Syyriassa kuin ISIS.</p><p>Syyriassa toimiva <strong>Human Rights Network (SNHR):</strong>n raportissa todetaan, että niiden 305:n päivän aikana, jotka aikajakso alkoi 30. syyskuuta 2015 ja kesti 31. kesäkuuta 2016 saakka, Venäjän ilmapommitukset Syyriassa ovat &rdquo;<strong><em>tappaneet peräti 2.704 siviiliä, mukaan lukien 746 lasta ja 514 naista&rdquo;.</em></strong><br />Kuten tiedetään Aleppo joutui moukaroinnin kohteeksi tunnetulla tavalla vasta tuon tarkastelukauden jo päätyttyä.</p><p>Mainitun raportin mukaan ISISin piiriin kuuluvien äärisuuntien terroriryhmien (9.4.2013 lähtien) lasketaan olevan vastuussa &rdquo;<em>peräti 2.686 siviilin kuolemasta, mukaan lukien 368 lasta</em>&rdquo;.</p><p><strong>Venäjä johtaa ISIStä</strong> siis yhteismäärässä 21 surmatulla, ja lasten suhteen 378 surmatun lapsen verran.<br />*</p><p>Business Insider (3.9.2016) listaa Kiina-Venäjä &ndash;akselin toiseksi rankimmaksi ulottuvuudeksi:</p><p><strong>Massiivinen sotilaallinen varustautuminen</strong></p><p>Sekä Venäjä ja Kiina ovat kasvattaneet puolustukseen suuntaamiaan menoja talousarvioissaan voidakseen päivittää ja kasvattaa asevoimaansa.<br /><br />Kiinan presidentti <strong>Xi Jinping</strong> on tasaisesti nostanut maailman suurinta sotilasbudjettiaan, joka kaikkiaan käsittää noin $ 356 miljardin panostukset armeijan sotavoimaa.<br /><br />Venäjän puolustusbudjetti aleni 5% vuonna 2016, Venäjän varaulkoministerin puolustusministeri Tatiana Shevtsova sanoi RIA uutistoimiston mukaan.&nbsp; Mutta kova lähtötaso tietää merkittäviä panostuksia, joissa tosin on tingitty Putin-ohjelman jättisuunnitelmista, mutta toisaalta Venäjä käyttää &rdquo;primäärikohteisiin&rdquo; merkittäviä summia ns. &rdquo;pimeän budjetoinnin&rdquo; kautta vyörytettäviä summia.</p><p>Vähemmän tunnettua on maiden bilateraalinen ja multilateraalinen sotilaallinen yhteistyö.</p><p><em>&quot;Venäjän ja Kiinan koordinoitu sotilaallinen virittäytyminen palvelee niiden maailmanlaajuisen strategian toteutusta, jolla maat pyrkivät ylittämään Lännen maailmanlaajuiset resurssit</em>&quot;, Kaylan kertoi Business Insider -sivustolle. &quot;<em>Todisteina tästä voidaan mainita Kiinan sukellusveneiden lisääntyminen Etelä-Kiinan merellä ja Moskovan tarjoamat puolustusohjukset Iranin ydinvoimaloiden ympäristöön.&quot;</em></p><p>Kolmantena indikaattorina kirjoittajat mainitsevat vihamielisten toimien lisääntymisen ja niiden avulla tapahtuvan alueellista herruutta koskevan valvonta- ja hallintaoikeuden laajentamiseen tähtäävät toimet.</p><p>Lue koko artikkeli täältä: <a href="http://www.businessinsider.com/3-ways-a-russia-china-axis-is-seeking-to-undermine-the-west-2016-9?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T/#-5"><u>http://www.businessinsider.com/3-ways-a-russia-china-axis-is-seeking-to-undermine-the-west-2016-9?r=US&amp;IR=T&amp;IR=T/#-5</u></a></p><p>*</p><p><strong>Etupiirit</strong></p><p><strong>Moskova ja Peking ovat vuosien aikana pragmaattisesti myöntyneet tunnustamaan</strong> toistensa oikeudet puolustaa omia etupiirejään ja vaikutusalueitaan, sanoi <strong>Dmitri Trenin</strong>, <em>Moskovan Carnegie Keskuksen</em> johtaja, jo viime vuonna (<strong><em>The Guardian, 7.7.2015</em></strong>).&nbsp;</p><p>Viimeisten kahden vuoden aikana Venäjän on liittänyt itseensä Krimin ja tukenut Itä-Ukrainan separatistien kampanjaa, minkä tarkoituksena on ollut vaikeuttaa Ukrainan päätymistä Lännen leiriin.&nbsp; Samaan aikaan Kiina on kiistellyt Läntisten liittolaismaiden kanssa saarista ja merialueista Etelä-Kiinan merellä.</p><p>&rdquo;<strong><em>Kiina tunnustaa de facto, että Venäjällä on intressejä Itä-Euroopassa</em></strong><em>, ja Venäjä puolestaan myöntää, että Kiinalla on omat kiinnityksensä ja etunsa valvottavanaan rajojensa ulkopuolella, ja vaikka kumpikaan maa ei aktiivisesti auta kumppaniaan Ukrainassa tai Etelä-Kiinan merellä, ne pidättäytyvät neutraalin tarkkailijan rooliin</em>&rdquo;, Trenin sanoi.&nbsp;</p><p>&rdquo;<strong><em>Kumpikaan ei arvostele toistensa toimia omilla ydinlähialueillaan.&rdquo;</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Johtajien imago</strong></p><p><strong>&rdquo;Lännessä on kiinnitetty poikkeuksellisen vähän huomiota</strong> Kiinan hallituksen innostukseen lujittaa lämpeneviä siteitä Venäjään&rdquo;,</p><p>totesi taannoin Kiinan valtion määräysvallassa toimiva <strong>Xinhua-uutistoimisto</strong> esitellessään tuoreen videon, jossa raportoitiin aiheesta &rdquo;<strong><em>Mitä mieltä Kiinalaiset ovat Venäjästä?&rdquo;</em></strong></p><p>Siinä esiintyi kiinalaisia lapsia, jotka sanoivat, että Venäjä on &rdquo;<em>jopa suurempi kuin Kiina</em>&rdquo;, eräät vanhat miehet ylistivät Venäjän vahvuutta, toivoen lisää investointeja, kaasun myyntiä, nopeita junia ja kaikkiaan haastatelluille annettiin runsaasti puheaikaa heidän kuvaillessaan &rdquo;<em>ihailtua Venäjän presidenttiä</em>&rdquo;.<br />&nbsp;</p><p><strong>Presidentti Putin on jo pitkään ollut suosittu Kiinassa</strong>, missä hänet nähdään vahvana johtajana, joka on lujittanut kansallista ylpeyttä, eikä vähiten ihastusta ole herättänyt hänen toimintansa yläosattomissa kuvissa.&nbsp; &rdquo;<em>Putin on komea mies</em>&rdquo;, sanoo videolla yksikin keski-ikäinen nainen kun häntä kysytään, minkä viestin hän haluaisi lähettää Moskovaan.<br />Taustalla on ilmeinen halu rinnastaa johtajakuva Kiinan valtiojohtajaan, presidentti Xi&acute;hin, joka on edistänyt virkauransa edetessä yhä rohkeampaan henkilöpalvontaa, jossa on kaikuja Venäjän johtajasta (joskin vähemmän paljaan pinnan kera).</p><p>&rdquo;<strong><em>Putin on sama kuin meidän &rdquo;Papa-Xi&rdquo;!</em></strong> sanoo eräs nuori mies, käyttäen valtionpäämiehestä hallituksen epäsuorasti lanceeraamaa hellää termiä.<br />Venäläisten suhtautuminen presidentti Xi&acute;hiin on kaksijakoinen, ensinnäkin hänellä on paljon pienempi profiili Venäjällä kuin kollegallaan Putinilla Kiinassa.&nbsp; Muutenkin suhde itäisen mahdin johtohahmoon on Venäjällä pidättyväisempi.</p><p>*</p><p><strong>Virallinen linja</strong></p><p><strong>Virallisesti presidentti Putin vähättelee ounasteluja uudesta Idän Liitosta</strong>.&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>Me emme luo sotilasliittoa Kiinan kanssa</em>&rdquo;, hän sanoi kesäkuussa 2015.&nbsp; &rdquo;<em>Me emme luo blokki-perusteista lähestymismallia, vaan yritämme luoda kokonaisvaltaisen lähestymistavan.&rdquo;</em></p><p>Tämä kaikki on tietysti understatemet-tyyppistä puhetta.&nbsp; Tosiasiassa viritykset tähtäävät, etenkin Putinin taholla, Itäliittoumaan, jonka keskuksena on Venäjän-Kiinan akseli.</p><p>*</p><p><strong>Molempien tarkoitus</strong></p><p>Molempia maita yhdistää niiden halu rajoittaa &rdquo;<strong>American Power</strong>&rdquo;ia, murtaa ja syrjäyttää Yhdysvallat-keskinen maailman hegemonia.</p><p>Niillä on orastavat ja kasvussa olevat kauppasuhteet, jonka volyymi perustuu hiilivetyyn ja sen vaihdantaan kiinalaisiin edullisiin kulutustavaroihin, ja niillä on keskinäinen intressi edistää Lännen noudattamalle diplomatialle vaihtoehtoista omaa, Itä-diplomatiaa.</p><p>*</p><p><strong>Kiinan ja Venäjän välinen kauppa on kuusinkertaistunut</strong> viimeisen vuosikymmenen aikana.&nbsp; Vuonna 2014 julkistettiin näyttävästi historiallinen kaasukauppa.&nbsp; Kesällä 2015 kirjattiin kaksi silmiinpistävää tapahtumaa: Venäjän ja Kiinan sotalaivoja purjehti samoilla vesillä itäisen Välimeren alueella toukokuussa 2015 yhteisten sotaharjoitusten merkeissä, ja lisäksi Venäjän ja Kiinan presidentit seisoivat rinta rinnan Pekingissä toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotissuurjuhlassa syyskuussa 2015.&nbsp;</p><p>Tänä vuonna (2016) uusia merkkipaaluja on ohitettu: Silkkitiehanke ja vanhan karavaani-kauppatien avaaminen Aasian ja Euroopan välille on nytkähtänyt jälleen joitakin askeleita kohden toteutumistaan.&nbsp; Loppukesästä maiden laivastojen ja merivoimien yhteiset sotaharjoitukset Kiinan &rdquo;etupihalla&rdquo;, kiistanalaisella Etelä-Kiinan merellä oli vahva kahdenkeskisen yhteisymmärryksen demonstraatio, mutta samalla se nosti jännitteitä kolmansien maiden, siis Lännen liittouman ja kavaljeerimaiden suuntaan ainakin kymmenentuhannen voltin verran.</p><p>*<br /><strong>Miten vankka on Venäjä-Kiina akseli?</strong></p><p>Kiinan yksi tärkeimmistä nähtävissä olevista tahdonilmauksista on sen valmius yhä tiivistää suhteitaan Venäjään ja täten lisätä mahdollisuuksia haastaa menestyksellisesti Washingtonin edelleen hallitsema maailmanlaajuinen suurvalta-asema.</p><p><br /><em>&quot;Kiinassa, jossa viime aikoihin asti virallinen linja on ollut <strong>&quot;liittoutumattomuus</strong> &quot;, muutamat tunnetut tutkijat ovat alkaneet tehdä yksiselitteisiä vaatimuksia laajasta strategisesta liitosta Venäjän kanssa&quot;,</em> sanoo <strong>Alexander Korolev</strong>, <em>Singaporen National Universityn</em> Aasian ja globalisaation keskuksesta.&nbsp;</p><p>Hän totesi taannoin, että <strong><em>Kiinan Kommunistisen puolueen Puoluekoulukeskuksen sisäisen julkaisun (internal publication) </em></strong>sivuilla on käyty väittelyä siitä, missä määrin Kiinan-Venäjän strategisten suhteiden tulisi rakentua aineelliselle pohjalle (kaupankäynti) ja toisaalta ideologis-strategiselle pohjalle: on sanottu, että <em>&rdquo;Kiina ei pysty siirtämään maailmaa yksinapaisesta nykyisyydestä kaksinapaiseen tulevaisuuteen, ellei se muodosta muodollista, formaalia, liittoa Venäjän kanssa&rdquo;.</em></p><p>Tämänkaltaisen tiedon vuotaminen keskeisen luottamuspiirin on vuoto, joka ei ole tahaton.&nbsp; Sillä halutaan viestiä siitä orientoitumisvaiheesta, jossa johtokeskus nyt menee, ja valmistella kp:n kaadereita jatkuviin edistysaskeleisiin valitulla tiellä<em>, jonka päässä on tavalla tai toisella vahvistettu Kiinan-Venäjän Akseli, nykyisen avoliiton sijasta.</em></p><p>*</p><p><strong>Ei niin auvoista</strong></p><p>Mutta niin usein kuin yhteistyötä tehdäänkin, siihen liittyy näkökulmaeroja, kuten kolikossakin on.</p><p>Esimerkiksi Kiinan toimet Keski-Aasiassa; Kiinan presidentti XI Jinping suuntasi jo virkakautensa alkumetreillä katseensa &rdquo;uuden silkkitien&rdquo; kehittämiseen, käyttäen Kiinan puolesta miljardeja dollareita ko. väylän kehittämiseen, ja siinä ohessa auttaakseen naapureita ja alueellisia liittolaisia kehittämään talouskasvuaan välillisesti omaehtoisesti kotimaissaan ja suoranaisesti Kiinan kasvavan &rdquo;<em>pehmeän vallan</em>&rdquo; piirissä.</p><p>Tässä liikutaan kuitenkin myös Venäjän perinteisessä vaikutuspiirissä ja kaikki kiinalainen läsnäolo, joka ylittää puhtaasti kaupalliset toimet, todennäköisesti kasvattaa ryppyjä otsalla Moskovassa.</p><p>&rdquo;<em>On täysin mahdollista, että Kiina kehittää suhteitaan Keski-Aasian maihin ilman että se haastaa Venäjää</em>&rdquo;, sanoi Liu Jun, &nbsp;&rdquo;<em>On totta, että Venäjä olisi huolissaan, jos Kiinan vaikutusvalta Keski-Aasiassa kasvaisi liikaa, mutta huolet eivät ole valtavirtaa kahdenvälisissä suhteissa &ndash; yhteistyöstä on enemmän hyötyä molemmille</em>.&rdquo;</p><p>Venäjä jakaa Kiinan kanssa strateginen tavoitteen haastaa Yhdysvaltain hegemonian entistä moninapaisemman maailman hyväksi, ja tässä nämä kaksi voimaa joutuvat usein samalla puolella YK: n turvallisuusneuvostossa, jossa ne hyödyntävät pysyvän jäsenen veto-oikeuttaan.</p><p>*</p><p><strong>Nurja puoli</strong></p><p>Iranin ydinohjelmaa koskevaa sopimusta ei olisi voitu tehdä ilman Venäjän ja Kiinan kantoja, nehän ovat aiemmin vakaasti tukeneet ydinasevoiman laajenemista, ja molempien maiden tuki on pitkälti syy Bashar al-Assadin pysymiseen vallakahvassa Syyriassa.&nbsp; Viime aikoina Venäjä on valmistellut poliittisia ja taloudellisia avauksia Pohjois-Korean suuntaan, ja muurinmurtajana toimivat lähinnä ruoka, aseet ja energia, aivan sen keskeisen liittolaisen, Kiinan, hengessä.</p><p>*</p><p><strong>Maiden keskinäisen kaupan epätasapaino </strong></p><p>Kiina tekee kauppaa Venäjälle noin 100 miljardin dollarin edestä vuodessa.&nbsp; Niinpä Kiina on Venäjän toiseksi suurin kauppakumppani heti EU:n jälkeen, kun taas Venäjä sijoittuu Kiinan kauppakumppanien listalla vasta 10:nneksi, ja sen osuus on tuskin 3 % Kiinan koko ulkomaankaupan volyymistä.</p><p>Moskova toivoo, että Peking auttaisi sen yrityskentän rahoitustarpeen tyydyttämisessä, näin etenkin sen jälkeen kun Lännen investointivirta on 2014 tapahtumien jälkeen kuivahtanut.&nbsp; Jotkut kiinalaiset yritykset ovat nähneet Venäjän talouden huojunnan mahdollisuutena tehdä onnistuneita pääomasijoituksia maassa juuri nyt.<br /><br />Kiinan suorat pääomainvestoinnit ovat melkoinen arvoitus maailmalla: viimeisin tilasto (<em>FDI markets/TheGuardian</em>) on vuodelta 2014, sen mukaan Kiinan ulkomaansijoitukset TOP-5 oli:</p><p>Yhdysvaltoihin 9 mrd dollaria, Venäjä 7 mrd, ja näitä seurasi tasapäisesti Iran, Iso-Britannia ja Peru, kukin 4 miljardia dollaria.&nbsp; Yleisesti uskotaan Kiinan kokonaisinvestointien olevan todella merkittävästi suuremmat, mutta ne on hajautettu valtio-omisteisten, valtio-määräysvaltaisten ja lisäksi erilaisten peiteyhtiöiden kautta.</p><p>Koska Venäjä on harvoin sopinut myyvänsä osuuksia strategisista kohteista Lännen yrityksille (nythän kysyntäkin on maissa), Putinin tarjous Kiinalle osuudesta valtion <strong>öljyjättiin Rosneftiin</strong>, sen suurille Vankorin öljykentiltä viime syyskuussa korosti Venäjän &rdquo;uuden suunnan&rdquo; merkitystä sen kokonaisstrategiassa, Kiinan suhteen se on valmis pitkälle meneviin poikkeuksiin.</p><p>*</p><p><strong>Valuutta</strong></p><p>Sekä Venäjän ja Kiinan etujen mukaistas on Yhdysvaltain dollarin valta-aseman heikentyminen maailmankaupassa maailman varantovaluuttana. &nbsp;Osittain tässä tarkoituksessa Venäjä hyväksyy nyt Yuanin öljyn maksuvaluutaksi <em>(mikä muut öljynviejät, kuten Saudi-Arabia, ei tee).</em><br />&nbsp;</p><p>Lännen asettamat sanktiot ovat rassanneet venäläisiä yrityksiä ja pankkeja, jotka ovat perinteisesti olleet dollarimääräisistä syndikoiduista lainoista riippuvaisia, ja niinpä Venäjä alkoi etsi Kiinasta pakotietä eteenpäin.&nbsp; Rupla-Yuan &ndash;valuutanvaihdossa kirjattiin merkityksellinen ennätys kesällä 2015.<br />Sen jälkeen rangaistusseuraamukset, venäläisten yritysten ja pankkien - perinteisesti riippuvaisia Dollarimääräisten syndikoidussa lainat - alkoi etsiä Kiinaan taloudellisen pakotie. Rupla-Yuan valuutan pari saavutti kirjaa kaupan volyymi viime kesänä.<br />&nbsp;</p><p>Venäläiset eivät sinänsä ole uusi asiakas renminbi-markkinoilla, sillä Kiinan yuanin määräisiä joukkovelkakirjoja sekä pitkälti yhteisöjen liikkeeseen laskemia johdannaisia on ollut tarjolla Kiinassa ja Hongkongissa.&nbsp; Aiemmin niihin turvautuivat &rdquo;heikommat tahot&rdquo;, mutta nyt ne ovat välttämättömyys.&nbsp;<br />*</p><p><strong>Militaria</strong></p><p>Venäjän asekauppa Kiinaan on arviolta 1 miljardi dollaria vuodessa.&nbsp; Venäläiset ovat aikaisemmin vastahakoisesti myyneet kehittyneitä aseita potentiaalisille sotilaallisille kilpailijoilleen.&nbsp; Mutta taannoinen Venäjän ilmoitus toimitussopimuksesta, jonka mukaan se tuottaa Kiinalle sen haluamia S-400 pinnanalta ilmaan &ndash;ohjusjärjestelmiä, vei maiden suhteet aivan uudelle tasolle, etenkin kun Peking etsii uusia ilma- ja merivoimien puolustusteknologioita.&nbsp; Se on sitten jo satojen miljardien mälli.</p><p>Ylemmän tason asekauppaan kytkeytyy mukaan lisääntyvää sotilaallista yhteistyötä, josta ilmauksena oli toukokuun 2015 sotaharjoituspeli Välimerellä.&nbsp; -&nbsp; Välimerta on perinteisesti totuttu pitämään &rdquo;<em>NATOn lampena</em>&rdquo;, ja parivaljakon suorittama sotilaallisen reviiristön merkittävä laajennus on ennenkaikkea voimakas demonstraatio Yhdysvaltojen suuntaan, ja edellä toistetussa sotilaallisen Kiina-Venäjä &ndash;kumppanuusmielessä.<br />Ukrainan kriisin jälkeen, suhteiden hapannuttua Lännen suuntaan, Venäjän tärkein suuntautumisvaihtoehto oli Kiina.&nbsp; Nyt Venäjä tekee välttämättömyydestä hyveen: Kiina oli voimavaroiltaan ainoa merkittävä sotilasmahti, jonka kanssa Venäjä saattoi hieroa kumppanuutta, ja nyt se hakee laaja-alaisesti hyötyjä tästä kaveruudesta, joka näyttää merkittävässä määrin edistävän myös Kiinan omia ambitioita.</p><p>*</p><p><strong>Kumppaneita &ndash; ei liittolaisia</strong></p><p>Molemmat osapuolet, niin Venäjä kuin Kiina, ovat korostaneet, että ne ovat kumppaneita, eivät liittolaisia.&nbsp; (&quot;<strong><em>China and Russia have repeatedly stated that they will become partners, not allies&rdquo;)</em></strong>&nbsp;</p><p>Tämä on ymmärrettävää, koska osapuolet haluavat saada yhteistyöstä maksimaalisen hyödyn mutta minimaalisen haitan. &nbsp;Haitat voisivat ilmetä esimerkiksi erilaisten velvoitteiden, muun muassa sotilaallisia panostuksia koskevien pykälien muodossa, jos kyseessä olisi liittosuhde.</p><p>Eräänlainen jättiläisten avoliitto siis.</p><p>*</p><p><strong>Huolia</strong></p><p>Molemmat osapuolet ovat huolissaan siitä, että levottomuudet Pakistanissa ja Afganistanissa leviäisivät niiden omille alueille, tai että mainitut sodan merkitsemät maat muodostuisivat militanttien hautomoksi, josta sitten tunkeutujat tai jonain päivänä kotiin palaavat &ldquo;opinsaaneet&rdquo; ryhtyisivät osoittamaan taitojaan.</p><p>Kuten aiemmin viitattiin kumppanuus ei poista vanhoja kiistoja ja uhkia, jotka yhä ovat läsnä.&nbsp; Venäjä on hermostunut Kiinan tavasta jatkohyödyntää ostamansa energia- ja militariateknologiasta tai sen osista, ja toisaalta Moskova seuraa tarkasti Pekingin kaikkia yrityksiä ja hankkeita Keski-Aasiassa, joilla se pyrkii luomaan jalansijaa tuolla Venäjän perinteisellä prioriteettialueella.</p><p><br />&quot;<em>Kiinan ja Venäjän strateginen kumppanuus on seurausta muuttuneesta globaalista tilanteesta, mutta se on täysin erilainen kuin sotilasliitto, jollainen vallitsee esimerkiksi Yhdysvaltain ja Japanin välillä</em>&rdquo;, <strong><em>Global Times</em></strong>, kiinalainen nationalistinen tabloid taannoin asian määritteli.<br /><br /><em>&quot;Kiina ja Venäjä ovat toistuvasti todenneet, että ne tulevat olemaan kumppaneita, ei liittolaisia. &nbsp;Näin sanoessaan ne eivät tarkoita täysin samaa: Kiinaa kiinnostaa kehittää suhteitaan myös länsimaihin. Venäjä ei näkee että sen suhteet länteen ovat päätyneet umpikujaan.</em> &quot;<br />*<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kiinan-Venäjän uusi supervalta on jo syntynyt

- ja miten se ilmenee

*

"Venäjä ja Kiina tekevät nyt yhteistyötä ja koordinoivat sitä ennennäkemättömällä tavalla - poliittisesti, sotilaallisesti, taloudellisesti - ja niiden yhteistyö tuottaa Yhdysvaltojen ja Lännenvastaisia tuloksia,"

kirjoittivat Douglas Schoen ja Melik Kaylan aiheesta ja määrittelivät teoksensa nimeksi:

"Venäjä-Kiina Akseli."  (The Russia-China Axis

https://www.amazon.com/Russia-China-Axis-America%C2%92s-Crisis-Leadership/dp/1594037566/ref=sr_1_1?s=books&ie=UTF8&qid=1472239610&sr=1-1&keywords=the+russia+china+axis&tag=bisafetynet-20

"Lyhyesti sanottuna, käynnissä on uusi kylmä sota, meidän vanhat vihollisemme ovat palanneet takaisin peliin, voimakkaampina kuin ne ovat olleet vuosikymmeniin, ja Amerikka on sekaisin – ja altavastaajana pahemmin kuin kertaakaan sitten presidentti Jimmy Carterin aikojan”.  (Busines Insider, 3.9.2016)

*

Tässä tarkastellaan muutamia tapoja, miten Venäjän ja Kiinan akseli toimii Yhdysvaltoja ja Lännen intressejä vastaan.

*

Shoen ja Kaylan katsovat, että Akselin ykköskeino on tukea roistovaltioita (”Rogue Regimes”) taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti.

”Kiina ja Venäjä jakavat sotilaallista ja taloudellista apua roistovaltio-järjestelmille, sellaisille kuin Pohjois-Korea, Irani ja Syyria.

"Kiina on pitänyt häiriintynyttä Pohjois-Korean hallintoa pystyssä jo vuosikausia taloudellisen tuen turvin ja kieltäytymällä panemasta käytäntöön YK:n asettamia pakotteita, jotka liittyvät mm. Pjongjangin suorittamiin ohjus- ja ydinkokeisiin”, Douglas Schoen ja Melik Käylän kirjoittiavat "Venäjä-Kiina Axis -teoksessaan."

Lisäksi Pjongjangin läheisin liittolainen, Kiina, vastustaa Yhdysvaltain ja Etelä-Korea kahdenvälistä päätöstä ottaa käyttöön Amerikan pitkänmatkan ohjusten puolustusjärjestelmä Korean niemimaan suojaksi.

*

Samaan aikaan Syyriassa Putinin on toiminut Syyrian diktaattorin al Assadin parhaana tukijana, toimittaen tälle asejärjestelmiä, tukikohtia ja rahoitusta.  Al Assad on puristanut maltillisen opposition ahtaalle ja tukenut siten käytännössä ISIS-järjestöä.  Taistelujen yhä vain kiihtyessä ja brutalisoituessa alkuperäinen tavoite, ISIS-järjestön nujertaminen tai kuohitseminen on unohtunut.

YK:n pakotteiden toteutusta seuraavan ihmisoikeusryhmän uuden raportin mukaan Venäjän ilmaiskut ovat tappaneet enemmän siviilejä Syyriassa kuin ISIS.

Syyriassa toimiva Human Rights Network (SNHR):n raportissa todetaan, että niiden 305:n päivän aikana, jotka aikajakso alkoi 30. syyskuuta 2015 ja kesti 31. kesäkuuta 2016 saakka, Venäjän ilmapommitukset Syyriassa ovat ”tappaneet peräti 2.704 siviiliä, mukaan lukien 746 lasta ja 514 naista”.
Kuten tiedetään Aleppo joutui moukaroinnin kohteeksi tunnetulla tavalla vasta tuon tarkastelukauden jo päätyttyä.

Mainitun raportin mukaan ISISin piiriin kuuluvien äärisuuntien terroriryhmien (9.4.2013 lähtien) lasketaan olevan vastuussa ”peräti 2.686 siviilin kuolemasta, mukaan lukien 368 lasta”.

Venäjä johtaa ISIStä siis yhteismäärässä 21 surmatulla, ja lasten suhteen 378 surmatun lapsen verran.
*

Business Insider (3.9.2016) listaa Kiina-Venäjä –akselin toiseksi rankimmaksi ulottuvuudeksi:

Massiivinen sotilaallinen varustautuminen

Sekä Venäjä ja Kiina ovat kasvattaneet puolustukseen suuntaamiaan menoja talousarvioissaan voidakseen päivittää ja kasvattaa asevoimaansa.

Kiinan presidentti Xi Jinping on tasaisesti nostanut maailman suurinta sotilasbudjettiaan, joka kaikkiaan käsittää noin $ 356 miljardin panostukset armeijan sotavoimaa.

Venäjän puolustusbudjetti aleni 5% vuonna 2016, Venäjän varaulkoministerin puolustusministeri Tatiana Shevtsova sanoi RIA uutistoimiston mukaan.  Mutta kova lähtötaso tietää merkittäviä panostuksia, joissa tosin on tingitty Putin-ohjelman jättisuunnitelmista, mutta toisaalta Venäjä käyttää ”primäärikohteisiin” merkittäviä summia ns. ”pimeän budjetoinnin” kautta vyörytettäviä summia.

Vähemmän tunnettua on maiden bilateraalinen ja multilateraalinen sotilaallinen yhteistyö.

"Venäjän ja Kiinan koordinoitu sotilaallinen virittäytyminen palvelee niiden maailmanlaajuisen strategian toteutusta, jolla maat pyrkivät ylittämään Lännen maailmanlaajuiset resurssit", Kaylan kertoi Business Insider -sivustolle. "Todisteina tästä voidaan mainita Kiinan sukellusveneiden lisääntyminen Etelä-Kiinan merellä ja Moskovan tarjoamat puolustusohjukset Iranin ydinvoimaloiden ympäristöön."

Kolmantena indikaattorina kirjoittajat mainitsevat vihamielisten toimien lisääntymisen ja niiden avulla tapahtuvan alueellista herruutta koskevan valvonta- ja hallintaoikeuden laajentamiseen tähtäävät toimet.

Lue koko artikkeli täältä: http://www.businessinsider.com/3-ways-a-russia-china-axis-is-seeking-to-undermine-the-west-2016-9?r=US&IR=T&IR=T/#-5

*

Etupiirit

Moskova ja Peking ovat vuosien aikana pragmaattisesti myöntyneet tunnustamaan toistensa oikeudet puolustaa omia etupiirejään ja vaikutusalueitaan, sanoi Dmitri Trenin, Moskovan Carnegie Keskuksen johtaja, jo viime vuonna (The Guardian, 7.7.2015). 

Viimeisten kahden vuoden aikana Venäjän on liittänyt itseensä Krimin ja tukenut Itä-Ukrainan separatistien kampanjaa, minkä tarkoituksena on ollut vaikeuttaa Ukrainan päätymistä Lännen leiriin.  Samaan aikaan Kiina on kiistellyt Läntisten liittolaismaiden kanssa saarista ja merialueista Etelä-Kiinan merellä.

Kiina tunnustaa de facto, että Venäjällä on intressejä Itä-Euroopassa, ja Venäjä puolestaan myöntää, että Kiinalla on omat kiinnityksensä ja etunsa valvottavanaan rajojensa ulkopuolella, ja vaikka kumpikaan maa ei aktiivisesti auta kumppaniaan Ukrainassa tai Etelä-Kiinan merellä, ne pidättäytyvät neutraalin tarkkailijan rooliin”, Trenin sanoi. 

Kumpikaan ei arvostele toistensa toimia omilla ydinlähialueillaan.”

*

Johtajien imago

”Lännessä on kiinnitetty poikkeuksellisen vähän huomiota Kiinan hallituksen innostukseen lujittaa lämpeneviä siteitä Venäjään”,

totesi taannoin Kiinan valtion määräysvallassa toimiva Xinhua-uutistoimisto esitellessään tuoreen videon, jossa raportoitiin aiheesta ”Mitä mieltä Kiinalaiset ovat Venäjästä?”

Siinä esiintyi kiinalaisia lapsia, jotka sanoivat, että Venäjä on ”jopa suurempi kuin Kiina”, eräät vanhat miehet ylistivät Venäjän vahvuutta, toivoen lisää investointeja, kaasun myyntiä, nopeita junia ja kaikkiaan haastatelluille annettiin runsaasti puheaikaa heidän kuvaillessaan ”ihailtua Venäjän presidenttiä”.
 

Presidentti Putin on jo pitkään ollut suosittu Kiinassa, missä hänet nähdään vahvana johtajana, joka on lujittanut kansallista ylpeyttä, eikä vähiten ihastusta ole herättänyt hänen toimintansa yläosattomissa kuvissa.  ”Putin on komea mies”, sanoo videolla yksikin keski-ikäinen nainen kun häntä kysytään, minkä viestin hän haluaisi lähettää Moskovaan.
Taustalla on ilmeinen halu rinnastaa johtajakuva Kiinan valtiojohtajaan, presidentti Xi´hin, joka on edistänyt virkauransa edetessä yhä rohkeampaan henkilöpalvontaa, jossa on kaikuja Venäjän johtajasta (joskin vähemmän paljaan pinnan kera).

Putin on sama kuin meidän ”Papa-Xi”! sanoo eräs nuori mies, käyttäen valtionpäämiehestä hallituksen epäsuorasti lanceeraamaa hellää termiä.
Venäläisten suhtautuminen presidentti Xi´hiin on kaksijakoinen, ensinnäkin hänellä on paljon pienempi profiili Venäjällä kuin kollegallaan Putinilla Kiinassa.  Muutenkin suhde itäisen mahdin johtohahmoon on Venäjällä pidättyväisempi.

*

Virallinen linja

Virallisesti presidentti Putin vähättelee ounasteluja uudesta Idän Liitosta

Me emme luo sotilasliittoa Kiinan kanssa”, hän sanoi kesäkuussa 2015.  ”Me emme luo blokki-perusteista lähestymismallia, vaan yritämme luoda kokonaisvaltaisen lähestymistavan.”

Tämä kaikki on tietysti understatemet-tyyppistä puhetta.  Tosiasiassa viritykset tähtäävät, etenkin Putinin taholla, Itäliittoumaan, jonka keskuksena on Venäjän-Kiinan akseli.

*

Molempien tarkoitus

Molempia maita yhdistää niiden halu rajoittaa ”American Power”ia, murtaa ja syrjäyttää Yhdysvallat-keskinen maailman hegemonia.

Niillä on orastavat ja kasvussa olevat kauppasuhteet, jonka volyymi perustuu hiilivetyyn ja sen vaihdantaan kiinalaisiin edullisiin kulutustavaroihin, ja niillä on keskinäinen intressi edistää Lännen noudattamalle diplomatialle vaihtoehtoista omaa, Itä-diplomatiaa.

*

Kiinan ja Venäjän välinen kauppa on kuusinkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana.  Vuonna 2014 julkistettiin näyttävästi historiallinen kaasukauppa.  Kesällä 2015 kirjattiin kaksi silmiinpistävää tapahtumaa: Venäjän ja Kiinan sotalaivoja purjehti samoilla vesillä itäisen Välimeren alueella toukokuussa 2015 yhteisten sotaharjoitusten merkeissä, ja lisäksi Venäjän ja Kiinan presidentit seisoivat rinta rinnan Pekingissä toisen maailmansodan päättymisen 70-vuotissuurjuhlassa syyskuussa 2015. 

Tänä vuonna (2016) uusia merkkipaaluja on ohitettu: Silkkitiehanke ja vanhan karavaani-kauppatien avaaminen Aasian ja Euroopan välille on nytkähtänyt jälleen joitakin askeleita kohden toteutumistaan.  Loppukesästä maiden laivastojen ja merivoimien yhteiset sotaharjoitukset Kiinan ”etupihalla”, kiistanalaisella Etelä-Kiinan merellä oli vahva kahdenkeskisen yhteisymmärryksen demonstraatio, mutta samalla se nosti jännitteitä kolmansien maiden, siis Lännen liittouman ja kavaljeerimaiden suuntaan ainakin kymmenentuhannen voltin verran.

*
Miten vankka on Venäjä-Kiina akseli?

Kiinan yksi tärkeimmistä nähtävissä olevista tahdonilmauksista on sen valmius yhä tiivistää suhteitaan Venäjään ja täten lisätä mahdollisuuksia haastaa menestyksellisesti Washingtonin edelleen hallitsema maailmanlaajuinen suurvalta-asema.


"Kiinassa, jossa viime aikoihin asti virallinen linja on ollut "liittoutumattomuus ", muutamat tunnetut tutkijat ovat alkaneet tehdä yksiselitteisiä vaatimuksia laajasta strategisesta liitosta Venäjän kanssa", sanoo Alexander Korolev, Singaporen National Universityn Aasian ja globalisaation keskuksesta. 

Hän totesi taannoin, että Kiinan Kommunistisen puolueen Puoluekoulukeskuksen sisäisen julkaisun (internal publication) sivuilla on käyty väittelyä siitä, missä määrin Kiinan-Venäjän strategisten suhteiden tulisi rakentua aineelliselle pohjalle (kaupankäynti) ja toisaalta ideologis-strategiselle pohjalle: on sanottu, että ”Kiina ei pysty siirtämään maailmaa yksinapaisesta nykyisyydestä kaksinapaiseen tulevaisuuteen, ellei se muodosta muodollista, formaalia, liittoa Venäjän kanssa”.

Tämänkaltaisen tiedon vuotaminen keskeisen luottamuspiirin on vuoto, joka ei ole tahaton.  Sillä halutaan viestiä siitä orientoitumisvaiheesta, jossa johtokeskus nyt menee, ja valmistella kp:n kaadereita jatkuviin edistysaskeleisiin valitulla tiellä, jonka päässä on tavalla tai toisella vahvistettu Kiinan-Venäjän Akseli, nykyisen avoliiton sijasta.

*

Ei niin auvoista

Mutta niin usein kuin yhteistyötä tehdäänkin, siihen liittyy näkökulmaeroja, kuten kolikossakin on.

Esimerkiksi Kiinan toimet Keski-Aasiassa; Kiinan presidentti XI Jinping suuntasi jo virkakautensa alkumetreillä katseensa ”uuden silkkitien” kehittämiseen, käyttäen Kiinan puolesta miljardeja dollareita ko. väylän kehittämiseen, ja siinä ohessa auttaakseen naapureita ja alueellisia liittolaisia kehittämään talouskasvuaan välillisesti omaehtoisesti kotimaissaan ja suoranaisesti Kiinan kasvavan ”pehmeän vallan” piirissä.

Tässä liikutaan kuitenkin myös Venäjän perinteisessä vaikutuspiirissä ja kaikki kiinalainen läsnäolo, joka ylittää puhtaasti kaupalliset toimet, todennäköisesti kasvattaa ryppyjä otsalla Moskovassa.

On täysin mahdollista, että Kiina kehittää suhteitaan Keski-Aasian maihin ilman että se haastaa Venäjää”, sanoi Liu Jun,  ”On totta, että Venäjä olisi huolissaan, jos Kiinan vaikutusvalta Keski-Aasiassa kasvaisi liikaa, mutta huolet eivät ole valtavirtaa kahdenvälisissä suhteissa – yhteistyöstä on enemmän hyötyä molemmille.”

Venäjä jakaa Kiinan kanssa strateginen tavoitteen haastaa Yhdysvaltain hegemonian entistä moninapaisemman maailman hyväksi, ja tässä nämä kaksi voimaa joutuvat usein samalla puolella YK: n turvallisuusneuvostossa, jossa ne hyödyntävät pysyvän jäsenen veto-oikeuttaan.

*

Nurja puoli

Iranin ydinohjelmaa koskevaa sopimusta ei olisi voitu tehdä ilman Venäjän ja Kiinan kantoja, nehän ovat aiemmin vakaasti tukeneet ydinasevoiman laajenemista, ja molempien maiden tuki on pitkälti syy Bashar al-Assadin pysymiseen vallakahvassa Syyriassa.  Viime aikoina Venäjä on valmistellut poliittisia ja taloudellisia avauksia Pohjois-Korean suuntaan, ja muurinmurtajana toimivat lähinnä ruoka, aseet ja energia, aivan sen keskeisen liittolaisen, Kiinan, hengessä.

*

Maiden keskinäisen kaupan epätasapaino

Kiina tekee kauppaa Venäjälle noin 100 miljardin dollarin edestä vuodessa.  Niinpä Kiina on Venäjän toiseksi suurin kauppakumppani heti EU:n jälkeen, kun taas Venäjä sijoittuu Kiinan kauppakumppanien listalla vasta 10:nneksi, ja sen osuus on tuskin 3 % Kiinan koko ulkomaankaupan volyymistä.

Moskova toivoo, että Peking auttaisi sen yrityskentän rahoitustarpeen tyydyttämisessä, näin etenkin sen jälkeen kun Lännen investointivirta on 2014 tapahtumien jälkeen kuivahtanut.  Jotkut kiinalaiset yritykset ovat nähneet Venäjän talouden huojunnan mahdollisuutena tehdä onnistuneita pääomasijoituksia maassa juuri nyt.

Kiinan suorat pääomainvestoinnit ovat melkoinen arvoitus maailmalla: viimeisin tilasto (FDI markets/TheGuardian) on vuodelta 2014, sen mukaan Kiinan ulkomaansijoitukset TOP-5 oli:

Yhdysvaltoihin 9 mrd dollaria, Venäjä 7 mrd, ja näitä seurasi tasapäisesti Iran, Iso-Britannia ja Peru, kukin 4 miljardia dollaria.  Yleisesti uskotaan Kiinan kokonaisinvestointien olevan todella merkittävästi suuremmat, mutta ne on hajautettu valtio-omisteisten, valtio-määräysvaltaisten ja lisäksi erilaisten peiteyhtiöiden kautta.

Koska Venäjä on harvoin sopinut myyvänsä osuuksia strategisista kohteista Lännen yrityksille (nythän kysyntäkin on maissa), Putinin tarjous Kiinalle osuudesta valtion öljyjättiin Rosneftiin, sen suurille Vankorin öljykentiltä viime syyskuussa korosti Venäjän ”uuden suunnan” merkitystä sen kokonaisstrategiassa, Kiinan suhteen se on valmis pitkälle meneviin poikkeuksiin.

*

Valuutta

Sekä Venäjän ja Kiinan etujen mukaistas on Yhdysvaltain dollarin valta-aseman heikentyminen maailmankaupassa maailman varantovaluuttana.  Osittain tässä tarkoituksessa Venäjä hyväksyy nyt Yuanin öljyn maksuvaluutaksi (mikä muut öljynviejät, kuten Saudi-Arabia, ei tee).
 

Lännen asettamat sanktiot ovat rassanneet venäläisiä yrityksiä ja pankkeja, jotka ovat perinteisesti olleet dollarimääräisistä syndikoiduista lainoista riippuvaisia, ja niinpä Venäjä alkoi etsi Kiinasta pakotietä eteenpäin.  Rupla-Yuan –valuutanvaihdossa kirjattiin merkityksellinen ennätys kesällä 2015.
Sen jälkeen rangaistusseuraamukset, venäläisten yritysten ja pankkien - perinteisesti riippuvaisia Dollarimääräisten syndikoidussa lainat - alkoi etsiä Kiinaan taloudellisen pakotie. Rupla-Yuan valuutan pari saavutti kirjaa kaupan volyymi viime kesänä.
 

Venäläiset eivät sinänsä ole uusi asiakas renminbi-markkinoilla, sillä Kiinan yuanin määräisiä joukkovelkakirjoja sekä pitkälti yhteisöjen liikkeeseen laskemia johdannaisia on ollut tarjolla Kiinassa ja Hongkongissa.  Aiemmin niihin turvautuivat ”heikommat tahot”, mutta nyt ne ovat välttämättömyys. 
*

Militaria

Venäjän asekauppa Kiinaan on arviolta 1 miljardi dollaria vuodessa.  Venäläiset ovat aikaisemmin vastahakoisesti myyneet kehittyneitä aseita potentiaalisille sotilaallisille kilpailijoilleen.  Mutta taannoinen Venäjän ilmoitus toimitussopimuksesta, jonka mukaan se tuottaa Kiinalle sen haluamia S-400 pinnanalta ilmaan –ohjusjärjestelmiä, vei maiden suhteet aivan uudelle tasolle, etenkin kun Peking etsii uusia ilma- ja merivoimien puolustusteknologioita.  Se on sitten jo satojen miljardien mälli.

Ylemmän tason asekauppaan kytkeytyy mukaan lisääntyvää sotilaallista yhteistyötä, josta ilmauksena oli toukokuun 2015 sotaharjoituspeli Välimerellä.  -  Välimerta on perinteisesti totuttu pitämään ”NATOn lampena”, ja parivaljakon suorittama sotilaallisen reviiristön merkittävä laajennus on ennenkaikkea voimakas demonstraatio Yhdysvaltojen suuntaan, ja edellä toistetussa sotilaallisen Kiina-Venäjä –kumppanuusmielessä.
Ukrainan kriisin jälkeen, suhteiden hapannuttua Lännen suuntaan, Venäjän tärkein suuntautumisvaihtoehto oli Kiina.  Nyt Venäjä tekee välttämättömyydestä hyveen: Kiina oli voimavaroiltaan ainoa merkittävä sotilasmahti, jonka kanssa Venäjä saattoi hieroa kumppanuutta, ja nyt se hakee laaja-alaisesti hyötyjä tästä kaveruudesta, joka näyttää merkittävässä määrin edistävän myös Kiinan omia ambitioita.

*

Kumppaneita – ei liittolaisia

Molemmat osapuolet, niin Venäjä kuin Kiina, ovat korostaneet, että ne ovat kumppaneita, eivät liittolaisia.  ("China and Russia have repeatedly stated that they will become partners, not allies”) 

Tämä on ymmärrettävää, koska osapuolet haluavat saada yhteistyöstä maksimaalisen hyödyn mutta minimaalisen haitan.  Haitat voisivat ilmetä esimerkiksi erilaisten velvoitteiden, muun muassa sotilaallisia panostuksia koskevien pykälien muodossa, jos kyseessä olisi liittosuhde.

Eräänlainen jättiläisten avoliitto siis.

*

Huolia

Molemmat osapuolet ovat huolissaan siitä, että levottomuudet Pakistanissa ja Afganistanissa leviäisivät niiden omille alueille, tai että mainitut sodan merkitsemät maat muodostuisivat militanttien hautomoksi, josta sitten tunkeutujat tai jonain päivänä kotiin palaavat “opinsaaneet” ryhtyisivät osoittamaan taitojaan.

Kuten aiemmin viitattiin kumppanuus ei poista vanhoja kiistoja ja uhkia, jotka yhä ovat läsnä.  Venäjä on hermostunut Kiinan tavasta jatkohyödyntää ostamansa energia- ja militariateknologiasta tai sen osista, ja toisaalta Moskova seuraa tarkasti Pekingin kaikkia yrityksiä ja hankkeita Keski-Aasiassa, joilla se pyrkii luomaan jalansijaa tuolla Venäjän perinteisellä prioriteettialueella.


"Kiinan ja Venäjän strateginen kumppanuus on seurausta muuttuneesta globaalista tilanteesta, mutta se on täysin erilainen kuin sotilasliitto, jollainen vallitsee esimerkiksi Yhdysvaltain ja Japanin välillä”, Global Times, kiinalainen nationalistinen tabloid taannoin asian määritteli.

"Kiina ja Venäjä ovat toistuvasti todenneet, että ne tulevat olemaan kumppaneita, ei liittolaisia.  Näin sanoessaan ne eivät tarkoita täysin samaa: Kiinaa kiinnostaa kehittää suhteitaan myös länsimaihin. Venäjä ei näkee että sen suhteet länteen ovat päätyneet umpikujaan. "
*
 

]]>
6 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225042-venajan-kiinan-akseli#comments Kaksinapainen maailma Kiina Länsi Venäjä Yhdysvallat Wed, 26 Oct 2016 12:52:20 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/225042-venajan-kiinan-akseli
Yksipuolinen Venäjä-raportti pönkittää viholliskuvia http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222060-yksipuolinen-venaja-raportti-ponkittaa-viholliskuvia <p>Ulkopoliittisen instituutin (UPI) raportti <a href="http://www.fiia.fi/fi/publication/607/venajan_muuttuva_rooli_suomen_lahialueilla/"><em>Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla</em> </a>on päätelmiensä osalta yksipuolipuolinen ja kapea-alainen, kuten eräät <a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216252-nato-selvityksen-vahvuudet-ja-heikkoudet">aiemmat selvityksetkin</a>. Johdonmukaisesti läntisissä suurvalloissa omaksutun viholliskuvan mukaisesti Venäjä esitetään siinä arvaamattomana ja ekspansiivisena toimijana.</p><p>Kun Venäjää ja sen ulkopolitiikkaa tulkitaan tästä näkökulmasta, myös ulkopoliittiselle johdolle annettavat &rdquo;suositukset&rdquo; ovat tietenkin sen mukaisia. Se, että toimintaohjeet on kuin rautalangasta väännettyjä, tulee vahvistaneeksi kuvaa nykyisen ulkoministerimme <strong>Timo Soinin</strong> (ps.) itsenäisen arviointikyvyn puutteesta ja johdateltavuudesta. Uhkakuvien pönkittämisellä on kuitenkin vaarana muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi.</p><p>Raportin tavoite on ilmeisen poliittinen vaikka asia esitetään neutraalin myönteisin sanakääntein: <em>vahvistaa suomalaisten päätöksentekijöiden tilannetietoisuutta ja antaa eväitä julkiselle keskustelulle tarjoamalla tuoreita näkökulmia ja tietoa Venäjän muutoksesta sekä sen merkityksestä Suomelle </em>(9).</p><p>Eräs raportin yksityiskohdista liittyy Venäjän väestörakenteen muutokseen ja sen poliittisiin ulottuvuuksiin. Sen sijaan, että Kremlin ennakoitaisiin reagoivan tähän haasteeseen, raportti tyytyy päättelemään, että se on ja pysyy kyvyttömänä muutoksen edellyttämiin uudistuksen: Niinpä Venäjän talous heikkenee heikkenemistään <em>eikä tästä kriisistä ole ulospääsyä</em> (17). Venäjän talouden pikaista romahdusta ei sentään enää toitoteta, kuten <strong>Alexander Stubbilla</strong> (kok.) vielä oli tapana.</p><p>Mitään uutta tai tuoretta näkökulmaa selvitys ei lupauksista huolimatta tarjoa. Se jatkaa mielenpiteen muokkausta aiemmista selvityksistä tutulla yksipuolisuudella. Raportista ilmenee, että tarkoitus on valmistaa suomalaisia henkisesti kriisiin Venäjän kanssa. Miksi?</p><p>Raportti ilmentää Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutosta, mikä oli havaittavissa jo <strong>Juha Sipilän</strong> (kesk.) <a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195845-tuleva-hallitus-tormayskurssilla-venajan-kanssa">hallituksen ohjelmassa</a>. <em>K</em><em>yseessä on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan puitteissa tehty selvitystyö, ei akateeminen tutkimus </em>(9), raportissa myönnetään.</p><p>Myös valtion mediajätti jatkaa hallituksen &quot;virallisella linjalla&quot;. <a href="http://yle.fi/uutiset/venaja_on_suomelle_entista_suurempi_riski_ulkopoliittinen_instituutti_varoittaa/9120188">YLE</a> on roolinsa mukaisesti niellyt raportin näkemykset ja jatkaa kritiikittä siinä kuvatun Venäjä-kuvan levittämistä annetuilla poliittisilla toimintaohjeilla höystettynä.</p><p>Julkisuudessa paheksutaan median valtiojohtoisuuden vahvistumista Venäjällä. Tällöin ei oteta huomioon sitä, että se on suurvalta, jonka johtaminen neuvostodiktatuurin hajoamisen jälkeen osoittautui ilmeisen vaikeasti. Valitettavasti samansuuntaiselle kehitykselle Suomessa, jolla ainakin muodollisesti on demokratian perinteitä, YLEn mediahegemoniassa suljetaan silmät. Poliittiseen eliittiin samastuva valtamedia hymistelee mukana.</p><p>Raportissa todetaan jälkiviisaasti: <em>Venäjän viimeaikaiset toimet globaalien ja alueellisten geostrategisten tavoitteidensa saavuttamiseksi ovat yllättäneet suurimman osan kansainvälisen politiikan analyytikoista ja keskinäisriippuvuuden nimiin vannoneista poliitikoista ja virkamiehistä </em>(6). Nyt kun ilmeisesti suuri osa suomalaisista analyytikoista, poliitikoista ja virkamiehistä on muuttanut käsityskantaansa realistisemmaksi, näyttää siltä, että kokonaiskuvan hahmottaminen ontuu edelleen pahasti.</p><p>Raportissa todetaan sinänsä asianmukaisesti, että <em>Suomen on erityisen tärkeää vahvistaa strategista kokonaiskuvaansa ja strategista ennakointiaan</em> (66). Julkaistu selvitystyö ei kuitenkaan olennaisesti korjaa tätä vajetta. Keskeinen puute Venäjän ulkopolitiikan tarkastelussa on suurvaltapoliittisen ja historiallisen kontekstin jättäminen mitättömän ohueksi.</p><p>Raportin mukaan tosin <em>Venäjän ulkopoliittisten päämäärien oletetaan olevan suhteellisen pysyviä ja riippumattomia hallintojärjestelmän luonteesta</em> (6). Tätä ei johdonmukaisesti viedä niin pitkälle, että tarkastelu ulotettaisiin asiaan kuuluvassa laajuudessa niihin <a href="http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205920-juurettoman-nato-keskustelun-vaietut-ulottuvuudet">strategisiin tekijöihin, joiden puitteissa</a> Venäjä ulkopolitiikkaansa harjoittaa.</p><p>Raportissa mainitaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta olennaisiakin seikkoja:</p><p><em>Pohjoisen laivaston merkityksen korostumisen vuoksi Venäjä on sijoittanut runsaasti strategisia sotilastoimintojaan Kuolan niemimaalle, mistä ne pääsevät esteettä maailman merille. Yhteensä jopa 81,5 prosenttia Venäjän laivaston strategisista ydinasetoiminnoista on keskitetty Murmanskin lähellä Severomorskissa kotisatamaansa pitävään pohjoiseen laivastoon ja sen ballistisilla ohjuksilla varustettuihin sukellusveneisiin. Venäjän ns. toisen iskun kyky, joka on keskeinen osa sen ydinpelotetta, nojaa siis pitkälti pohjoiseen laivastoon. </em>(47.)</p><p>Loppupäätelmiin asti yksityiskohdat eivät kuitenkaan ulotu. Strategisesta merkittävyydestään huolimatta ne jätetään irrallisiksi toteamuksiksi eikä niitä jäsennetä asianmukaisesti osaksi Venäjän ulkopolitiikkaa.</p><p>Tosiasiat eivät ilmeisesti sovi poliittisiin tarkoitusperiin. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus näyttää nyt edellyttävän sitä, että Venäjän esitetään suorastaan uhkaavan Suomen turvallisuutta. Raportin mukaan <em>Venäjän selkeästi ilmaistu päämäärä on kaventaa Suomen turvallisuuspoliittista liikkumavaraa</em> (66).</p><p>Vähäinenkin poliittisen historian tuntemus auttaa ymmärtämään, että keskeisin Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin vaikuttava tekijä on kuitenkin suurvaltapolitiikka. Tätä taustaa vasten on suorastaan kohtalokasta, ettei raportissa kiinnitetä huomiota Yhdysvaltojen ja sen keskeisten liittolaisten strategisiin pyrkimyksiin. Miksi?</p><p>Hegemonisen suurvallan toimien arviointi ei taida sopia hallituksen &rdquo;viralliseen narratiiviin&rdquo;. Senhän tulkittaisiin tukevan Venäjän propagandaa. Se, ettei tässäkään selvitystyössä analyyttisesti arvioida suurvaltapolitiikassa tapahtunutta polarisoitumista ja sen vaikutuksia suurvaltojen propagandistisiin pyrkimyksiin, heikentää merkittäväksi raportin arvoa.</p><p>Nykyisen hallituksen aikana on julkaistu muitakin selvityksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalta. Määrä ei korvaa laatua. Yleisen mielipiteen muokkaukseen tähdättyjen raporttien rinnalle kaivattaisiin analyyttisempää ja riippumatonta selvitystä. Olkoon se vaikka akateemista tutkimusta, jollainen UPI:n tuore raportti ei vähimmässäkään määrin ole.</p><p>Valtiovallasta taloudellisesti riippuvat tutkijat näyttävät olevan sidottuja hallitusohjelmaan, virkamiehistä puhumattakaan. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä pitäisi kuitenkin voida analysoida monipuolisemmin ja syvällisemmin sen sijaan, että tyydyttäisiin poliittisten toimintaohjelmien julkaisemiseen.</p><p>Yksipuolisten uhkakuvien ja pinnallisten päätelmien sijasta tarkasteluissa tulisi sen mukaisesti ottaa huomion suurvaltastrategiset tekijät. Niiden tunnistaminen ja tunnustaminen auttaisi nykyistä paremmin ennakoimaan myös tulevia muutoksia. Tällöin Suomen Venäjä-politiikalle voisi esittää muutakin kuin pelkästään uhkiin ja riskeihin varautumista. &nbsp;</p><p>Hämmästyttävästä historiantuntemuksen puutteesta tai historian poliittisesti tarkoituksenmukaisesta uudelleentulkinnasta viestii paljon puhuva yksityiskohta. Raportissa Suomen näet katsotaan vasta nykyään olevan osa &quot;länttä&quot;: <em>Venäjän </em><em>kyljessä mutta nykyään osana länttä liikkumavara ei koskaan ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii jatkuvaa hallintaa</em> (66). Mitä epämääräinen poliittinen termi &quot;länsi&quot; &ndash; jota raportissa runsaasti viljellään &ndash; käsittää, jätetään tosin määrittelemättä. Miksi?</p><p>Aiemmin esitetyistä näkemyksistä poiketen raportin lopussa annetaan hieman yllättäen tunnustusta myös kahdenvälisten Venäjä-suhteiden kehittämiselle:</p><p><em>Venäjän kanssa tulee ylläpitää kahdenvälisiä suhteita ja kehittää niitä niissä kysymyksissä joissa se on mahdollista, ottaen samalla huomioon Venäjän ulkopoliittisten toimintatapojen muutoksesta syntyvät riskit. Suomen etu on edistää yhtenäistä ja realistiselle käsitykselle perustuvaa EU:n yhteistä politiikkaa. Toisin kuin asia usein esitetään, nämä kaksi ulkopolitiikan toimintaraidetta eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä.</em> (66.)</p><p>Irrallinen loppukaneetti vaikuttaa myönnytykseltä presidentti <strong>Sauli Niinistön</strong> johtamalle ulkopolitiikalle. Kuten <a href="http://presidentti.fi/Public/default.aspx?contentid=349791&amp;nodeid=44807&amp;culture=fi-FI">viimeaikaiset tapahtumat</a> osoittavat presidentin ulkopoliittinen aktiivisuus on ollut &quot;lännettyneen&quot; valtamedian hampaissa.</p><p><strong>Petteri Hiienkoski</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkopoliittisen instituutin (UPI) raportti Venäjän muuttuva rooli Suomen lähialueilla on päätelmiensä osalta yksipuolipuolinen ja kapea-alainen, kuten eräät aiemmat selvityksetkin. Johdonmukaisesti läntisissä suurvalloissa omaksutun viholliskuvan mukaisesti Venäjä esitetään siinä arvaamattomana ja ekspansiivisena toimijana.

Kun Venäjää ja sen ulkopolitiikkaa tulkitaan tästä näkökulmasta, myös ulkopoliittiselle johdolle annettavat ”suositukset” ovat tietenkin sen mukaisia. Se, että toimintaohjeet on kuin rautalangasta väännettyjä, tulee vahvistaneeksi kuvaa nykyisen ulkoministerimme Timo Soinin (ps.) itsenäisen arviointikyvyn puutteesta ja johdateltavuudesta. Uhkakuvien pönkittämisellä on kuitenkin vaarana muuttua itseään toteuttaviksi ennusteiksi.

Raportin tavoite on ilmeisen poliittinen vaikka asia esitetään neutraalin myönteisin sanakääntein: vahvistaa suomalaisten päätöksentekijöiden tilannetietoisuutta ja antaa eväitä julkiselle keskustelulle tarjoamalla tuoreita näkökulmia ja tietoa Venäjän muutoksesta sekä sen merkityksestä Suomelle (9).

Eräs raportin yksityiskohdista liittyy Venäjän väestörakenteen muutokseen ja sen poliittisiin ulottuvuuksiin. Sen sijaan, että Kremlin ennakoitaisiin reagoivan tähän haasteeseen, raportti tyytyy päättelemään, että se on ja pysyy kyvyttömänä muutoksen edellyttämiin uudistuksen: Niinpä Venäjän talous heikkenee heikkenemistään eikä tästä kriisistä ole ulospääsyä (17). Venäjän talouden pikaista romahdusta ei sentään enää toitoteta, kuten Alexander Stubbilla (kok.) vielä oli tapana.

Mitään uutta tai tuoretta näkökulmaa selvitys ei lupauksista huolimatta tarjoa. Se jatkaa mielenpiteen muokkausta aiemmista selvityksistä tutulla yksipuolisuudella. Raportista ilmenee, että tarkoitus on valmistaa suomalaisia henkisesti kriisiin Venäjän kanssa. Miksi?

Raportti ilmentää Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutosta, mikä oli havaittavissa jo Juha Sipilän (kesk.) hallituksen ohjelmassa. Kyseessä on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan puitteissa tehty selvitystyö, ei akateeminen tutkimus (9), raportissa myönnetään.

Myös valtion mediajätti jatkaa hallituksen "virallisella linjalla". YLE on roolinsa mukaisesti niellyt raportin näkemykset ja jatkaa kritiikittä siinä kuvatun Venäjä-kuvan levittämistä annetuilla poliittisilla toimintaohjeilla höystettynä.

Julkisuudessa paheksutaan median valtiojohtoisuuden vahvistumista Venäjällä. Tällöin ei oteta huomioon sitä, että se on suurvalta, jonka johtaminen neuvostodiktatuurin hajoamisen jälkeen osoittautui ilmeisen vaikeasti. Valitettavasti samansuuntaiselle kehitykselle Suomessa, jolla ainakin muodollisesti on demokratian perinteitä, YLEn mediahegemoniassa suljetaan silmät. Poliittiseen eliittiin samastuva valtamedia hymistelee mukana.

Raportissa todetaan jälkiviisaasti: Venäjän viimeaikaiset toimet globaalien ja alueellisten geostrategisten tavoitteidensa saavuttamiseksi ovat yllättäneet suurimman osan kansainvälisen politiikan analyytikoista ja keskinäisriippuvuuden nimiin vannoneista poliitikoista ja virkamiehistä (6). Nyt kun ilmeisesti suuri osa suomalaisista analyytikoista, poliitikoista ja virkamiehistä on muuttanut käsityskantaansa realistisemmaksi, näyttää siltä, että kokonaiskuvan hahmottaminen ontuu edelleen pahasti.

Raportissa todetaan sinänsä asianmukaisesti, että Suomen on erityisen tärkeää vahvistaa strategista kokonaiskuvaansa ja strategista ennakointiaan (66). Julkaistu selvitystyö ei kuitenkaan olennaisesti korjaa tätä vajetta. Keskeinen puute Venäjän ulkopolitiikan tarkastelussa on suurvaltapoliittisen ja historiallisen kontekstin jättäminen mitättömän ohueksi.

Raportin mukaan tosin Venäjän ulkopoliittisten päämäärien oletetaan olevan suhteellisen pysyviä ja riippumattomia hallintojärjestelmän luonteesta (6). Tätä ei johdonmukaisesti viedä niin pitkälle, että tarkastelu ulotettaisiin asiaan kuuluvassa laajuudessa niihin strategisiin tekijöihin, joiden puitteissa Venäjä ulkopolitiikkaansa harjoittaa.

Raportissa mainitaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta olennaisiakin seikkoja:

Pohjoisen laivaston merkityksen korostumisen vuoksi Venäjä on sijoittanut runsaasti strategisia sotilastoimintojaan Kuolan niemimaalle, mistä ne pääsevät esteettä maailman merille. Yhteensä jopa 81,5 prosenttia Venäjän laivaston strategisista ydinasetoiminnoista on keskitetty Murmanskin lähellä Severomorskissa kotisatamaansa pitävään pohjoiseen laivastoon ja sen ballistisilla ohjuksilla varustettuihin sukellusveneisiin. Venäjän ns. toisen iskun kyky, joka on keskeinen osa sen ydinpelotetta, nojaa siis pitkälti pohjoiseen laivastoon. (47.)

Loppupäätelmiin asti yksityiskohdat eivät kuitenkaan ulotu. Strategisesta merkittävyydestään huolimatta ne jätetään irrallisiksi toteamuksiksi eikä niitä jäsennetä asianmukaisesti osaksi Venäjän ulkopolitiikkaa.

Tosiasiat eivät ilmeisesti sovi poliittisiin tarkoitusperiin. Poliittinen tarkoituksenmukaisuus näyttää nyt edellyttävän sitä, että Venäjän esitetään suorastaan uhkaavan Suomen turvallisuutta. Raportin mukaan Venäjän selkeästi ilmaistu päämäärä on kaventaa Suomen turvallisuuspoliittista liikkumavaraa (66).

Vähäinenkin poliittisen historian tuntemus auttaa ymmärtämään, että keskeisin Suomen ja Venäjän välisiin suhteisiin vaikuttava tekijä on kuitenkin suurvaltapolitiikka. Tätä taustaa vasten on suorastaan kohtalokasta, ettei raportissa kiinnitetä huomiota Yhdysvaltojen ja sen keskeisten liittolaisten strategisiin pyrkimyksiin. Miksi?

Hegemonisen suurvallan toimien arviointi ei taida sopia hallituksen ”viralliseen narratiiviin”. Senhän tulkittaisiin tukevan Venäjän propagandaa. Se, ettei tässäkään selvitystyössä analyyttisesti arvioida suurvaltapolitiikassa tapahtunutta polarisoitumista ja sen vaikutuksia suurvaltojen propagandistisiin pyrkimyksiin, heikentää merkittäväksi raportin arvoa.

Nykyisen hallituksen aikana on julkaistu muitakin selvityksiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalta. Määrä ei korvaa laatua. Yleisen mielipiteen muokkaukseen tähdättyjen raporttien rinnalle kaivattaisiin analyyttisempää ja riippumatonta selvitystä. Olkoon se vaikka akateemista tutkimusta, jollainen UPI:n tuore raportti ei vähimmässäkään määrin ole.

Valtiovallasta taloudellisesti riippuvat tutkijat näyttävät olevan sidottuja hallitusohjelmaan, virkamiehistä puhumattakaan. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista toimintaympäristöä pitäisi kuitenkin voida analysoida monipuolisemmin ja syvällisemmin sen sijaan, että tyydyttäisiin poliittisten toimintaohjelmien julkaisemiseen.

Yksipuolisten uhkakuvien ja pinnallisten päätelmien sijasta tarkasteluissa tulisi sen mukaisesti ottaa huomion suurvaltastrategiset tekijät. Niiden tunnistaminen ja tunnustaminen auttaisi nykyistä paremmin ennakoimaan myös tulevia muutoksia. Tällöin Suomen Venäjä-politiikalle voisi esittää muutakin kuin pelkästään uhkiin ja riskeihin varautumista.  

Hämmästyttävästä historiantuntemuksen puutteesta tai historian poliittisesti tarkoituksenmukaisesta uudelleentulkinnasta viestii paljon puhuva yksityiskohta. Raportissa Suomen näet katsotaan vasta nykyään olevan osa "länttä": Venäjän kyljessä mutta nykyään osana länttä liikkumavara ei koskaan ole itsestäänselvyys, vaan se vaatii jatkuvaa hallintaa (66). Mitä epämääräinen poliittinen termi "länsi" – jota raportissa runsaasti viljellään – käsittää, jätetään tosin määrittelemättä. Miksi?

Aiemmin esitetyistä näkemyksistä poiketen raportin lopussa annetaan hieman yllättäen tunnustusta myös kahdenvälisten Venäjä-suhteiden kehittämiselle:

Venäjän kanssa tulee ylläpitää kahdenvälisiä suhteita ja kehittää niitä niissä kysymyksissä joissa se on mahdollista, ottaen samalla huomioon Venäjän ulkopoliittisten toimintatapojen muutoksesta syntyvät riskit. Suomen etu on edistää yhtenäistä ja realistiselle käsitykselle perustuvaa EU:n yhteistä politiikkaa. Toisin kuin asia usein esitetään, nämä kaksi ulkopolitiikan toimintaraidetta eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia vaan toisiaan täydentäviä. (66.)

Irrallinen loppukaneetti vaikuttaa myönnytykseltä presidentti Sauli Niinistön johtamalle ulkopolitiikalle. Kuten viimeaikaiset tapahtumat osoittavat presidentin ulkopoliittinen aktiivisuus on ollut "lännettyneen" valtamedian hampaissa.

Petteri Hiienkoski

]]>
31 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222060-yksipuolinen-venaja-raportti-ponkittaa-viholliskuvia#comments Geostrategiat Länsi Suomen ja Venäjän suhteet Suurvaltapolitiikka Ulkopoliittinen Instituutti Tue, 30 Aug 2016 20:44:14 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222060-yksipuolinen-venaja-raportti-ponkittaa-viholliskuvia
Suomen paikka on ja pysyy lännessä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216047-suomen-paikka-on-ja-pysyy-lannessa <p>Pääministeri Juha Sipilä otti puheessaan Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa 23.4. Jyväskylässä lyhyesti kantaa myös Suomen ulkopolitiikkaan. <a href="http://www.xn--juhasipil-32a.fi/blogi/2016/04/23/9449" target="_blank">Sipilä linjasi selkeästi</a>, että: &rdquo;Lännessä on perheemme ja arvoyhteisömme.&rdquo; Samalla Sipilä korosti pohjoismaisen viiteryhmämme tärkeyttä ja toimivia suhteita kaikkiin ilmansuuntiin.</p><p>Tämä on selkeä ja luonnollinen linja Suomelle, vaikka Suomen ulkopoliittisesta asemoitumisesta aika ajoin viritetään keskustelua. Keskustelu on aina tervetullutta, mutta Suomen paikka on ja pysyy lännessä. Tästä ei ole epäselvyyttä.</p><p>Viimeistään liityttyämme Euroopan unioniin vuonna 1995 sitouduimme EU-jäsenyyteen ja sen perusarvoihin. Suomi ei ole enää tänä päivänä puolueeton maa.</p><p>Sen sijaan sotilaallisesti liittoutumattomia me olemme edelleen. Venäjän toiminta on lisännyt epävakautta Euroopassa ja myös Suomi on reagoinut tähän. Nykyinen hallitus jatkaa puolustusvoimauudistusta ja on lisännyt puolustusvoimien määrärahoja.</p><p>Mahdollinen NATO-jäsenyys vaatii mielestäni kansan tuen ja siihen liittymisen tulee käydä vain kansanäänestyksen kautta. Mikäli päätyisimme harkitsemaan NATO-jäsenyyttä, olisi valtioneuvoston tehtävä varmistaa objektiivinen keskustelu, jossa selviää mahdollisen jäsenyyden hyvät ja huonot puolet. Keskustelu tulisi käydä ilman pelkoa tai kiihkoa &ndash; tosiasioihin perustuen - jotta kansalaiset pystyisivät tekemään faktapohjaisen päätöksen.</p><p>Toistaiseksi nykyinen ratkaisumme on kuitenkin oikea. Olemme osa läntistä arvoyhteisöä ja huolehdimme turvallisuudestamme diplomatian ja uskottavan puolustuskykymme kautta, sotilaallisesti liittoutumattomana.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskönttä.fi</a></p><p>&nbsp;</p> Pääministeri Juha Sipilä otti puheessaan Keskustan puoluevaltuuston kokouksessa 23.4. Jyväskylässä lyhyesti kantaa myös Suomen ulkopolitiikkaan. Sipilä linjasi selkeästi, että: ”Lännessä on perheemme ja arvoyhteisömme.” Samalla Sipilä korosti pohjoismaisen viiteryhmämme tärkeyttä ja toimivia suhteita kaikkiin ilmansuuntiin.

Tämä on selkeä ja luonnollinen linja Suomelle, vaikka Suomen ulkopoliittisesta asemoitumisesta aika ajoin viritetään keskustelua. Keskustelu on aina tervetullutta, mutta Suomen paikka on ja pysyy lännessä. Tästä ei ole epäselvyyttä.

Viimeistään liityttyämme Euroopan unioniin vuonna 1995 sitouduimme EU-jäsenyyteen ja sen perusarvoihin. Suomi ei ole enää tänä päivänä puolueeton maa.

Sen sijaan sotilaallisesti liittoutumattomia me olemme edelleen. Venäjän toiminta on lisännyt epävakautta Euroopassa ja myös Suomi on reagoinut tähän. Nykyinen hallitus jatkaa puolustusvoimauudistusta ja on lisännyt puolustusvoimien määrärahoja.

Mahdollinen NATO-jäsenyys vaatii mielestäni kansan tuen ja siihen liittymisen tulee käydä vain kansanäänestyksen kautta. Mikäli päätyisimme harkitsemaan NATO-jäsenyyttä, olisi valtioneuvoston tehtävä varmistaa objektiivinen keskustelu, jossa selviää mahdollisen jäsenyyden hyvät ja huonot puolet. Keskustelu tulisi käydä ilman pelkoa tai kiihkoa – tosiasioihin perustuen - jotta kansalaiset pystyisivät tekemään faktapohjaisen päätöksen.

Toistaiseksi nykyinen ratkaisumme on kuitenkin oikea. Olemme osa läntistä arvoyhteisöä ja huolehdimme turvallisuudestamme diplomatian ja uskottavan puolustuskykymme kautta, sotilaallisesti liittoutumattomana.

www.joonaskönttä.fi

 

]]>
16 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216047-suomen-paikka-on-ja-pysyy-lannessa#comments Kotimaa EU Länsi Nato Puolustus Turpo Wed, 27 Apr 2016 05:58:17 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/216047-suomen-paikka-on-ja-pysyy-lannessa
Lännen ja Venäjän suhteet lientymässä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208553-lannen-ja-venajan-suhteet-lientymassa <p>Ukrainan vallankumous vuonna 2014 aloitti tapahtumasarjan, jonka aikana Venäjä liitti Krimin alueen itseensä. Tämä johti lopulta lännen ja Venäjän välisten suhteiden paluuseen likimain kylmänsodan aikaan, sillä Neuvostoliiton sortumisesta alkaen nämä suhteet olivat kehittyneet ja tiivistyneet. Ukraina on edelleen epävakaa ja tilanne on kehittymässä niin sanotuksi jäätyväksi konfliktiksi. Lännen ja Venäjän kireässä suhteessa on kuitenkin näkyvillä lientymisen merkkejä.</p><p>Syyrian sekasortoinen tilanne ja kasvanut terrorismin uhka ovat lähentäneet jälleen USA:n ja Venäjän suhteita. Tällä viikolla Moskovassa tavanneet USA:n ulkoministeri John Kerry ja Venäjän presidentti Vladimir Putin keskustelivat syvenevästä yhteistyöstä ISIS:n ja terrorismin vastaisissa taisteluissa. Myös uudesta tapaamisesta sovittiin. Valkoisen talon mukaan yhteistyö Venäjän kanssa ei kuitenkaan tarkoita Ukrainan hylkäämistä, kuten muun muassa <a href="http://www.theguardian.com/world/2015/dec/15/john-kerry-moscow-vladimir-putin-syria-strategy-sergei-lavrov">The Guardian uutisoi</a>. Asennemuutos on kuitenkin nähtävissä.</p><p>Tulehtuneet välit ovat näkyneet myös aiemmin hyvällä tasolla olleissa Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. Viimeisen vuoden ajan suhteita on pääasiassa hoidettu presidentti Niinistön ja virkamiesten kautta. Muutos voi kuitenkin tapahtua nopeasti.<a href="http://www.suomenmaa.fi/?app=NeoDirect&amp;com=6/3/63245/7d2f76d271"> Suomenmaan mukaan</a> pääministeri Juha Sipilä tapaa venäläisen virkaveljensä Dimitri Medvedevin ensi vuonna. Edellinen pääministeritason tapaaminen menee Sotshin vuoden 2014 olympialaisiin ja pääministeri Kataisen kaudelle.</p><p>Euroopan unionin ulkoasianvaliokunnan, sekä EU:n ja Venäjän suhteista vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajat ovat niin ikään matkustamassa Moskovaan. Tällä matkalla on tarkoitus pohtia mahdollisuuksia lisätä jäissä ollutta parlamenttien välistä vuoropuhelua. Samaan aikaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja <a href="https://polcms.secure.europarl.europa.eu/cmsdata/upload/6fb8114d-087c-4636-83e1-8297b1833100/Press%20statement%20-%20Brussels%203%20December%202015.pdf">Elmar Brok on kuitenkin vakuuttanut</a>, ettei Ukrainaa unohdeta: &quot;Ukraina säilyy yhtenä pääprioriteettina Euroopan parlamentin ulkopolitiikan agendalla.&quot;</p><p>Ukrainan hylkäämisestä ei ole kyse, mutta selvää liennytystä on ilmassa. Samalla erityisesti EU odottaa Venäjältä vastavuoroisuutta. Tietynlainen &quot;status quo&quot;, joka on vallinnut, on murtumassa. Krimin laitonta valtausta ei tulla hyväksymään ja on odotettavissa, että lännen asettamat talouspakotteet Venäjää vastaan tulevat saamaan jatkoa. On silti mielenkiintoista pohtia, onko nyt tapahtumassa selkeä käännekohta. Edeltävätkö nämä tapahtumat uutta lukua lännen ja Venäjän välille.</p><p>Maailman huomio on kääntynyt Syyrian ja terrorismin vastaiseen taisteluun. Onko Ukraina siis unohdettu? Toivottavasti ei. On erittäin tärkeää, että lännen ja Venäjän väliset suhteet palautuisivat paremmalle tasolle. Esimerkiksi Suomi on joutunut maksamaan kovan hinnan yhteisistä Venäjän vastaisista toimista. Samalla on kuitenkin tärkeää, että pidämme kiinni periaatteistamme ja emme hyväksy Venäjän suorittamaa laitonta Krimin valtausta - niin juhlapuheissa, kuin myös teoissa.</p><p>Tulevana vuonna voi kuitenkin olla edessä tilanne, jossa myös talouspakotteiden purkamista tullaan miettimään. Krimin asemaa ei tulla hyväksymään ja Krimin alueeseen liittyvät pakotteet tulevat olemaan voimassa pitkään. Sen sijaan kovimpia eli niin sanotun kolmannen vaiheen pakotteita voidaan harkita poistettavan. Nämä viimeisimmät pakotteethan tulivat voimaan vasta malesialaisen lentokoneen alasampumisen jälkeen - eivät suoraan Venäjän valloitettua Venäjän. Tämä suhteiden lientymisen kehitys on toivottavaa, mutta se edellyttää vastavuoroisuutta ja lupausten toteuttamista. Kaikilta osapuolilta.</p> Ukrainan vallankumous vuonna 2014 aloitti tapahtumasarjan, jonka aikana Venäjä liitti Krimin alueen itseensä. Tämä johti lopulta lännen ja Venäjän välisten suhteiden paluuseen likimain kylmänsodan aikaan, sillä Neuvostoliiton sortumisesta alkaen nämä suhteet olivat kehittyneet ja tiivistyneet. Ukraina on edelleen epävakaa ja tilanne on kehittymässä niin sanotuksi jäätyväksi konfliktiksi. Lännen ja Venäjän kireässä suhteessa on kuitenkin näkyvillä lientymisen merkkejä.

Syyrian sekasortoinen tilanne ja kasvanut terrorismin uhka ovat lähentäneet jälleen USA:n ja Venäjän suhteita. Tällä viikolla Moskovassa tavanneet USA:n ulkoministeri John Kerry ja Venäjän presidentti Vladimir Putin keskustelivat syvenevästä yhteistyöstä ISIS:n ja terrorismin vastaisissa taisteluissa. Myös uudesta tapaamisesta sovittiin. Valkoisen talon mukaan yhteistyö Venäjän kanssa ei kuitenkaan tarkoita Ukrainan hylkäämistä, kuten muun muassa The Guardian uutisoi. Asennemuutos on kuitenkin nähtävissä.

Tulehtuneet välit ovat näkyneet myös aiemmin hyvällä tasolla olleissa Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. Viimeisen vuoden ajan suhteita on pääasiassa hoidettu presidentti Niinistön ja virkamiesten kautta. Muutos voi kuitenkin tapahtua nopeasti. Suomenmaan mukaan pääministeri Juha Sipilä tapaa venäläisen virkaveljensä Dimitri Medvedevin ensi vuonna. Edellinen pääministeritason tapaaminen menee Sotshin vuoden 2014 olympialaisiin ja pääministeri Kataisen kaudelle.

Euroopan unionin ulkoasianvaliokunnan, sekä EU:n ja Venäjän suhteista vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajat ovat niin ikään matkustamassa Moskovaan. Tällä matkalla on tarkoitus pohtia mahdollisuuksia lisätä jäissä ollutta parlamenttien välistä vuoropuhelua. Samaan aikaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Elmar Brok on kuitenkin vakuuttanut, ettei Ukrainaa unohdeta: "Ukraina säilyy yhtenä pääprioriteettina Euroopan parlamentin ulkopolitiikan agendalla."

Ukrainan hylkäämisestä ei ole kyse, mutta selvää liennytystä on ilmassa. Samalla erityisesti EU odottaa Venäjältä vastavuoroisuutta. Tietynlainen "status quo", joka on vallinnut, on murtumassa. Krimin laitonta valtausta ei tulla hyväksymään ja on odotettavissa, että lännen asettamat talouspakotteet Venäjää vastaan tulevat saamaan jatkoa. On silti mielenkiintoista pohtia, onko nyt tapahtumassa selkeä käännekohta. Edeltävätkö nämä tapahtumat uutta lukua lännen ja Venäjän välille.

Maailman huomio on kääntynyt Syyrian ja terrorismin vastaiseen taisteluun. Onko Ukraina siis unohdettu? Toivottavasti ei. On erittäin tärkeää, että lännen ja Venäjän väliset suhteet palautuisivat paremmalle tasolle. Esimerkiksi Suomi on joutunut maksamaan kovan hinnan yhteisistä Venäjän vastaisista toimista. Samalla on kuitenkin tärkeää, että pidämme kiinni periaatteistamme ja emme hyväksy Venäjän suorittamaa laitonta Krimin valtausta - niin juhlapuheissa, kuin myös teoissa.

Tulevana vuonna voi kuitenkin olla edessä tilanne, jossa myös talouspakotteiden purkamista tullaan miettimään. Krimin asemaa ei tulla hyväksymään ja Krimin alueeseen liittyvät pakotteet tulevat olemaan voimassa pitkään. Sen sijaan kovimpia eli niin sanotun kolmannen vaiheen pakotteita voidaan harkita poistettavan. Nämä viimeisimmät pakotteethan tulivat voimaan vasta malesialaisen lentokoneen alasampumisen jälkeen - eivät suoraan Venäjän valloitettua Venäjän. Tämä suhteiden lientymisen kehitys on toivottavaa, mutta se edellyttää vastavuoroisuutta ja lupausten toteuttamista. Kaikilta osapuolilta.

]]>
13 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208553-lannen-ja-venajan-suhteet-lientymassa#comments Ulkomaat EU Länsi Ukraina USA Venäjä Thu, 17 Dec 2015 09:43:03 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208553-lannen-ja-venajan-suhteet-lientymassa
Länsivaltojen riisuttava ISIS aseista! http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205384-lansivaltojen-riisuttava-isis-aseista <p>Vähättelemättä Syyrian presidentti <strong>Bashar al-Assadin</strong> hallinnon ja sitä vastaan taistelevien kapinallisten välisen sodan vaikutusta, Euroopan pakolaiskriisin välitön liikkeelle paneva tekijä näyttää olleen äärijärjestö ISIS (engl. <em>Islamic State of Iraq and Syri</em>a, myös ISIL, <em>Islamic State of Iraq and the Levant</em> tai arab. <em>Daish</em> ja <em>Daash</em>) - tai niin sanottu Islamilainen valtio (IS) - ja sen harjoittama terrori.</p><p>Sikäli kuin tiedot järjestön hallitsemilta alueilta pitävät paikkansa, siellä sovellettava <em>sharia</em>-lain äärimmäinen tulkinta on johtanut ennennäkemättömään terroriin siihen taipumattomia, ja etenkin &rdquo;vääräuskoisia&rdquo; ja &rdquo;jumalattomia&rdquo;, kohtaan.</p><p>Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden uskonnollisten mutta ei-islamilaisten rakennusten tuhoaminen esimerkiksi Palmyrassa tuntuu kuitenkin saaneen enemmän huomiota länsimaissa kuin julmuudet, joita ISIS kohdistaa hallitsemiensa alueiden ihmisiin.</p><p>Erityisen väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi joutuvat lukuisat vangeiksi otetut &rdquo;vääräuskoiset&rdquo; naiset ja lapset, joista käydään orjakauppaa.&nbsp;Vankeina nämä toimivat myös ihmiskilpinä ISIS:tä vastaan mahdollisesti kohdentuvien pommitusten varalle.</p><p>Samaan aikaan kun Yhdysvallat on tukenut Assadia vastaan taistelevia &quot;maltillisia&quot; kapinallisia, se on noin yhdeksän kuukauden ajan liittolaisineen pommittanut ISIS-taistelijoiden asemia. Merkittävää sotilaallista menestystä ISIS:tä vastaan ei kuitenkaan ole saavutettu. Eurooppaa on sinä aikana sen sijaan kohdannut suurin pakolaiskriisi toisen maailmansodan jälkeen.</p><p>Länsimaissakin pitäisi olla selvää, että pelkillä ilmaiskuilla ei ISIS:tä sotilaallisesti lyödä. Maajoukkoja ei kuitenkaan tarvita ensisijaisesti sitä varten, että ISIS ajettaisiin pois Syyriasta ja Irakista. Se hyödyttäisi vain sitä, että alueet voitaisiin palauttaa niille, jotka siellä rauhassa elivät ennen kuin ISIS otti ne hallintaansa.</p><p>Maajoukkoja tarvitaan paitsi orjuutettujen ja vangittujen vapauttamiseksi, mutta etenkin siihen, että ISIS-taistelijat riisuttaisiin aseista ja sen johtajat ja rikoksiin syyllistyneet saatettaisiin vastuuseen teoistaan. Muussa tapauksessa taistelijat siirtyvät toiseen epävakaudesta kärsivään muslimimaahan &ndash; joita Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa riittää &ndash; ja jatkavat toimintaansa siellä.</p><p>Jos ja kun Assadin armeija ei Yhdysvalloille ja muille länsivalloille näytä kelpaavan riisumaan ISIS-taistelijoita aseista, vaan ne jatkavat mieluummin häntä vastustavien kapinallisten tukemista, kuka siihen sitten kelpaa?</p><p>Kannattaa muistaa, että aseet, joilla ISIS terroriaan harjoittaa, ovat peräisin Yhdysvalloista ja Britanniasta. Eikö niillä tämänkin perusteella ole muita suurempi velvollisuus riisua ISIS-taistelijat aseista?</p><p>Miksi EU-maiden pitäisi jäädä Yhdysvaltain ja sitä myötäilevien suurvaltojen lyhytnäköisen valtapolitiikan aiheuttaman pakolaistulvan maksumiehiksi niiden livahtaessa vastuustaan kuin koira veräjästä?</p><p>Vasta kun ISIS on riisuttu aseista ja turvallisuus alueella voidaan taata, voivat pakolaiset Euroopastakin palata kotimaahansa ja aloittaa sen jälleenrakentamisen. Turvallisuuden rakentaminen edellyttää Syyriassa myös sopimusta sisällissodan lopettamiseksi ja vallan siirtämisestä Assadilta väliaikaishallitukselle.</p><p>Alueella tarvitaan rauhanturvaajia. Lisäksi tulee kouluttaa paikallisia poliisi- ja turvallisuustehtäviin. Kouluttaminen sekä niihin että jälleenrakennuksen tehtäviin kannattaa aloittaa turvapaikanhakijoista Euroopassa jo nyt!</p><p><strong>Petteri Hiienkoski&nbsp; </strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vähättelemättä Syyrian presidentti Bashar al-Assadin hallinnon ja sitä vastaan taistelevien kapinallisten välisen sodan vaikutusta, Euroopan pakolaiskriisin välitön liikkeelle paneva tekijä näyttää olleen äärijärjestö ISIS (engl. Islamic State of Iraq and Syria, myös ISIL, Islamic State of Iraq and the Levant tai arab. Daish ja Daash) - tai niin sanottu Islamilainen valtio (IS) - ja sen harjoittama terrori.

Sikäli kuin tiedot järjestön hallitsemilta alueilta pitävät paikkansa, siellä sovellettava sharia-lain äärimmäinen tulkinta on johtanut ennennäkemättömään terroriin siihen taipumattomia, ja etenkin ”vääräuskoisia” ja ”jumalattomia”, kohtaan.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden uskonnollisten mutta ei-islamilaisten rakennusten tuhoaminen esimerkiksi Palmyrassa tuntuu kuitenkin saaneen enemmän huomiota länsimaissa kuin julmuudet, joita ISIS kohdistaa hallitsemiensa alueiden ihmisiin.

Erityisen väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi joutuvat lukuisat vangeiksi otetut ”vääräuskoiset” naiset ja lapset, joista käydään orjakauppaa. Vankeina nämä toimivat myös ihmiskilpinä ISIS:tä vastaan mahdollisesti kohdentuvien pommitusten varalle.

Samaan aikaan kun Yhdysvallat on tukenut Assadia vastaan taistelevia "maltillisia" kapinallisia, se on noin yhdeksän kuukauden ajan liittolaisineen pommittanut ISIS-taistelijoiden asemia. Merkittävää sotilaallista menestystä ISIS:tä vastaan ei kuitenkaan ole saavutettu. Eurooppaa on sinä aikana sen sijaan kohdannut suurin pakolaiskriisi toisen maailmansodan jälkeen.

Länsimaissakin pitäisi olla selvää, että pelkillä ilmaiskuilla ei ISIS:tä sotilaallisesti lyödä. Maajoukkoja ei kuitenkaan tarvita ensisijaisesti sitä varten, että ISIS ajettaisiin pois Syyriasta ja Irakista. Se hyödyttäisi vain sitä, että alueet voitaisiin palauttaa niille, jotka siellä rauhassa elivät ennen kuin ISIS otti ne hallintaansa.

Maajoukkoja tarvitaan paitsi orjuutettujen ja vangittujen vapauttamiseksi, mutta etenkin siihen, että ISIS-taistelijat riisuttaisiin aseista ja sen johtajat ja rikoksiin syyllistyneet saatettaisiin vastuuseen teoistaan. Muussa tapauksessa taistelijat siirtyvät toiseen epävakaudesta kärsivään muslimimaahan – joita Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa riittää – ja jatkavat toimintaansa siellä.

Jos ja kun Assadin armeija ei Yhdysvalloille ja muille länsivalloille näytä kelpaavan riisumaan ISIS-taistelijoita aseista, vaan ne jatkavat mieluummin häntä vastustavien kapinallisten tukemista, kuka siihen sitten kelpaa?

Kannattaa muistaa, että aseet, joilla ISIS terroriaan harjoittaa, ovat peräisin Yhdysvalloista ja Britanniasta. Eikö niillä tämänkin perusteella ole muita suurempi velvollisuus riisua ISIS-taistelijat aseista?

Miksi EU-maiden pitäisi jäädä Yhdysvaltain ja sitä myötäilevien suurvaltojen lyhytnäköisen valtapolitiikan aiheuttaman pakolaistulvan maksumiehiksi niiden livahtaessa vastuustaan kuin koira veräjästä?

Vasta kun ISIS on riisuttu aseista ja turvallisuus alueella voidaan taata, voivat pakolaiset Euroopastakin palata kotimaahansa ja aloittaa sen jälleenrakentamisen. Turvallisuuden rakentaminen edellyttää Syyriassa myös sopimusta sisällissodan lopettamiseksi ja vallan siirtämisestä Assadilta väliaikaishallitukselle.

Alueella tarvitaan rauhanturvaajia. Lisäksi tulee kouluttaa paikallisia poliisi- ja turvallisuustehtäviin. Kouluttaminen sekä niihin että jälleenrakennuksen tehtäviin kannattaa aloittaa turvapaikanhakijoista Euroopassa jo nyt!

Petteri Hiienkoski 

]]>
8 http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205384-lansivaltojen-riisuttava-isis-aseista#comments Britannia ISIS ja USA Länsi Mon, 26 Oct 2015 15:39:00 +0000 Petteri Hiienkoski http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205384-lansivaltojen-riisuttava-isis-aseista
Ei-Läntinen uusi maailmanmahti: Venäjän-Kiinan akseli nousee http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198521-ei-lantinen-uusi-maailmanmahti-venajan-kiinan-akseli-nousee <p><strong>Ei-Läntinen uusi maailmanmahti: Venäjän-Kiinan akseli nousee</strong></p><p><em>BRICS- ja SCO &ndash;maiden huippukokous Venäjän Ufassa 9.-10.7.2015 on osa ei-läntisen uuden hegemonian noususta.</em></p><p>*</p><p><strong><em>Motto:</em></strong></p><p><strong><em>Uusi ei-läntinen maailma haastaa euroskleroosin kourissa konttaavan Euroopan ja hajoavan Yhdysvaltain muodostaman Länsi-vetoisen maailmanjärjestyksen.&nbsp; </em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>Maailman mahtajien kokoontuessa tavaksi on tullut ottaa yhteiskuva; tiheän kokoustahdin ja samojen henkilöiden mukanaolo tuo kuvakavalkadiin puisevaa sävyä, miksi näitä kuvia yleensä otetaan?</p><p>Mutta viime viikolla otetuissa ryhmäkuvissa oli hieman uutta.&nbsp; Lännen johtajat eivät patsastelleet siellä lainkaan.&nbsp; Muut voimat olivat näyttämöllä.</p><p>Ja aivan kuin kohtalon ivaa: nämä tarkoittamani kokouskuvat otettiin samoina hetkinä kun Euro-alueen johtajat pähkäilivät ns. Troikan kanssa Brysselissä Kreikan kohtaloa, ollako vaiko ei Eurossa.&nbsp; Itse asiassa kyseessä ei ollut mikään sattuma; nyt puheenaolevan kokouksen oli kutsunut koolle ja juuri tähän tiettyyn heinäkuun alkupuolen viikonvaihteeseen Venäjän presidentti Putin.</p><p>Ja tarkoituksella näin ajoitettuna; hän on avoimen ivan mestari.&nbsp; Samaan aikaan kun Euroopan &rdquo;valiot&rdquo; jähnäsivät ties monennettako kertaa omia jäsentenvälisiä ongelmiaan, Venäjän Ufassa kokoustivat 9.-10.7.2015 &rdquo;kehittyvien maiden viitoset&rdquo; eli <strong>BRICS-maat</strong> yhdessä <strong>SCO-maiden (Shangai Cooperation Organizationin &ndash;Shanghain Yhteistyöjärjestön</strong>) kanssa oman yhteistyönsä ja sen verkostojen kehittämisen merkeissä.</p><p>Näin Putin pääsi paitsi näyttämään Lännen pakotemaille, ettei hän näiden &rdquo;pannaanjulistuksesta&rdquo; huolimatta ole käpertynyt Kremlin kamareihin &ndash; ja mikä kirvelevintä Lännen kannalta pitkälti hänen myötävaikuttamanaan pykätään maailmalla nyt uusia, Ei-Läntisiä rakenteita, - ja vielä pääosin sellaisia, joissa Lännellä ei ole osaa eikä arpaa, ja vielä sellaisten vahvojen nousevien valtojen kesken, jotka aikovat tulevina aikoina säädellä uuden maailmanjärjestyksen.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä sitä on ajattelemisen aihetta.</p><p>*</p><p><strong>Haastajat liikkeellä</strong></p><p>Toistaiseksi vielä melko väljät BRICS-rakenteet yhdessä Euraasian ja Tyynenmeren alueen uusien rakenteiden kanssa nähdään joko poliittisesti värittyneinä hankkeina, joille ei kannata juurikaan korvaansa lotkauttaa, tai sitten vaihtoehtoisesti Lännelle heitettynä haasteena, joka vakavasti kyseenalaistaa Lännen hallitseman maailmanjärjestyksen.</p><p>Joka tapauksessa nämä jo olemassa olevat tai aiesopimuksin vahvistetut järjestelmät tarjoavat huippukokouksineen, julkilausumineen ja toimintasuunnitelmineen sekä Venäjälle että Kiinalle tilaisuuden esitellä sekä omaa potentiaaliaan että aikomuksiaan hankkia kasvava rooli maailmanlaajuisessa finanssikentässä sekä yleensä kansainvälisessä politiikassa.</p><p>Vähättelyn tai mitätöinnin sijasta vanhoihin rakenteisiin turvaavissa maissa, myös Suomessa, kannattaa tarkasti seurata kehitystä tälläkin lohkolla ja huomioida ne kehityssuunnat, jotka niiden suhteen ovat jo selkeästi hahmoteltuina.</p><p>*</p><p><strong>SCO</strong></p><p><strong>SCO - Shanghai Coopertion Organization</strong> &ndash;järjestelmään kuuluvat <strong><em>Kiina, Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan ja Uzbekistan</em></strong>, ja se on ilmoittanut pyrkivänsä laajentamaan jäsenkenttää <strong><em>Intian ja Pakistanin</em></strong> mukaantulolla (ne ovat kaksi maata kaikkiaan kuuden &rdquo;tarkkailijastatuksella&rdquo; olevan ehdokasmaan joukossa).&nbsp; Ne olisivat ensimmäiset Keski-Aasian ulkopuoliset maat vuonna 2001 perustetussa instituutiossa.</p><p>Asiantuntijat kiistelivät huippukokouksen alla, mitä siinä aiotaan käsitellä, onhan vuotta leimanneet useat kriisit, joista vakavimmat turvallisuusongelmat liittyvät Afganistanin ja toisaalta Ukrainan epävakaaseen tilanteeseen, mutta kokous työjärjestyksineen osoitti, että kaikista osanottajien välisistä eroavuuksista huolimatta niillä on seikkoja, joissa ne kykenevät sopimaan konkreettisista edistysaskelista.</p><p>*</p><p><strong>Block-building (Liittokuntien rakentelua)</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Mitä Venäjä ja Kiina tällä kaikella hakevat, mitä ne aikovat?</p><p>&rdquo;<em>Niiden pyrkimyksenä näyttää olevan yhteistyön lisääminen sekä SCO:n että BRICS-rakenteiden puitteissa.&nbsp; Yhteisistunto Euraasian Economic Unionin (<strong>EEU:n eli Putinin lempilapsen, Euraasian Unionin</strong> rakenteiden), BRICS:in ja SCO:n sekä vielä <strong>Azerbadzanin ja Turkmenistanin</strong> kesken on merkki siitä, että Venäjä tavoittelee liittokunta-rakennetta</em>&rdquo;, <strong>Moritz Rudolf</strong> arvioi.</p><p>Hän työskentelee Berliinissä sijaitsevan Mercator Institute for China Studies (MERICS) Kiinan ulkopolitiikan asiantuntijana.&nbsp; Haastattelulausunnon Rudolf antoi kokouksen ennakkotunnelmissa Deutsche Welle &ndash;medialle.</p><p>*</p><p><strong>AIIB</strong></p><p>Huomionarvoista on havaita, että SCO- ja BRICS-maat ovat äskettäin perustetun uuden <strong>AIIB:n (Asian Infrastrcture Investment Bank &ndash; Aasian yhteiskuntarakenteiden investointipankin</strong>) suurin osakkeenomistajataho.</p><p>Kaiken kaikkiaan BRICS ja SCO &ndash;maista on yleisesti katsottu, että ne ovat suurin Ei-läntinen ryhmittymä maailmassa tällä hetkellä.&nbsp; Joten on ymmärrettävää että ne pyrkivät huippukokouksiin liittyen yhdenmukaistamaan strategisia ja toiminnallisia näkemyksiään ajankohtaisista suurhankkeista, kuten Kiinan voimaperäisesti ajama taloudellisen maantieteen uudistus Euraasiassa, ja muiden uusien ei-läntisten finanssi- ja kehitysrakenteiden luominen.</p><p>Bejing keskittää entistä vahvemmin panoksiaan tämän alueen maiden taloudellis-poliittisen yhteistyön kehittämiseen, samalla kun se pyrkii lievittämään jännitteitä rajakiistojen ym. rasittamille suhteilleen Etelä-Kiinanmeren alueen maihin, <strong><em>Japaniin, Vietnamiin ja Filippiineille.&nbsp; </em></strong></p><p>Venäjä todennäköisesti käytti sitä, että huippukokous järjestettiin samanaikaisesti Brysselin nahkean euro-pesänselvityksen kanssa näyttämään Lännelle, ettei sen pyrkimys eristää Venäjä poliittisesti ole tuottanut odotettua tulosta.</p><p>&rdquo;Isännöimällä tärkeimpien kehittyvien maiden valtionpäämiehiä on selvä merkki siitä, että Venäjä ei ole täysin eristetty&rdquo;, Rudolf arvioi.</p><p>Muistettakoon että Kiina havittelee Renminbi (Yuan) &ndash;valuutastaan ensin alueellista, <strong>Tyynenmeren länsirannan reservivaluuttaa.</strong>&nbsp; Epäilemättä pitemmän ajan tavoite on sen nostaminen US Dollarin rinnalle globaaliksi reservivaluutaksi.</p><p>*</p><p><strong>NDN</strong></p><p>Globaalin talouden kannalta olennaisia kehitysaskeleita ovat eittämättä ollut se, että BRICS hiljattain perusti oman <strong>New Developement Bank&acute;in (NDN &ndash; Uusi Kehityspankki</strong>) sekä kehittyvien viisikon maat ovat suurimmat osakkeenomistajat hiljattain perustetussa Kiina-vetoisessa <strong>Asian Infrastructure Investment Bank&acute;issa (AIIB</strong>), jonka rahoitusjärjestelyt ja infrastrutuurihankkeiden suunnitelmat olivat kaksipäiväisen huippukokouksen asialistan kärkiaiheita.</p><p>*</p><p><strong>Kauppa ja investoinnit &ndash; Uudet painopistealueet Aasian-Afrikan suhteissa</strong></p><p>Aiemmin Indonesian huippukokouksessa Aasian ja Afrikan jäsenmaiden johtajat sitoutuivat entistä tiiviimpään yhteistyöhön, ja kannustivat uuden avoimemman taloudellisen maailmanjärjestyksen luomiseen kyseisten kehittyvien maiden talouksille soveltuvin menetelmin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä on avoin haaste Lännen johtamalle vanhalle finanssirakenteelle.</p><p>Herää oikeutettuja kysymyksiä, olisiko uusi järjestys entistä tasaveroisempi kumppanimaille. Miten Kiina-johtoiset pankit voisivat auttaa asiakaslähtöisesti Aasin infrarakentamisen rahoituksessa paremmin kuin olemassa olevat järjestelmät.</p><p>*</p><p><strong>Venäjän kääntää painopisteen Aasiaan</strong></p><p>Onko tarkoituksena rakentaa Kiinan ja Venäjän akseli?</p><p><strong><em>Jonkinlainen China &ndash; Russia Entente?</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Kiinan &rdquo;Silkkitie&rdquo;</strong></p><p>Itse asiassa Kiina pyrkii vahvistaman parlamentin taannoin päättämän kunnianhimoisen <strong>Silk Road (Silkkitie) &ndash;hankkeen</strong> toteutumista&nbsp; Sen tunnuslauseeksi on mainittu: &rdquo;<strong><em>One Belt, One Road &ndash;aloite&rdquo; (Yksi reitti &ndash; yksi tie &ndash;hanke</em></strong>), jonka lähtökohdaksi tiedetään Kiinan presidentti Xi Jinpingin allekirjoittama ulkopoliittinen aloite, kuten Andrew Small kertoi DW:lle.&nbsp; Small toimii vierailevana professorina German Marshall Fund of the United States&acute;in Aasia-ohjelmassa.</p><p>Huippukokouksessa käsitellyistä uusista rahoitusvälineistä ja infrahankkeista, kenties keskeisin oli juuri tämä hanke rakentaa toimiva rahtiliikennereitti Kiinasta Eurooppaan. &nbsp;Kiina on nykyisin &rdquo;maailman tehdas&rdquo;, ja merkittävä osa sen tavaraviennistä suuntautuu Eurooppaan.</p><p>Analyytikko Rudolf arvioi, että presidentti Xin Ufan vierailun tärkein tavoite oli &rdquo;muodollisesti yhdistää Kiinan ajama taloudellinen &rdquo;Silkkitie&rdquo;-hanke (&rdquo;Silk Road Economic Belt&rdquo;) Putinin EEU:n ja SCO:n sateenvarjon alle (reitti kulkee eräiden ko. maiden halki).&nbsp; Bejing haluaa kannustaaa BRICS-maita hyväksymään sen aloitteen, jonka vastineeksi niille väläytetään anteliaita &rdquo;infrastruktuuri-investointeja&rdquo;, hän jatkaa, ja uskoo, että renkaassa mukana olevien maiden välisten kaupan esteiden poistaminen alueen maiden keskisessä kaupassa on kiireisimpiä käsiteltäviä asioita.</p><p>Kiina näyttää myös asettuvan vahvistamaan SCO:n taloudellisia ulottuvuuksia.&nbsp; On puhuttu tarpeesta perustaa erillinen &rdquo;<strong>SCO kehityspankki&rdquo; (SCO Developement Bank</strong>) &ndash; jonka suhteen venäjän on aiemmin ollut skeptinen.</p><p>&rdquo;<em>Yleisesti ottaen Kiina pitää BRICS- ja SCO-ryhmiä tärkeinä rinnakkaisina rakenteina nykyisten, Yhdysvaltain johtamien instituutioiden rinnalla.&nbsp; Näiden uusien instituutioiden vahvistaminen auttaa Pejingiä sen pyrkimyksissä muodostaa moninapainen maailma</em>&rdquo;, mainittu MERICS-asiantuntija määrittelee.</p><p>Lisäksi BRICS etenee muiden asialistalla olevien asiakokonaisuuksien alalla, tarkoituksena vahvistaa muiden kuin Länsi-johtoisten rahoitusjärjestelmien asemaa, mukaan lukien vaihtoehtoinen SWIFT (Belgia-lähtöinen turvallisuusviestintä-järjestelmä, joka helpottaa rajatylittävää liiketoimintaa), jolla pyritään vähentämään riippuvuutta lännestä.</p><p>Huomionarvoista on, että Kiina ehdottaa paikallisten valuuttojen soveltamista BRICS-maiden välisessä sisäisessä kaupankäynnissä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Nyt aivan päivänkohtainen paljastus:</strong></p><p><strong>Kyseeseen voi tulla jopa Kreikan taloudellinen kohtalo</strong> (tällaisena BRICS-ulkojäsenen omaisessa roolissa), asiantuntijat arvioivat.</p><p>(<em>Aiemmin on spekuloitu &ndash; myös Huuska mukaan lukien &ndash; Venäjän mahdollisella taloudellisella interventiolla <strong>Kreikan konkurssipesän järjestelyissä</strong>; BRICS-ulotteinen valuuttajärjestelyjä sisältävä malli vaikuttaisi jo merkittävästi realistisemmalta; Venäjän ohella ainakin Kiinalla on selkeä ja epäämätön geopoliittinen ja taloudellinen intressi Kreikan alueellisen roolin suhteen).</em></p><p>*</p><p><strong>Turvallisuus</strong></p><p>Jotta pyrkimykset taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi menestyisivät, on olemassa useita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä, jotka on ensin ratkaistava.&nbsp; Esimerkiksi Kiinalla on selkeä intressi edistää sen läntisen raja-alueen turvallisuusrakennetta, militanttien uhkakuvien minimoimiseksi (Xinjiang).</p><p>&nbsp;</p><p>Lisäksi sillä on kuten mainittu halukkuutta kehittää vaihtoehtoisia liikenneyhteyksiä ja kulkureittejä (<em>alternative transportation corridors),</em> jotka vähentävät sen riippuvuutta nykyisistä merireiteistä.</p><p><em>&rdquo;Kiina toivoo, että mittavilla infra-investoinneilla se pystyy kehittämään läntisiä maakuntiaan, rakentamaan uusia sisäisiä markkinoita, ulkoistamaan ylimääräistä teollista kapasiteettiaan, luomaan lisää elinkelpoisia taloudellisia yhteyksiä sen päämarkkinoihin ja resurssitoimittajiin, ja edistämään sen lähialueiden epävakaiden maiden kehitystä &ndash; kaikkiaan melkoinen haaste!</em> toteaa analyytikko Andrew Small.</p><p>Lisäksi kun otetaan huomioon &rdquo;<em>Islamilaisen valtion&rdquo; (IS) leviäminen Keski-Aasiaan, Pejingissä halutaan SCO:n myötä lisätä ja vahvistaa läsnäoloa alueella, etenkin Afganisgtanissa, jossa Yhdysvaltain ja Naton läsnäolon ohennuttua ja Talebanin aktivoiduttua kautta sodan runteleman maan.</em></p><p>Venäjän suunnitelmat ovat vähemmän dramaattisia &ndash; sillä on yksinkertaisesti vähemmän rahaa pelissä mukana kun äveriäällä Kiinalla &ndash; ja sen turvallisuuspäämäärät ovat enemmänkin säilyttää Venäjän vaikutusvalta (tai palauttaa sitä, VH) kuin esim. Afganistanin vakauttaminen.</p><p>Mutta vaikka Kiinan ja Venäjän tavoitteissa &rdquo;pitää huolta turvallisuudesta Euraasiassa&rdquo; voidaankin nähdä eroja, Andrew Small arvioi, että molemmat, sekä Venäjä että Kiina ovat aina nähneet SCO:n keinona lujittaa heidän edustamaa poliittista mallia (yksinvaltainen, yksipuolueperusteinen markkinatalous, VH) &ndash; silti kenties tärkein lopullisen turvallisuuden tavoitteen lukko kummassakin maassa on vakaa johtajuus, jota ne kieltämättä herkeämättä pyrkivät ylläpitämään, kummassakin pääkaupungissa, siis Bejingissä ja Moskovassa.</p><p>*</p><p><strong>Yhteistyötä vai kilpailua?</strong></p><p>Mutta ovatko nämä mainittuihin rakenteisiin liittyneet maat halukkaita seuraamaan Kiinan vai Venäjän mallia?</p><p>Koska useimmat Keski-Aasian valtiot ovat valmiita toimimaan pragmaattisesti pyrkiessään omiin poliittisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin, analyytikot väittävät, etteivät ne tee suurta eroa, toteuttavatko ne Pejingin vai Moskovan kehittämismallia.</p><p><em>&rdquo;Vaikka maat saattavat hyötyä kiinalaisista investoinneista erityisesti infra-aloilla, ne myös hyötyvät Venäjä-vetoisen <strong>Euraasian Unionin (EEU &ndash; Eurasian Ecnomic Union</strong>) jäsenyyden tuomista paremmista kaupan ehdoista.&nbsp; Mitä sijoituksia tai lainoja Kiina sitten tarjoaakaan Venäjään nähden, jää nähtäväksi</em>&rdquo;, Moritz Rudolf sanoo ja jatkaa:</p><p>&rdquo;<em>Suhteiden paraneminen joko Pekingin tai Moskovan kanssa voi myös muuttua arvokkaaksi pelinappulaksi näiden maiden kannalta niiden suhteessa Yhdysvaltoihin.&nbsp; Tämä puolestaan voi johtaa Lännen kasvavaan huomioon niitä kohtaan, mikä voi johtaa lisääntyvään taloudelliseen tukeen myös Lännen taholta</em>&rdquo;, hän lisää.</p><p>Vaikka Kiinan Silkkitie-hanke voi muodostaa huomaamattomia jännitteitä Kiinan ja Venäjän välille, samoin kuin eräät EEU:n ulottuvuudet, Venäjän haastava taloustilanne pakottaa sen entistä tiiviimpään &rdquo;syleilyyn&rdquo; Kiinan kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>On jo monia viitteitä siitä, miten Ukrainan kriisistä johtuva repeämä Venäjän ja Lännen välillä on johtanut Moskovan katsomaan entistä kiinteämmin Itään, ja laajentamaan suhteitaan Aasiaan, etenkin Kiinaan.</p><p>Tämä kävi selväksi presidentti Vladimir Putinin Kiinan-vierailulla 20. toukokuuta 2015, jonka aikana mm. useiden miljardien dollarien arvoinen kaasutoimitussopimus allekirjoitettiin.</p><p><em>&rdquo;Moskovan lähestymistapana on ollut alustavasti myöntyä Kiinan aloitteisiin.&nbsp; Joissakin suhteissa on vielä suurempi riski, että jos Venäjä kohtelee niitä kilpailijoina, EEU heikkenee vielä nopeammin kuin jos se roikkuisi bandwagonina (menestyjän myötäilijänä) Pekingin asialisoilla.&nbsp; </em></p><p><em>Venäjä saattaa myös hyötyä Kiinan investoinneista, jotka tukevat monia sen omia infraan liittyviä suunnitelmia</em>&rdquo;, analyytikko Andrew Small sanoi Deutsche Welle &ndash;median haastattelussa, jota olen tässä olennaisin osin hyödyntänyt.</p><p>*</p><p><strong>Johtopäätöksiä</strong></p><p>Kuten allekirjoittanut on jo toistuvasti tälläkin palstalla maininnut, on Venäjän uuden strategian mukaista pyrkiä nostamaan Venäjä tasaveroiseksi suurvallaksi maailman näyttämöllä, ja sen osaelementtinä on Putinin sinnikäs pyrkimys heikentää ja lannistaa Läntisten toimijoiden hegemonista asemaa sen omassa toimintapiirissä ja globaalisti.</p><p>Lännen pakotteista huolimatta ja Venäjän talouden syvistä ongelmista piittaamatta Putin singahtelee kuin sukkula eri suunnilla maailmalla, ja pitää lukemattomia palloja ilmassa, pyrkiessään vahvistamaan Venäjän asemaa globaalissa keskiössä, ja mitenkä se muutoin tapahtuisi kuin luomalla Läntisten institutioiden ja hegemonististen mallien rinnalle kilpailevia ei-läntisiä uusia muotoja ja rakenteita.</p><p>Kiina on vakain aikein ja pitkäjänteisesti hakenut suoria kontakteja, omistuksia ja toimintamalleja lukuisille tahoille, mutta erityisesti Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, joissa näkyvimpiä hankkeita ovat olleet maataloustuotannon ja kaivannaisteollisuuden hankkeet pitkin Afrikkaa, sekä mm. Nicaraguan läpäisevä &rdquo;uusi Panavan kanava&rdquo;, jolla se havittelee maailmankaupan erään polttopisteen haltuunottoa.</p><p>Kiinalla ei ole Venäjän tavoista poiketen ollut näkyviä ekspansiivisia ja ulkoista turvallisuusvyöhykettä havittelevia hankkeita, mutta tunnetusti sekin on pyrkinyt tarkoin huolehtimaan rajojensa tinkimättömyydestä.</p><p>Ex-kehitysministeri Pekka Haavisto kertoi kesäkuussa, miten Kiinan kommunistisen puolueen johtoon kuuluva henkilö oli tähdentänyt hänelle, että Kiinan poliittinen linja on enemmän konfutselainen kuin marksilainen.&nbsp; Jos Kiina pyrkisi vaurastuttamaan kaikki kiinalaiset yhtä aikaa, se olisi liian iso pala purtavaksi.&nbsp; Kommunismi edellyttäisi tasa-arvoa ja samanaikaisuutta.&nbsp; Mutta konfutselaisuus mieltää elämän vaiheittaiseksi, ja niinpä he ovat päättäneet että ensin vaurastuvat rannikoilla asuvat, sitten tasangolla asuvat ja lopuksi vuoristossa asuvat, eli syvällä sisämaassa asuvat.&nbsp; Nyt on mielenkiintoista kuulla nämä presidentti Xin ajatukset Kiinan läntisten maakuntien kehittämisestä ja kytkemisestä rahtireitin avulla heidän keskeisille markkinoilleen Eurooppaan.</p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p>Jos näemme maailman neljän voimakentän taistelutantereena, jossa Eurooppa, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä muodostavat nuo olennaiset actorit, on mielenkiintoista havaita, miten Yhdysvallat Bushin ja sittemmin Obaman johdolla käänsi selkäänsä Euroopalle, mutta ennen kaikkea Venäjälle, jonka kanssa se käytännössä pani välit poikki.&nbsp; Monessa suhteessa Yhdysvaltain vanavedessä Eurooppa teki samoin.&nbsp; Putinin esittämä pelkistetty versio Euroopasta tahdottomana US:n marionettina pitää jossain määrin kutinsa.&nbsp; Nyt siis Venäjä ja Kiina lämmittelevät keskinäisiä suhteita monikerroksisen ja useita instituutioita käsittävän verkostokudonnan vahvistamana.&nbsp; Venäjän voima ei ole riittänyt 1980-luvun jälkeen flirttailla tehokkaasti nk. kolmannen maailman kanssa.&nbsp; Kiina on ottanut suvereenisti sen paikan kehittyvien maiden &rdquo;kummisetänä&rdquo;.</p><p>Euraasian unioni (vahvistettuna kehittyvien maiden kasvavalla panoksella ja osanotolla) näyttää johtavan Uuden maailmanjärjestyksen valmistelua numeroin 2- 0.</p><p>&nbsp;</p><p>Samalla kyseessä on ei-läntisen voimaryhmän luominen ja vankistaminen.</p><p>Voimme tietyin edellytyksin puhua Venäjän-Kiinan (tai kenties paremminkin: Kiinan-Venäjän) akselista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Onko kyseessä China And Russia Entente?</strong></p><p>Tuleeko tämä tässä hahmoteltu rypäs Kiinan ja osin Venäjän vetämänä jatkossa säätelemään maailman kaupan, talouden, finanssielämän ja muun poliittisen hegemonian menettelyt ja sävyn?&nbsp; Kun oikein isoja asioista tapahtuu historiassa, ne tulevat äkisti ja ilman varoitusta.</p><p><strong><em>Kuten Niall Ferguson sanoo:</em></strong></p><p>&nbsp;</p><p><em>Suuret mullistukset, niiden edellytykset kypsyvät hitaasti, mutta ne tapahtuvat nopeasti ja yllättäen.</em></p><p>&nbsp;</p><p>Kyllä Länsi pelasi 2000-luvun taitteen pelin heikosti, aivan alta kykyjensä.&nbsp; Uusi maailmanjärjestys tulee nopeammin kuin ratamestarin ihanneaikataulu edellyttäisi.&nbsp; Lännen virheet, laiminlyönnit ja vääriin asioihin panostaminen edisti sitä.&nbsp; Niin ikäviä kuin yksipuoluejärjestelmän diktatuurit ovatkin, nämä kaksi, Kiina ja Venäjä, kaikista virheistään huolimatta, onnistuivat joissakin olennaisissa asioissa tekemään oikeita valintoja.&nbsp; Kiina teki sen suunnitelmallisemmin, niin uskon.&nbsp; Venäjä pääsi vankkurien astinlaudalle, se käy Kiinan pirtaan, koska se itsekin hyötyy siitä nyt.</p><p>&nbsp;</p><p>Maailman pörssit ja kauppatavat päätetään jatkossa Pajingissä kommunistisen puolueen politbyroossa.</p><p>&nbsp;</p><p>Vapiskaa läntiset yupit.</p><p>&nbsp;</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ei-Läntinen uusi maailmanmahti: Venäjän-Kiinan akseli nousee

BRICS- ja SCO –maiden huippukokous Venäjän Ufassa 9.-10.7.2015 on osa ei-läntisen uuden hegemonian noususta.

*

Motto:

Uusi ei-läntinen maailma haastaa euroskleroosin kourissa konttaavan Euroopan ja hajoavan Yhdysvaltain muodostaman Länsi-vetoisen maailmanjärjestyksen. 

 

Maailman mahtajien kokoontuessa tavaksi on tullut ottaa yhteiskuva; tiheän kokoustahdin ja samojen henkilöiden mukanaolo tuo kuvakavalkadiin puisevaa sävyä, miksi näitä kuvia yleensä otetaan?

Mutta viime viikolla otetuissa ryhmäkuvissa oli hieman uutta.  Lännen johtajat eivät patsastelleet siellä lainkaan.  Muut voimat olivat näyttämöllä.

Ja aivan kuin kohtalon ivaa: nämä tarkoittamani kokouskuvat otettiin samoina hetkinä kun Euro-alueen johtajat pähkäilivät ns. Troikan kanssa Brysselissä Kreikan kohtaloa, ollako vaiko ei Eurossa.  Itse asiassa kyseessä ei ollut mikään sattuma; nyt puheenaolevan kokouksen oli kutsunut koolle ja juuri tähän tiettyyn heinäkuun alkupuolen viikonvaihteeseen Venäjän presidentti Putin.

Ja tarkoituksella näin ajoitettuna; hän on avoimen ivan mestari.  Samaan aikaan kun Euroopan ”valiot” jähnäsivät ties monennettako kertaa omia jäsentenvälisiä ongelmiaan, Venäjän Ufassa kokoustivat 9.-10.7.2015 ”kehittyvien maiden viitoset” eli BRICS-maat yhdessä SCO-maiden (Shangai Cooperation Organizationin –Shanghain Yhteistyöjärjestön) kanssa oman yhteistyönsä ja sen verkostojen kehittämisen merkeissä.

Näin Putin pääsi paitsi näyttämään Lännen pakotemaille, ettei hän näiden ”pannaanjulistuksesta” huolimatta ole käpertynyt Kremlin kamareihin – ja mikä kirvelevintä Lännen kannalta pitkälti hänen myötävaikuttamanaan pykätään maailmalla nyt uusia, Ei-Läntisiä rakenteita, - ja vielä pääosin sellaisia, joissa Lännellä ei ole osaa eikä arpaa, ja vielä sellaisten vahvojen nousevien valtojen kesken, jotka aikovat tulevina aikoina säädellä uuden maailmanjärjestyksen.

 

Tässä sitä on ajattelemisen aihetta.

*

Haastajat liikkeellä

Toistaiseksi vielä melko väljät BRICS-rakenteet yhdessä Euraasian ja Tyynenmeren alueen uusien rakenteiden kanssa nähdään joko poliittisesti värittyneinä hankkeina, joille ei kannata juurikaan korvaansa lotkauttaa, tai sitten vaihtoehtoisesti Lännelle heitettynä haasteena, joka vakavasti kyseenalaistaa Lännen hallitseman maailmanjärjestyksen.

Joka tapauksessa nämä jo olemassa olevat tai aiesopimuksin vahvistetut järjestelmät tarjoavat huippukokouksineen, julkilausumineen ja toimintasuunnitelmineen sekä Venäjälle että Kiinalle tilaisuuden esitellä sekä omaa potentiaaliaan että aikomuksiaan hankkia kasvava rooli maailmanlaajuisessa finanssikentässä sekä yleensä kansainvälisessä politiikassa.

Vähättelyn tai mitätöinnin sijasta vanhoihin rakenteisiin turvaavissa maissa, myös Suomessa, kannattaa tarkasti seurata kehitystä tälläkin lohkolla ja huomioida ne kehityssuunnat, jotka niiden suhteen ovat jo selkeästi hahmoteltuina.

*

SCO

SCO - Shanghai Coopertion Organization –järjestelmään kuuluvat Kiina, Venäjä, Kazakstan, Kirgisia, Tadzikistan ja Uzbekistan, ja se on ilmoittanut pyrkivänsä laajentamaan jäsenkenttää Intian ja Pakistanin mukaantulolla (ne ovat kaksi maata kaikkiaan kuuden ”tarkkailijastatuksella” olevan ehdokasmaan joukossa).  Ne olisivat ensimmäiset Keski-Aasian ulkopuoliset maat vuonna 2001 perustetussa instituutiossa.

Asiantuntijat kiistelivät huippukokouksen alla, mitä siinä aiotaan käsitellä, onhan vuotta leimanneet useat kriisit, joista vakavimmat turvallisuusongelmat liittyvät Afganistanin ja toisaalta Ukrainan epävakaaseen tilanteeseen, mutta kokous työjärjestyksineen osoitti, että kaikista osanottajien välisistä eroavuuksista huolimatta niillä on seikkoja, joissa ne kykenevät sopimaan konkreettisista edistysaskelista.

*

Block-building (Liittokuntien rakentelua)

 

Mitä Venäjä ja Kiina tällä kaikella hakevat, mitä ne aikovat?

Niiden pyrkimyksenä näyttää olevan yhteistyön lisääminen sekä SCO:n että BRICS-rakenteiden puitteissa.  Yhteisistunto Euraasian Economic Unionin (EEU:n eli Putinin lempilapsen, Euraasian Unionin rakenteiden), BRICS:in ja SCO:n sekä vielä Azerbadzanin ja Turkmenistanin kesken on merkki siitä, että Venäjä tavoittelee liittokunta-rakennetta”, Moritz Rudolf arvioi.

Hän työskentelee Berliinissä sijaitsevan Mercator Institute for China Studies (MERICS) Kiinan ulkopolitiikan asiantuntijana.  Haastattelulausunnon Rudolf antoi kokouksen ennakkotunnelmissa Deutsche Welle –medialle.

*

AIIB

Huomionarvoista on havaita, että SCO- ja BRICS-maat ovat äskettäin perustetun uuden AIIB:n (Asian Infrastrcture Investment Bank – Aasian yhteiskuntarakenteiden investointipankin) suurin osakkeenomistajataho.

Kaiken kaikkiaan BRICS ja SCO –maista on yleisesti katsottu, että ne ovat suurin Ei-läntinen ryhmittymä maailmassa tällä hetkellä.  Joten on ymmärrettävää että ne pyrkivät huippukokouksiin liittyen yhdenmukaistamaan strategisia ja toiminnallisia näkemyksiään ajankohtaisista suurhankkeista, kuten Kiinan voimaperäisesti ajama taloudellisen maantieteen uudistus Euraasiassa, ja muiden uusien ei-läntisten finanssi- ja kehitysrakenteiden luominen.

Bejing keskittää entistä vahvemmin panoksiaan tämän alueen maiden taloudellis-poliittisen yhteistyön kehittämiseen, samalla kun se pyrkii lievittämään jännitteitä rajakiistojen ym. rasittamille suhteilleen Etelä-Kiinanmeren alueen maihin, Japaniin, Vietnamiin ja Filippiineille. 

Venäjä todennäköisesti käytti sitä, että huippukokous järjestettiin samanaikaisesti Brysselin nahkean euro-pesänselvityksen kanssa näyttämään Lännelle, ettei sen pyrkimys eristää Venäjä poliittisesti ole tuottanut odotettua tulosta.

”Isännöimällä tärkeimpien kehittyvien maiden valtionpäämiehiä on selvä merkki siitä, että Venäjä ei ole täysin eristetty”, Rudolf arvioi.

Muistettakoon että Kiina havittelee Renminbi (Yuan) –valuutastaan ensin alueellista, Tyynenmeren länsirannan reservivaluuttaa.  Epäilemättä pitemmän ajan tavoite on sen nostaminen US Dollarin rinnalle globaaliksi reservivaluutaksi.

*

NDN

Globaalin talouden kannalta olennaisia kehitysaskeleita ovat eittämättä ollut se, että BRICS hiljattain perusti oman New Developement Bank´in (NDN – Uusi Kehityspankki) sekä kehittyvien viisikon maat ovat suurimmat osakkeenomistajat hiljattain perustetussa Kiina-vetoisessa Asian Infrastructure Investment Bank´issa (AIIB), jonka rahoitusjärjestelyt ja infrastrutuurihankkeiden suunnitelmat olivat kaksipäiväisen huippukokouksen asialistan kärkiaiheita.

*

Kauppa ja investoinnit – Uudet painopistealueet Aasian-Afrikan suhteissa

Aiemmin Indonesian huippukokouksessa Aasian ja Afrikan jäsenmaiden johtajat sitoutuivat entistä tiiviimpään yhteistyöhön, ja kannustivat uuden avoimemman taloudellisen maailmanjärjestyksen luomiseen kyseisten kehittyvien maiden talouksille soveltuvin menetelmin.

 

Tämä on avoin haaste Lännen johtamalle vanhalle finanssirakenteelle.

Herää oikeutettuja kysymyksiä, olisiko uusi järjestys entistä tasaveroisempi kumppanimaille. Miten Kiina-johtoiset pankit voisivat auttaa asiakaslähtöisesti Aasin infrarakentamisen rahoituksessa paremmin kuin olemassa olevat järjestelmät.

*

Venäjän kääntää painopisteen Aasiaan

Onko tarkoituksena rakentaa Kiinan ja Venäjän akseli?

Jonkinlainen China – Russia Entente?

 

*

Kiinan ”Silkkitie”

Itse asiassa Kiina pyrkii vahvistaman parlamentin taannoin päättämän kunnianhimoisen Silk Road (Silkkitie) –hankkeen toteutumista  Sen tunnuslauseeksi on mainittu: ”One Belt, One Road –aloite” (Yksi reitti – yksi tie –hanke), jonka lähtökohdaksi tiedetään Kiinan presidentti Xi Jinpingin allekirjoittama ulkopoliittinen aloite, kuten Andrew Small kertoi DW:lle.  Small toimii vierailevana professorina German Marshall Fund of the United States´in Aasia-ohjelmassa.

Huippukokouksessa käsitellyistä uusista rahoitusvälineistä ja infrahankkeista, kenties keskeisin oli juuri tämä hanke rakentaa toimiva rahtiliikennereitti Kiinasta Eurooppaan.  Kiina on nykyisin ”maailman tehdas”, ja merkittävä osa sen tavaraviennistä suuntautuu Eurooppaan.

Analyytikko Rudolf arvioi, että presidentti Xin Ufan vierailun tärkein tavoite oli ”muodollisesti yhdistää Kiinan ajama taloudellinen ”Silkkitie”-hanke (”Silk Road Economic Belt”) Putinin EEU:n ja SCO:n sateenvarjon alle (reitti kulkee eräiden ko. maiden halki).  Bejing haluaa kannustaaa BRICS-maita hyväksymään sen aloitteen, jonka vastineeksi niille väläytetään anteliaita ”infrastruktuuri-investointeja”, hän jatkaa, ja uskoo, että renkaassa mukana olevien maiden välisten kaupan esteiden poistaminen alueen maiden keskisessä kaupassa on kiireisimpiä käsiteltäviä asioita.

Kiina näyttää myös asettuvan vahvistamaan SCO:n taloudellisia ulottuvuuksia.  On puhuttu tarpeesta perustaa erillinen ”SCO kehityspankki” (SCO Developement Bank) – jonka suhteen venäjän on aiemmin ollut skeptinen.

Yleisesti ottaen Kiina pitää BRICS- ja SCO-ryhmiä tärkeinä rinnakkaisina rakenteina nykyisten, Yhdysvaltain johtamien instituutioiden rinnalla.  Näiden uusien instituutioiden vahvistaminen auttaa Pejingiä sen pyrkimyksissä muodostaa moninapainen maailma”, mainittu MERICS-asiantuntija määrittelee.

Lisäksi BRICS etenee muiden asialistalla olevien asiakokonaisuuksien alalla, tarkoituksena vahvistaa muiden kuin Länsi-johtoisten rahoitusjärjestelmien asemaa, mukaan lukien vaihtoehtoinen SWIFT (Belgia-lähtöinen turvallisuusviestintä-järjestelmä, joka helpottaa rajatylittävää liiketoimintaa), jolla pyritään vähentämään riippuvuutta lännestä.

Huomionarvoista on, että Kiina ehdottaa paikallisten valuuttojen soveltamista BRICS-maiden välisessä sisäisessä kaupankäynnissä.

 

Nyt aivan päivänkohtainen paljastus:

Kyseeseen voi tulla jopa Kreikan taloudellinen kohtalo (tällaisena BRICS-ulkojäsenen omaisessa roolissa), asiantuntijat arvioivat.

(Aiemmin on spekuloitu – myös Huuska mukaan lukien – Venäjän mahdollisella taloudellisella interventiolla Kreikan konkurssipesän järjestelyissä; BRICS-ulotteinen valuuttajärjestelyjä sisältävä malli vaikuttaisi jo merkittävästi realistisemmalta; Venäjän ohella ainakin Kiinalla on selkeä ja epäämätön geopoliittinen ja taloudellinen intressi Kreikan alueellisen roolin suhteen).

*

Turvallisuus

Jotta pyrkimykset taloudellisten tavoitteiden saavuttamiseksi menestyisivät, on olemassa useita turvallisuuspoliittisia kysymyksiä, jotka on ensin ratkaistava.  Esimerkiksi Kiinalla on selkeä intressi edistää sen läntisen raja-alueen turvallisuusrakennetta, militanttien uhkakuvien minimoimiseksi (Xinjiang).

 

Lisäksi sillä on kuten mainittu halukkuutta kehittää vaihtoehtoisia liikenneyhteyksiä ja kulkureittejä (alternative transportation corridors), jotka vähentävät sen riippuvuutta nykyisistä merireiteistä.

”Kiina toivoo, että mittavilla infra-investoinneilla se pystyy kehittämään läntisiä maakuntiaan, rakentamaan uusia sisäisiä markkinoita, ulkoistamaan ylimääräistä teollista kapasiteettiaan, luomaan lisää elinkelpoisia taloudellisia yhteyksiä sen päämarkkinoihin ja resurssitoimittajiin, ja edistämään sen lähialueiden epävakaiden maiden kehitystä – kaikkiaan melkoinen haaste! toteaa analyytikko Andrew Small.

Lisäksi kun otetaan huomioon ”Islamilaisen valtion” (IS) leviäminen Keski-Aasiaan, Pejingissä halutaan SCO:n myötä lisätä ja vahvistaa läsnäoloa alueella, etenkin Afganisgtanissa, jossa Yhdysvaltain ja Naton läsnäolon ohennuttua ja Talebanin aktivoiduttua kautta sodan runteleman maan.

Venäjän suunnitelmat ovat vähemmän dramaattisia – sillä on yksinkertaisesti vähemmän rahaa pelissä mukana kun äveriäällä Kiinalla – ja sen turvallisuuspäämäärät ovat enemmänkin säilyttää Venäjän vaikutusvalta (tai palauttaa sitä, VH) kuin esim. Afganistanin vakauttaminen.

Mutta vaikka Kiinan ja Venäjän tavoitteissa ”pitää huolta turvallisuudesta Euraasiassa” voidaankin nähdä eroja, Andrew Small arvioi, että molemmat, sekä Venäjä että Kiina ovat aina nähneet SCO:n keinona lujittaa heidän edustamaa poliittista mallia (yksinvaltainen, yksipuolueperusteinen markkinatalous, VH) – silti kenties tärkein lopullisen turvallisuuden tavoitteen lukko kummassakin maassa on vakaa johtajuus, jota ne kieltämättä herkeämättä pyrkivät ylläpitämään, kummassakin pääkaupungissa, siis Bejingissä ja Moskovassa.

*

Yhteistyötä vai kilpailua?

Mutta ovatko nämä mainittuihin rakenteisiin liittyneet maat halukkaita seuraamaan Kiinan vai Venäjän mallia?

Koska useimmat Keski-Aasian valtiot ovat valmiita toimimaan pragmaattisesti pyrkiessään omiin poliittisiin ja taloudellisiin tavoitteisiin, analyytikot väittävät, etteivät ne tee suurta eroa, toteuttavatko ne Pejingin vai Moskovan kehittämismallia.

”Vaikka maat saattavat hyötyä kiinalaisista investoinneista erityisesti infra-aloilla, ne myös hyötyvät Venäjä-vetoisen Euraasian Unionin (EEU – Eurasian Ecnomic Union) jäsenyyden tuomista paremmista kaupan ehdoista.  Mitä sijoituksia tai lainoja Kiina sitten tarjoaakaan Venäjään nähden, jää nähtäväksi”, Moritz Rudolf sanoo ja jatkaa:

Suhteiden paraneminen joko Pekingin tai Moskovan kanssa voi myös muuttua arvokkaaksi pelinappulaksi näiden maiden kannalta niiden suhteessa Yhdysvaltoihin.  Tämä puolestaan voi johtaa Lännen kasvavaan huomioon niitä kohtaan, mikä voi johtaa lisääntyvään taloudelliseen tukeen myös Lännen taholta”, hän lisää.

Vaikka Kiinan Silkkitie-hanke voi muodostaa huomaamattomia jännitteitä Kiinan ja Venäjän välille, samoin kuin eräät EEU:n ulottuvuudet, Venäjän haastava taloustilanne pakottaa sen entistä tiiviimpään ”syleilyyn” Kiinan kanssa.

 

On jo monia viitteitä siitä, miten Ukrainan kriisistä johtuva repeämä Venäjän ja Lännen välillä on johtanut Moskovan katsomaan entistä kiinteämmin Itään, ja laajentamaan suhteitaan Aasiaan, etenkin Kiinaan.

Tämä kävi selväksi presidentti Vladimir Putinin Kiinan-vierailulla 20. toukokuuta 2015, jonka aikana mm. useiden miljardien dollarien arvoinen kaasutoimitussopimus allekirjoitettiin.

”Moskovan lähestymistapana on ollut alustavasti myöntyä Kiinan aloitteisiin.  Joissakin suhteissa on vielä suurempi riski, että jos Venäjä kohtelee niitä kilpailijoina, EEU heikkenee vielä nopeammin kuin jos se roikkuisi bandwagonina (menestyjän myötäilijänä) Pekingin asialisoilla. 

Venäjä saattaa myös hyötyä Kiinan investoinneista, jotka tukevat monia sen omia infraan liittyviä suunnitelmia”, analyytikko Andrew Small sanoi Deutsche Welle –median haastattelussa, jota olen tässä olennaisin osin hyödyntänyt.

*

Johtopäätöksiä

Kuten allekirjoittanut on jo toistuvasti tälläkin palstalla maininnut, on Venäjän uuden strategian mukaista pyrkiä nostamaan Venäjä tasaveroiseksi suurvallaksi maailman näyttämöllä, ja sen osaelementtinä on Putinin sinnikäs pyrkimys heikentää ja lannistaa Läntisten toimijoiden hegemonista asemaa sen omassa toimintapiirissä ja globaalisti.

Lännen pakotteista huolimatta ja Venäjän talouden syvistä ongelmista piittaamatta Putin singahtelee kuin sukkula eri suunnilla maailmalla, ja pitää lukemattomia palloja ilmassa, pyrkiessään vahvistamaan Venäjän asemaa globaalissa keskiössä, ja mitenkä se muutoin tapahtuisi kuin luomalla Läntisten institutioiden ja hegemonististen mallien rinnalle kilpailevia ei-läntisiä uusia muotoja ja rakenteita.

Kiina on vakain aikein ja pitkäjänteisesti hakenut suoria kontakteja, omistuksia ja toimintamalleja lukuisille tahoille, mutta erityisesti Afrikkaan ja Latinalaiseen Amerikkaan, joissa näkyvimpiä hankkeita ovat olleet maataloustuotannon ja kaivannaisteollisuuden hankkeet pitkin Afrikkaa, sekä mm. Nicaraguan läpäisevä ”uusi Panavan kanava”, jolla se havittelee maailmankaupan erään polttopisteen haltuunottoa.

Kiinalla ei ole Venäjän tavoista poiketen ollut näkyviä ekspansiivisia ja ulkoista turvallisuusvyöhykettä havittelevia hankkeita, mutta tunnetusti sekin on pyrkinyt tarkoin huolehtimaan rajojensa tinkimättömyydestä.

Ex-kehitysministeri Pekka Haavisto kertoi kesäkuussa, miten Kiinan kommunistisen puolueen johtoon kuuluva henkilö oli tähdentänyt hänelle, että Kiinan poliittinen linja on enemmän konfutselainen kuin marksilainen.  Jos Kiina pyrkisi vaurastuttamaan kaikki kiinalaiset yhtä aikaa, se olisi liian iso pala purtavaksi.  Kommunismi edellyttäisi tasa-arvoa ja samanaikaisuutta.  Mutta konfutselaisuus mieltää elämän vaiheittaiseksi, ja niinpä he ovat päättäneet että ensin vaurastuvat rannikoilla asuvat, sitten tasangolla asuvat ja lopuksi vuoristossa asuvat, eli syvällä sisämaassa asuvat.  Nyt on mielenkiintoista kuulla nämä presidentti Xin ajatukset Kiinan läntisten maakuntien kehittämisestä ja kytkemisestä rahtireitin avulla heidän keskeisille markkinoilleen Eurooppaan.

 

*

Jos näemme maailman neljän voimakentän taistelutantereena, jossa Eurooppa, Yhdysvallat, Kiina ja Venäjä muodostavat nuo olennaiset actorit, on mielenkiintoista havaita, miten Yhdysvallat Bushin ja sittemmin Obaman johdolla käänsi selkäänsä Euroopalle, mutta ennen kaikkea Venäjälle, jonka kanssa se käytännössä pani välit poikki.  Monessa suhteessa Yhdysvaltain vanavedessä Eurooppa teki samoin.  Putinin esittämä pelkistetty versio Euroopasta tahdottomana US:n marionettina pitää jossain määrin kutinsa.  Nyt siis Venäjä ja Kiina lämmittelevät keskinäisiä suhteita monikerroksisen ja useita instituutioita käsittävän verkostokudonnan vahvistamana.  Venäjän voima ei ole riittänyt 1980-luvun jälkeen flirttailla tehokkaasti nk. kolmannen maailman kanssa.  Kiina on ottanut suvereenisti sen paikan kehittyvien maiden ”kummisetänä”.

Euraasian unioni (vahvistettuna kehittyvien maiden kasvavalla panoksella ja osanotolla) näyttää johtavan Uuden maailmanjärjestyksen valmistelua numeroin 2- 0.

 

Samalla kyseessä on ei-läntisen voimaryhmän luominen ja vankistaminen.

Voimme tietyin edellytyksin puhua Venäjän-Kiinan (tai kenties paremminkin: Kiinan-Venäjän) akselista.

 

Onko kyseessä China And Russia Entente?

Tuleeko tämä tässä hahmoteltu rypäs Kiinan ja osin Venäjän vetämänä jatkossa säätelemään maailman kaupan, talouden, finanssielämän ja muun poliittisen hegemonian menettelyt ja sävyn?  Kun oikein isoja asioista tapahtuu historiassa, ne tulevat äkisti ja ilman varoitusta.

Kuten Niall Ferguson sanoo:

 

Suuret mullistukset, niiden edellytykset kypsyvät hitaasti, mutta ne tapahtuvat nopeasti ja yllättäen.

 

Kyllä Länsi pelasi 2000-luvun taitteen pelin heikosti, aivan alta kykyjensä.  Uusi maailmanjärjestys tulee nopeammin kuin ratamestarin ihanneaikataulu edellyttäisi.  Lännen virheet, laiminlyönnit ja vääriin asioihin panostaminen edisti sitä.  Niin ikäviä kuin yksipuoluejärjestelmän diktatuurit ovatkin, nämä kaksi, Kiina ja Venäjä, kaikista virheistään huolimatta, onnistuivat joissakin olennaisissa asioissa tekemään oikeita valintoja.  Kiina teki sen suunnitelmallisemmin, niin uskon.  Venäjä pääsi vankkurien astinlaudalle, se käy Kiinan pirtaan, koska se itsekin hyötyy siitä nyt.

 

Maailman pörssit ja kauppatavat päätetään jatkossa Pajingissä kommunistisen puolueen politbyroossa.

 

Vapiskaa läntiset yupit.

 

*

]]>
12 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198521-ei-lantinen-uusi-maailmanmahti-venajan-kiinan-akseli-nousee#comments Euro Kiina Länsi Venäjä Fri, 17 Jul 2015 19:00:00 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/198521-ei-lantinen-uusi-maailmanmahti-venajan-kiinan-akseli-nousee
Suurvallat ovat kohdistanet voimistuvaa huomiota Balkanille viime aikoina. http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195597-suurvallat-ovat-kohdistanet-voimistuvaa-huomiota-balkanille-viime-aikoina <p>*</p><p><em>Suurvallat ovat kohdistanet poikkeuksellisen voimakasta huomiota Balkanille viime aikoina.</em></p><p><em>*</em></p><p><em>Voisi melkeinpä sanoa, että alue, jota kannattaa lähiaikoina seurata - siis Kreikan lisäksi - on juuri Balkan.&nbsp; Balkanin alue näyttää kehittyvän entistä intensiivisemmän suurvaltapolitiikan keskiöön.</em></p><p><em>*</em></p><p>Euroopan &ndash; ja kenties koko maailman &ndash; tulenarin voimaryhmittymien risteys sijaitsee tätänykyä Balkanilla.&nbsp; Länsi, Venäjä, Turkki ja muu islamilainen lähi-itä.&nbsp; Sekä Kiina.</p><p>Siinä voimakatseet, jotka ovat tiukasti kiinnittyneet tuohon kolmen vanhan imperiumin kohtaamispaikalle.&nbsp; Ottomaanivaltio, Itävalta-Unkari, Venäjä.&nbsp; Kaikki ne aikanaan taistelivat Balkanista ja sen hallinnasta, mutta samalla ainakin nimellisesti puolustivat omia reviirejään.</p><p>*</p><p>Lisäjännitettä alueen nykyhetkeen tuo Venäjän ja Lännen välisten suhteiden yleinen kiristyminen.&nbsp; Näiden osapuolten pysyvänluontoinen välirikko nostaa samalla panosten arvoa myöskin Balkanilla.</p><p>Kaikkien kolmen ensinmainitun voimatahon, Lännen, Venäjän ja Turkin voimaa heikentävät niiden talous- ja stabiliteettiongelmat, mutta ne eivät kuitenkaan estä valtoja</p><p>&nbsp;</p><p><em>*</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>12.5.2015; Venäjän Federaation liittoneuvoston puheenjohtaja Valentina Matvijenko</strong> tapasi Serbian valtiojohtoa Belgradissa; <a href="http://ru-facts.com/news/view/46165.html"><u>http://ru-facts.com/news/view/46165.html</u></a></p><p><em>Vierailuun liittyen todettiin että Serbialla ja Venäjällä on aina ollut erityislaatuinen suhde, &rdquo;kuin veljeksillä&rdquo; (</em><em>as a &amp; laquo; Bratushka &amp; raquo; (Translation - brothers). </em><em>Venäjän suuri päivä, 9.5.2015, noteerattiin Sebiassa korkealla profiililla; Belgradin kaduille oli asennettu isoja skreenejä, joilta voitonpäivän paraatia saattoi seurata. &ndash; Matvijenko kiitti Serbiaa itsenäisestä ulkopolitiikasta, ja erityisesti siitä, että Serbia ei yhtynyt kovasta painostuksesta huolimatta EU:n ja Lännen Venäjä-pakotteisiin, sekä sitä että Serbian presidentti <strong>Tomas Nikolic</strong> saapui Moskovaan ja osallistui juhlallisuuksiin 9.5.&nbsp; Edelleen hän todettiin, että Matvijenko ja Serbian kansalliskokouksen puhemies Maya Goijkovic allekirjoittivat parlamenttienvälisen sopimuksen yhteistyöstä ja toimimisesta yhteisessä rintamassa kansainvälisissä elimissä, kuten Euroopan neuvostossa ja ETYJ:ssä. - Todettakoon vielä että Serbia on hakenut 2012 lähtien EU:n jäsenyyttä. &nbsp;</em></p><p><em>*</em></p><p><strong>15.5.2015;&nbsp; Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vieraili Serbiassa; </strong><a href="http://fi.sputniknews.com/politiikka/20150514/85570.html"><u>http://fi.sputniknews.com/politiikka/20150514/85570.html</u></a></p><p><a href="http://www.strategic-culture.org/news/2015/05/15/lavrov-serbia-osce-presidency-good-guarantee-well-balanced-results.html"><u>http://www.strategic-culture.org/news/2015/05/15/lavrov-serbia-osce-presidency-good-guarantee-well-balanced-results.html</u></a></p><p>SL twitter <a href="https://twitter.com/mfa_russia/status/598939772032258048"><u>https://twitter.com/mfa_russia/status/598939772032258048</u></a></p><p>&ldquo;Venäjä on&nbsp;tyytyväinen siihen, ettei Serbia pidä EU-jäsenyyttä esteenä yhteistyölle Venäjän kanssa, sanoi uutistoimisto RIA Novostin haastattelussa Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Aleksandr Lukashenko.</p><p>Venäjä ja Serbia tekevät yhteistyötä Balkanin niemimaan turvallisuuden ylläpitämiseksi. Venäjä tukee edelleen Serbian alueellista koskemattomuutta ja uskoo, että Kosovo kuuluu Serbiaan, sanoi Lukashevich.&rdquo;</p><p>Lue lisää: <a href="http://fi.sputniknews.com/politiikka/20150514/84133.html#ixzz3amAQ3Byb"><u>http://fi.sputniknews.com/politiikka/20150514/84133.html#ixzz3amAQ3Byb</u></a></p><p><strong>*</strong></p><p><strong>20.5.2015; Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan vieriali Bosnia-Herzegovinassa, vahvistamassa &rdquo;maiden välisiä taloudellisia suhteita&rdquo;;&nbsp; </strong><a href="http://www.dailysabah.com/economy/2015/05/19/erdogan-visits-sarajevo-to-strengthen-economic-relations"><strong><u>http://www.dailysabah.com/economy/2015/05/19/erdogan-visits-sarajevo-to-strengthen-economic-relations</u></strong></a></p><p>Turkey&#39;s President Recep Tayyip Erdogan and his wife Emine Erdogan arrive at Sarajevo International Airport to make an official visit in Sarajevo on May 20, 2015. Chairman of the Presidency of Bosnia and Herzegovina Mladen Ivanic welcomes Turkish President Recep Tayyip Erdogan in Sarajevo, Bosnia and Herzegovina.</p><p>Tuoretta kuvaa tubessa; &nbsp;<a href="https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/dDkXVxBDoeE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/dDkXVxBDoeE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed><u>https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/dDkXVxBDoeE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/dDkXVxBDoeE?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></u></a> Kesto 1:44 min. - Julkaistu 21.5.2015</p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>30.4.2015 Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu</strong> vieraili Bosnia-Herzgovinassa;</p><p><a href="http://www.gettyimages.fi/detail/news-photo/turkish-foreign-minister-mevlut-cavusoglu-and-his-bosnian-news-photo/471611416"><u>http://www.gettyimages.fi/detail/news-photo/turkish-foreign-minister-mevlut-cavusoglu-and-his-bosnian-news-photo/471611416</u></a></p><p>*</p><p><strong>13.4.2015 Turkin varapääministeri Ali Babacan</strong> teki työntäyteisen turneen Balkanilla; <a href="http://www.turkishweekly.net/news/185472/turkey-calls-for-39-economy-for-peace-39-in-western-balkans.html"><u>http://www.turkishweekly.net/news/185472/turkey-calls-for-39-economy-for-peace-39-in-western-balkans.html</u></a></p><p>*</p><p>Myös länsivallat ovat osoittaneet kiinnostustaan Balkanille.</p><p><strong>Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry ja Iso-Britannian ulkoministeri Philip Hammond</strong> vierailivat Bulgariassa tammikuussa, kun taas korkea-arvoisia Yhdysvaltain viranomaisia on vieraillut säännöllisesti Romaniassa.</p><p><a href="http://www.novinite.com/articles/165962/US&#039;s+Kerry,+UK&#039;s+Hammond+Met+over+Breakfast+in+Sofia"><u>http://www.novinite.com/articles/165962/US&#39;s+Kerry,+UK&#39;s+Hammond+Met+over+Breakfast+in+Sofia</u></a></p><p>*</p><p><strong>Yhdysvaltain </strong>apulaisulkoministeri Nuland (&ldquo;fack U EU&rdquo;) on tuottanut Makedonian kiristyneen tilanteen tiimoilta mallinnuksen &rdquo;Kiova 2.o&rdquo;.&nbsp; Eli oranssikumous makedonialaiseen malliin.</p><p>*</p><p><strong>Russiapost.su esitti 19.5.2015</strong> tämän artikkelinsa yhteydessä kuvan väenjoukosta, ja totesi, että Makedonian Skopjessa on äskettäin ollut suurmielenositus jossa mukaan 100.000 henkilöä.&nbsp; <a href="http://www.russiapost.su/archives/48595"><u>http://www.russiapost.su/archives/48595</u></a></p><p>Julkaisija totesi että &rdquo;Makedonian Maidanille lähti 100.000 ihmistä, mutta kukaan ei kirjoita siitä&rdquo;.</p><p>Eräs lähteeni toteaa em. linkin perusteella melko vahvasti:</p><p>&rdquo;<em>Tästä valtamedia vaikenee. Käskytys USA/Nato/EU-esikunnista Helsinkiin siis toimii. Korjatkaa pliis, jos erehdyn. -- Makedonian pääkaupungissa Skopjessa kokoontui noin 100.000 kansalaista vastustamaan sitä USA/Naton lietsomaa Majdan-kumousta, joka yrittää kaataa laillisesti valitun hallituksen ja synnyttää kaaoksen, jonka siivellä USA voisi torjua Venäjältä Turkin ja Kreikan kautta Makedoniaan rakenteilla olevan kaasuputken.&rdquo;</em></p><p>Pakko todeta;</p><p>&ndash; Olisi hyvä saada neutraalien uutislähteiden varmennus, mistä on kysymys.</p><p>*</p><p>Helsingin Sanomat la 16.5.;</p><p>Makedoniaa ravistelee vakava poliittinen kriisi &ndash; sunnuntaille valmistellaan jättimielenosoitusta</p><p><a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305955772129"><u>http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305955772129</u></a></p><p>*</p><p>HS su 17.5.;</p><p>Tuhannet mielenosoittajat vaativat pääministeriä eroamaan Makedoniassa</p><p><a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305955891144?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1"><u>http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305955891144?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1</u></a></p><p>*</p><p>HS su 17.5.;</p><p>Venäjä: &quot;Länsimaiset järjestelijät&quot; yrittävät vallankumousta Makedoniassa</p><p><a href="http://www.hs.fi/ulkomaat/a1431826219009?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-2"><u>http://www.hs.fi/ulkomaat/a1431826219009?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-2</u></a></p><p>*</p><p>YLE su 17.5.;</p><p>Salakuunteluskandaali sysännyt Makedonian vakavaan kriisiin &ndash; suurmielenosoituksessa vaaditaan pääministerin eroa</p><p>Makedonia on ajautunut pahimpaan poliittiseen kriisiin sitten vuosituhannen alun. Oppositio syyttää hallitusta 20 000 ihmisen puhelujen salakuuntelemisesta. Suurmielenosoituksessa on vaadittu sunnuntaina pääministeri Nikola Gruevskin eroa.</p><p><a href="http://yle.fi/uutiset/salakuunteluskandaali_sysannyt_makedonian_vakavaan_kriisiin__suurmielenosoituksessa_vaaditaan_paaministerin_eroa/7998307"><u>http://yle.fi/uutiset/salakuunteluskandaali_sysannyt_makedonian_vakavaan_kriisiin__suurmielenosoituksessa_vaaditaan_paaministerin_eroa/7998307</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> *

Suurvallat ovat kohdistanet poikkeuksellisen voimakasta huomiota Balkanille viime aikoina.

*

Voisi melkeinpä sanoa, että alue, jota kannattaa lähiaikoina seurata - siis Kreikan lisäksi - on juuri Balkan.  Balkanin alue näyttää kehittyvän entistä intensiivisemmän suurvaltapolitiikan keskiöön.

*

Euroopan – ja kenties koko maailman – tulenarin voimaryhmittymien risteys sijaitsee tätänykyä Balkanilla.  Länsi, Venäjä, Turkki ja muu islamilainen lähi-itä.  Sekä Kiina.

Siinä voimakatseet, jotka ovat tiukasti kiinnittyneet tuohon kolmen vanhan imperiumin kohtaamispaikalle.  Ottomaanivaltio, Itävalta-Unkari, Venäjä.  Kaikki ne aikanaan taistelivat Balkanista ja sen hallinnasta, mutta samalla ainakin nimellisesti puolustivat omia reviirejään.

*

Lisäjännitettä alueen nykyhetkeen tuo Venäjän ja Lännen välisten suhteiden yleinen kiristyminen.  Näiden osapuolten pysyvänluontoinen välirikko nostaa samalla panosten arvoa myöskin Balkanilla.

Kaikkien kolmen ensinmainitun voimatahon, Lännen, Venäjän ja Turkin voimaa heikentävät niiden talous- ja stabiliteettiongelmat, mutta ne eivät kuitenkaan estä valtoja

 

*

 

12.5.2015; Venäjän Federaation liittoneuvoston puheenjohtaja Valentina Matvijenko tapasi Serbian valtiojohtoa Belgradissa; http://ru-facts.com/news/view/46165.html

Vierailuun liittyen todettiin että Serbialla ja Venäjällä on aina ollut erityislaatuinen suhde, ”kuin veljeksillä” (as a & laquo; Bratushka & raquo; (Translation - brothers). Venäjän suuri päivä, 9.5.2015, noteerattiin Sebiassa korkealla profiililla; Belgradin kaduille oli asennettu isoja skreenejä, joilta voitonpäivän paraatia saattoi seurata. – Matvijenko kiitti Serbiaa itsenäisestä ulkopolitiikasta, ja erityisesti siitä, että Serbia ei yhtynyt kovasta painostuksesta huolimatta EU:n ja Lännen Venäjä-pakotteisiin, sekä sitä että Serbian presidentti Tomas Nikolic saapui Moskovaan ja osallistui juhlallisuuksiin 9.5.  Edelleen hän todettiin, että Matvijenko ja Serbian kansalliskokouksen puhemies Maya Goijkovic allekirjoittivat parlamenttienvälisen sopimuksen yhteistyöstä ja toimimisesta yhteisessä rintamassa kansainvälisissä elimissä, kuten Euroopan neuvostossa ja ETYJ:ssä. - Todettakoon vielä että Serbia on hakenut 2012 lähtien EU:n jäsenyyttä.  

*

15.5.2015;  Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov vieraili Serbiassa; http://fi.sputniknews.com/politiikka/20150514/85570.html

http://www.strategic-culture.org/news/2015/05/15/lavrov-serbia-osce-presidency-good-guarantee-well-balanced-results.html

SL twitter https://twitter.com/mfa_russia/status/598939772032258048

“Venäjä on tyytyväinen siihen, ettei Serbia pidä EU-jäsenyyttä esteenä yhteistyölle Venäjän kanssa, sanoi uutistoimisto RIA Novostin haastattelussa Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Aleksandr Lukashenko.

Venäjä ja Serbia tekevät yhteistyötä Balkanin niemimaan turvallisuuden ylläpitämiseksi. Venäjä tukee edelleen Serbian alueellista koskemattomuutta ja uskoo, että Kosovo kuuluu Serbiaan, sanoi Lukashevich.”

Lue lisää: http://fi.sputniknews.com/politiikka/20150514/84133.html#ixzz3amAQ3Byb

*

20.5.2015; Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan vieriali Bosnia-Herzegovinassa, vahvistamassa ”maiden välisiä taloudellisia suhteita”;  http://www.dailysabah.com/economy/2015/05/19/erdogan-visits-sarajevo-to-strengthen-economic-relations

Turkey's President Recep Tayyip Erdogan and his wife Emine Erdogan arrive at Sarajevo International Airport to make an official visit in Sarajevo on May 20, 2015. Chairman of the Presidency of Bosnia and Herzegovina Mladen Ivanic welcomes Turkish President Recep Tayyip Erdogan in Sarajevo, Bosnia and Herzegovina.

Tuoretta kuvaa tubessa;  https://www.youtube.com/watch?v=dDkXVxBDoeE Kesto 1:44 min. - Julkaistu 21.5.2015

 

*

30.4.2015 Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu vieraili Bosnia-Herzgovinassa;

http://www.gettyimages.fi/detail/news-photo/turkish-foreign-minister-mevlut-cavusoglu-and-his-bosnian-news-photo/471611416

*

13.4.2015 Turkin varapääministeri Ali Babacan teki työntäyteisen turneen Balkanilla; http://www.turkishweekly.net/news/185472/turkey-calls-for-39-economy-for-peace-39-in-western-balkans.html

*

Myös länsivallat ovat osoittaneet kiinnostustaan Balkanille.

Yhdysvaltain ulkoministeri John Kerry ja Iso-Britannian ulkoministeri Philip Hammond vierailivat Bulgariassa tammikuussa, kun taas korkea-arvoisia Yhdysvaltain viranomaisia on vieraillut säännöllisesti Romaniassa.

http://www.novinite.com/articles/165962/US's+Kerry,+UK's+Hammond+Met+over+Breakfast+in+Sofia

*

Yhdysvaltain apulaisulkoministeri Nuland (“fack U EU”) on tuottanut Makedonian kiristyneen tilanteen tiimoilta mallinnuksen ”Kiova 2.o”.  Eli oranssikumous makedonialaiseen malliin.

*

Russiapost.su esitti 19.5.2015 tämän artikkelinsa yhteydessä kuvan väenjoukosta, ja totesi, että Makedonian Skopjessa on äskettäin ollut suurmielenositus jossa mukaan 100.000 henkilöä.  http://www.russiapost.su/archives/48595

Julkaisija totesi että ”Makedonian Maidanille lähti 100.000 ihmistä, mutta kukaan ei kirjoita siitä”.

Eräs lähteeni toteaa em. linkin perusteella melko vahvasti:

Tästä valtamedia vaikenee. Käskytys USA/Nato/EU-esikunnista Helsinkiin siis toimii. Korjatkaa pliis, jos erehdyn. -- Makedonian pääkaupungissa Skopjessa kokoontui noin 100.000 kansalaista vastustamaan sitä USA/Naton lietsomaa Majdan-kumousta, joka yrittää kaataa laillisesti valitun hallituksen ja synnyttää kaaoksen, jonka siivellä USA voisi torjua Venäjältä Turkin ja Kreikan kautta Makedoniaan rakenteilla olevan kaasuputken.”

Pakko todeta;

– Olisi hyvä saada neutraalien uutislähteiden varmennus, mistä on kysymys.

*

Helsingin Sanomat la 16.5.;

Makedoniaa ravistelee vakava poliittinen kriisi – sunnuntaille valmistellaan jättimielenosoitusta

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305955772129

*

HS su 17.5.;

Tuhannet mielenosoittajat vaativat pääministeriä eroamaan Makedoniassa

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1305955891144?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-1

*

HS su 17.5.;

Venäjä: "Länsimaiset järjestelijät" yrittävät vallankumousta Makedoniassa

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1431826219009?ref=hs-art-lue-seuraavaksi-2

*

YLE su 17.5.;

Salakuunteluskandaali sysännyt Makedonian vakavaan kriisiin – suurmielenosoituksessa vaaditaan pääministerin eroa

Makedonia on ajautunut pahimpaan poliittiseen kriisiin sitten vuosituhannen alun. Oppositio syyttää hallitusta 20 000 ihmisen puhelujen salakuuntelemisesta. Suurmielenosoituksessa on vaadittu sunnuntaina pääministeri Nikola Gruevskin eroa.

http://yle.fi/uutiset/salakuunteluskandaali_sysannyt_makedonian_vakavaan_kriisiin__suurmielenosoituksessa_vaaditaan_paaministerin_eroa/7998307

*

]]>
1 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195597-suurvallat-ovat-kohdistanet-voimistuvaa-huomiota-balkanille-viime-aikoina#comments Balkan Konfliktit Länsi Venäjä Thu, 21 May 2015 13:58:59 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195597-suurvallat-ovat-kohdistanet-voimistuvaa-huomiota-balkanille-viime-aikoina
Valmistaudutaan sotaan? http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195420-valmistaudutaan-sotaan <p>Vajaa vuosi sitten kirjoitin blogissani, että sodan tuulet puhaltavat Euroopassa. Tänään sain puolustusvoimien &rdquo;asevelvollisrekisterin henkilökohtaisista tiedoistani&rdquo;.</p><p>Kävin armeijan 1982-83 toisen kylmän sodan pahimpina hetkinä, Ylämyllyn kasarmilla Joensuun lähellä, samassa paikassa mistä <em>Tuntematon sotilas</em> alkaa &ndash; ja vain muutamia kymmeniä kilometrejä Neuvostoliiton rajasta. Mietin suuresti itseäni epäillen joka päivä, olinko tehnyt oikean eettis-poliittisen valinnan. Oikeutin valintaani Paasikiven ja Kekkosen linjalla, jonka mukaan Suomen armeijan ainoana tehtävänä on estää sotilasliittoja käymästä toistensa kimppuun.</p><p>No, onneksi meillä oli ihmesadeviitta, jonka kerrottiin suojelevan myös ydinsäteilyltä. Iskun jälkeen ei tarvitse kuin poimia havuja ja karistaa pölyt niiden avulla. Sen jälkeen voi vapautuneesti jatkaa taistelemista. Tilanteen hulluus oli kaikille selvää.</p><p>Minut koulutettiin vastentahtoisesti radioautoryhmänjohtajaksi. Kun lopulta pääsin armeijasta syyskuun 1983 alussa, ei mennyt kuin muutama viikko kun Euroopan suurmielenosoitukset rauhan puolesta ja varsinkin keskipitkän matkan ohjuksia vastaan näkyivät myös Joensuun kaduilla. Osallistuin tuohon poikkeukselliseen mielenosoitukseen ja näin siellä mukana myös monia entisiä armeijakavereitani.</p><p>Vähän myöhemmin Turussa opiskelijanuorukaisena allekirjoitin &rdquo;Sotareserviläisestä rauhanrakentajaksi&rdquo; julkilausuman. Siinä sitouduin kieltäytymään kertausharjoituksista. Samaan aikaan olin yhä kiinnostuneempi rauhantutkimuksesta ja pian minusta tuli Rauhantutkimusyhdistyksen aktiivi, ja myöhemmin 1990-luvulla vähäksi aikaa myös muun muassa yhdistyksen puheenjohtaja.</p><p>En ole koskaan saanut kertausharjoituskutsua. Kerran minua yritettiin saada Maanpuolustuskurssille, mutta olin silloin lähdössä Australiaan asumaan.</p><p>Nyt 52-vuotiaana saan siis kirjeen Puolustusvoimilta, jossa kerrotaan sodanaikainen tehtäväni! Tosin sitä ei kuitenkaan täsmennetä: &rdquo;Tehtävät tarkistetaan mahdollisessa valmiuden kohottamisessa.&rdquo;</p><p>Kun katson asiaa rauhantutkijan tai kansainvälisen politiikan turvallisuusdilemman näkökulmasta, on selvää, että menossa on prosessi, jossa osapuolet lisäävät valmiuttaan laajamittaisen väkivallan käyttöön ja korottavat panoksiaan. Puolustusvoimien kirjettä on mahdotonta olla lukemasta tästä näkökulmasta.</p><p>Varsinkin kun samaan aikaan Suomi osallistuu aiempaa laajamittaisemmin läntisiin sotaharjoituksiin, jotka on selvästi suunnattu Venäjän uhkaa vastaan. Sipilä haluaa pitää Nato-portin auki pikajäsenyydelle, ja Stubb ja Soini nyökyttelevät innokkaasti.</p><p>Venäjä puolestaan panostaa yhä enemmän asevoimiinsa ja sotilaallis-teolliseen kompleksiinsa. Aivan erityisen huolestunut olen tilanteen epäsymmetriasta. Yhdysvallat ja EU-maat käyttävät sotilasmenoihin kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin Venäjä. Monet venäläiset ovat yrittäneet kompensoida epäsuhtaa uhkailemalla avoimesti ja vastuuttomasti ydinaseiden käytöllä.</p><p>Uusin kyselytutkimus Venäjällä kertoo, että kolmannes kansalaisista siellä pelkää Yhdysvaltain sotilaallista hyökkäystä, jopa miehitystä. Luku on noussut selvästi viime vuosina. Kun kysytään mielipidettä mahdollisen sodan voittajasta, kolmasosa venäläisistä uskoo Venäjän voittoon ja vain 5% läntiseen voittoon. Noin puolet on sentään vielä jotenkin järjissään: tällaisella sodalla ei voi olla voittajaa.</p><p>Turvallisuusdilemman ydin on siinä, että &rdquo;toinen&rdquo; tulkitsee &rdquo;meidän&rdquo; yrityksemme kohottaa puolustusvalmiutta valmisteluna hyökkäykseen. Lewis Richardson (1881-1953) kehitti tältä pohjalta yksinkertaisen matemaattisen asevarustelumallin toisen maailmansodan alla. Se kertoo, kuinka suhteellisen pienenkin &rdquo;varmuusvaran&rdquo; pitäminen voi johtaa konfliktin räjähtävään eskalaatioon hyvinkin nopeasti.</p><p>Richardson ei osannut eritellä niitä sosiaalisia ja poliittisen talouden prosesseja, jotka voivat johtaa tällaiseen tilanteeseen. Niiden pohdinnan sijasta tyydyn tässä yksinkertaisen poliittisen paradoksin esittämiseen, joka valaissee taustaprosesseja.</p><p>Paradoksi on siinä, että &rdquo;Yhtenäinen Venäjä&rdquo; on kokoomuksen sisarpuolue. Sen ideologia muistuttaa kuitenkin vielä astetta enemmän perussuomalaisten ajattelua &ndash; se on eräänlaista perusvenäläisyyttä.</p><p>Kun Suomeen muodostetaan uutta hallitusta, samantyyppisten ideoiden vallitessa myös muualla, sotaan valmistautuvat näyttäisivät siis olevan peilikuvia toisistaan.</p><p>Missä on rauhanliike?</p><p>Heikki Patomäki</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vajaa vuosi sitten kirjoitin blogissani, että sodan tuulet puhaltavat Euroopassa. Tänään sain puolustusvoimien ”asevelvollisrekisterin henkilökohtaisista tiedoistani”.

Kävin armeijan 1982-83 toisen kylmän sodan pahimpina hetkinä, Ylämyllyn kasarmilla Joensuun lähellä, samassa paikassa mistä Tuntematon sotilas alkaa – ja vain muutamia kymmeniä kilometrejä Neuvostoliiton rajasta. Mietin suuresti itseäni epäillen joka päivä, olinko tehnyt oikean eettis-poliittisen valinnan. Oikeutin valintaani Paasikiven ja Kekkosen linjalla, jonka mukaan Suomen armeijan ainoana tehtävänä on estää sotilasliittoja käymästä toistensa kimppuun.

No, onneksi meillä oli ihmesadeviitta, jonka kerrottiin suojelevan myös ydinsäteilyltä. Iskun jälkeen ei tarvitse kuin poimia havuja ja karistaa pölyt niiden avulla. Sen jälkeen voi vapautuneesti jatkaa taistelemista. Tilanteen hulluus oli kaikille selvää.

Minut koulutettiin vastentahtoisesti radioautoryhmänjohtajaksi. Kun lopulta pääsin armeijasta syyskuun 1983 alussa, ei mennyt kuin muutama viikko kun Euroopan suurmielenosoitukset rauhan puolesta ja varsinkin keskipitkän matkan ohjuksia vastaan näkyivät myös Joensuun kaduilla. Osallistuin tuohon poikkeukselliseen mielenosoitukseen ja näin siellä mukana myös monia entisiä armeijakavereitani.

Vähän myöhemmin Turussa opiskelijanuorukaisena allekirjoitin ”Sotareserviläisestä rauhanrakentajaksi” julkilausuman. Siinä sitouduin kieltäytymään kertausharjoituksista. Samaan aikaan olin yhä kiinnostuneempi rauhantutkimuksesta ja pian minusta tuli Rauhantutkimusyhdistyksen aktiivi, ja myöhemmin 1990-luvulla vähäksi aikaa myös muun muassa yhdistyksen puheenjohtaja.

En ole koskaan saanut kertausharjoituskutsua. Kerran minua yritettiin saada Maanpuolustuskurssille, mutta olin silloin lähdössä Australiaan asumaan.

Nyt 52-vuotiaana saan siis kirjeen Puolustusvoimilta, jossa kerrotaan sodanaikainen tehtäväni! Tosin sitä ei kuitenkaan täsmennetä: ”Tehtävät tarkistetaan mahdollisessa valmiuden kohottamisessa.”

Kun katson asiaa rauhantutkijan tai kansainvälisen politiikan turvallisuusdilemman näkökulmasta, on selvää, että menossa on prosessi, jossa osapuolet lisäävät valmiuttaan laajamittaisen väkivallan käyttöön ja korottavat panoksiaan. Puolustusvoimien kirjettä on mahdotonta olla lukemasta tästä näkökulmasta.

Varsinkin kun samaan aikaan Suomi osallistuu aiempaa laajamittaisemmin läntisiin sotaharjoituksiin, jotka on selvästi suunnattu Venäjän uhkaa vastaan. Sipilä haluaa pitää Nato-portin auki pikajäsenyydelle, ja Stubb ja Soini nyökyttelevät innokkaasti.

Venäjä puolestaan panostaa yhä enemmän asevoimiinsa ja sotilaallis-teolliseen kompleksiinsa. Aivan erityisen huolestunut olen tilanteen epäsymmetriasta. Yhdysvallat ja EU-maat käyttävät sotilasmenoihin kymmenen kertaa enemmän rahaa kuin Venäjä. Monet venäläiset ovat yrittäneet kompensoida epäsuhtaa uhkailemalla avoimesti ja vastuuttomasti ydinaseiden käytöllä.

Uusin kyselytutkimus Venäjällä kertoo, että kolmannes kansalaisista siellä pelkää Yhdysvaltain sotilaallista hyökkäystä, jopa miehitystä. Luku on noussut selvästi viime vuosina. Kun kysytään mielipidettä mahdollisen sodan voittajasta, kolmasosa venäläisistä uskoo Venäjän voittoon ja vain 5% läntiseen voittoon. Noin puolet on sentään vielä jotenkin järjissään: tällaisella sodalla ei voi olla voittajaa.

Turvallisuusdilemman ydin on siinä, että ”toinen” tulkitsee ”meidän” yrityksemme kohottaa puolustusvalmiutta valmisteluna hyökkäykseen. Lewis Richardson (1881-1953) kehitti tältä pohjalta yksinkertaisen matemaattisen asevarustelumallin toisen maailmansodan alla. Se kertoo, kuinka suhteellisen pienenkin ”varmuusvaran” pitäminen voi johtaa konfliktin räjähtävään eskalaatioon hyvinkin nopeasti.

Richardson ei osannut eritellä niitä sosiaalisia ja poliittisen talouden prosesseja, jotka voivat johtaa tällaiseen tilanteeseen. Niiden pohdinnan sijasta tyydyn tässä yksinkertaisen poliittisen paradoksin esittämiseen, joka valaissee taustaprosesseja.

Paradoksi on siinä, että ”Yhtenäinen Venäjä” on kokoomuksen sisarpuolue. Sen ideologia muistuttaa kuitenkin vielä astetta enemmän perussuomalaisten ajattelua – se on eräänlaista perusvenäläisyyttä.

Kun Suomeen muodostetaan uutta hallitusta, samantyyppisten ideoiden vallitessa myös muualla, sotaan valmistautuvat näyttäisivät siis olevan peilikuvia toisistaan.

Missä on rauhanliike?

Heikki Patomäki

]]>
24 http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195420-valmistaudutaan-sotaan#comments Länsi Rauha Sota Turvallisuusdilemma Venäjä Mon, 18 May 2015 18:17:16 +0000 Heikki Patomäki http://heikkipatomki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/195420-valmistaudutaan-sotaan
Missä maailma menee....missä Suomi menee? http://malva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193250-missa-maailma-meneemissa-suomi-menee <p>Iski tänään sellainen &quot;ennuste&quot; päälle, että oksat pois! Tulin ajatelleeksi sellaista, että miksi itseasiassa Suomen ja Lännen tilassa tuli niin voimakas vastarinta, että alettiin &quot;puolustaa&quot; Krimiä ja Ukrainaa ylipäätään? Onhan tuolla kahakoitu jo vuosikymmenet tavalla tai toisella. Miksi lännen (EU) reaktiot pomppasivat nyt niin nopeasti esiin ja ovat nyt jo aiheuttaneet eritoten Suomelle vientivajausta runsain miton?</p><p>&nbsp;</p><p>Eikä Ukraina ole Eurooppaa....miksi EU:n piti lähteä niin voimallisiin sanktioihin? Ne lamaannuttavat ainakin Suomen taloutta tosi paljon. Lisäksi meille kansalaisille tulee ilman muuta kova huoli paitsi kaikesta muusta, niin myös sotilaallisessa uhasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Tänään taas kuulimme, ettei Ukrainassa ole lainkaan venäläisiä sotilaita....miksi sanoa näin, kun totuus on aivan jotain muuta? Mitä Krimiin tulee, niin turha sitä on murehtia. Monet siellä varmasti kokevat voimakkaasti sitä asiaa, että Venäjän ja Ukrainan kansa ovat samaa &quot;rotua.&quot; Ovathan he Neuvostoliitossa todella olleet samaa kansaa. Olisiko aika kypsä sille, että myönnetään tietyt tosiasiat ja sitten tehdään sovinto ja palataan pikkuhiljaa takaisin samaan maailmaan kuin mitä oli ennen Neuvostoliiton ja Suomen välillä.</p><p>&nbsp;</p><p>Peräänkuulutan tässä voimallisesti uusia toimintatapoja tällaisiin kriiseihin. Nyt on tärkeää, että Suomi saa sotilaallisesti olla olemassa omana maanamme. Nyt olisi korkea aika ymmärtää se, että rauhantyö on tärkeää kaikille osapuolille tässä prosessissa. Olkaamme nyt iloisia siitä, että tästä jutusta tuli aika rauhallinen....</p><p>&nbsp;</p><p>Tsemppiä ja keväänjatkoja kaikille teille!&nbsp; :))))</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iski tänään sellainen "ennuste" päälle, että oksat pois! Tulin ajatelleeksi sellaista, että miksi itseasiassa Suomen ja Lännen tilassa tuli niin voimakas vastarinta, että alettiin "puolustaa" Krimiä ja Ukrainaa ylipäätään? Onhan tuolla kahakoitu jo vuosikymmenet tavalla tai toisella. Miksi lännen (EU) reaktiot pomppasivat nyt niin nopeasti esiin ja ovat nyt jo aiheuttaneet eritoten Suomelle vientivajausta runsain miton?

 

Eikä Ukraina ole Eurooppaa....miksi EU:n piti lähteä niin voimallisiin sanktioihin? Ne lamaannuttavat ainakin Suomen taloutta tosi paljon. Lisäksi meille kansalaisille tulee ilman muuta kova huoli paitsi kaikesta muusta, niin myös sotilaallisessa uhasta.

 

Tänään taas kuulimme, ettei Ukrainassa ole lainkaan venäläisiä sotilaita....miksi sanoa näin, kun totuus on aivan jotain muuta? Mitä Krimiin tulee, niin turha sitä on murehtia. Monet siellä varmasti kokevat voimakkaasti sitä asiaa, että Venäjän ja Ukrainan kansa ovat samaa "rotua." Ovathan he Neuvostoliitossa todella olleet samaa kansaa. Olisiko aika kypsä sille, että myönnetään tietyt tosiasiat ja sitten tehdään sovinto ja palataan pikkuhiljaa takaisin samaan maailmaan kuin mitä oli ennen Neuvostoliiton ja Suomen välillä.

 

Peräänkuulutan tässä voimallisesti uusia toimintatapoja tällaisiin kriiseihin. Nyt on tärkeää, että Suomi saa sotilaallisesti olla olemassa omana maanamme. Nyt olisi korkea aika ymmärtää se, että rauhantyö on tärkeää kaikille osapuolille tässä prosessissa. Olkaamme nyt iloisia siitä, että tästä jutusta tuli aika rauhallinen....

 

Tsemppiä ja keväänjatkoja kaikille teille!  :))))

 

 

 

 

]]>
0 http://malva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193250-missa-maailma-meneemissa-suomi-menee#comments Eripura Järki käteen Länsi Suomen tilanne Venäjä Fri, 17 Apr 2015 00:14:55 +0000 Eeva Vasenius http://malva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/193250-missa-maailma-meneemissa-suomi-menee
Sota Venäjällä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182529-sota-venajalla <p><em><strong>Sota Venäjällä </strong></em></p><p>Rupla on vapaassa pudotuksessa.&nbsp; Venäjän talous &ndash; ja yhteiskunta &ndash; on turbulenssissa.</p><p>Me emme tiedä, miten kestävä se on?&nbsp; Se kesti <strong>Stalinin</strong>, se kesti <strong>Brezhnevin</strong>, se kesti panssaribolshevismin romahduksen.&nbsp; Mutta: kestääkö se nyt 2014 tällaisen rytinän?</p><p>Tämä on aivan liian iso ihmiskoe, aivan liian iso poliittinen koe.&nbsp; Suomi on suuren huojuvan talon naapuri: meidän pitää ajatella asiaa siltä kannalta.&nbsp; <strong>Euroopan Unioni</strong> istuu aivan liikaa tuleen meidän housuillamme.</p><p><strong><em>Suomella pitää olla oma Venäjä-politiikkansa.</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Yhdysvallat lyö löylyä (lue: lyötyä)</strong></p><p>Kongressi antoi viikonvaihteessa valtuudet uusille pakotteille.&nbsp; Vaikka sitten ilman EU:n myötäseuraamista.</p><p>Nyt ilmiotetaan, että presidentti <strong>Barac 007 Obama</strong> tulee vielä tällä viikolla päättämään uusista pakotteista.</p><p><em>&rdquo;Yhdysvaltojen uudet pakotesuunnitelmat iskevät Venäjän pankki- ja energiasektoreille. Ruplan tiistainen romahdus kertoo maan talouden olevan herkässä tilassa.&rdquo;</em></p><p>Lähde: <strong>Taloussanomat tänään 17.12.2014</strong> klo 08:38 <a href="http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2014/12/17/usa-kiristaa-ruuvia-uusia-putin-pakotteita-talla-viikolla/201417319/12?pos=tuoreimmat"><u>http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2014/12/17/usa-kiristaa-ruuvia-uusia-putin-pakotteita-talla-viikolla/201417319/12?pos=tuoreimmat</u></a></p><p>*</p><p>Käsille on kaiken muun ohella kaatumassa Venäjällä toimivien pankkien pelastaminen, johon pieni Suomikin vaaditaan mukaan:</p><p><em>&rdquo;Suomi ja muut euromaat pelastivat kansainväliset suurpankit Kreikasta ja muista euroalueen kriisimaista, kun nämä ajautuivat rahoituskriisiin. Nyt kriisi riehuu Venäjällä &ndash; jossa Euroopan suurpankeilla on runsaammat riskit kuin niillä oli Kreikassa. Pankkiunioni voi velvoittaa Suomenkin pelastamaan pankkeja Venäjältä.&rdquo;</em></p><p>Jan <strong>Hurri: Taloussanomat tänään</strong> klo 06:01 <a href="http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/12/17/kuka-pelastaa-euroopan-suurpankit-venajalta/201417312/12?pos=tuoreimmat"><u>http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/12/17/kuka-pelastaa-euroopan-suurpankit-venajalta/201417312/12?pos=tuoreimmat</u></a></p><p>Hurri jatkaa:</p><p>&rdquo;<em>Venäjä ei ole Kreikka. Se on kaikin puolin tyystin toista maata. Paitsi, että nyt myös Venäjällä riehuu talous-, rahoitus- ja valuuttakriisi, ja että myös Venäjällä suurimpia ulkomaisia riskirahoittajia ovat Länsi-Euroopan suurpankit.</em></p><p><em>On vielä epävarmaa, kärjistyykö Venäjän kriisi samanlaiseen rahoituksen umpikujaan ja pääomapaniikkiin kuin Kreikassa kävi vuoden 2010 keväällä. Samoin se on epävarmaa, kuka pelastaa Euroopan suurpankit Venäjältä, jos näin käy</em>.&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>Europäättäjät naamioivat nämä yhteensä satojen miljardien eurojen tukiluotot vaikeuksiin joutuneiden euromaiden pelastustalkoiksi, vaikka kyse oli lähinnä Ranskan, Saksan, Britannian ja muiden suurten pankkimaiden suurpankkien pelastamisesta.&rdquo;</em></p><p>*</p><p><strong>Suuret rahat</strong></p><p><strong><em>&rdquo;Suuremmat riskit kuin Kreikassa</em></strong></p><p><em>Länsi-Euroopan suurten pankkimaiden pankeilla on Venäjällä erityyppisiä lainasaatavia ja muita saatavia yhteensä 115 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan Euroopan ulkopuolisten suurten pankkimaiden, Yhdysvaltain ja Japanin, pankkien saatavat, kipuavat kaikkien ulkomaisten pankkien Venäjä-saatavat yhteensä 155 miljardiin euroon.</em></p><p><em>Eniten Venäjä-saatavia on <strong>Ranskan (35 miljardia euroa) ja Italian (20 miljardia euroa</strong>) pankeilla. Suuria Venäjä-riskejä on myös Yhdysvaltain (19 miljardia euroa), Japanin (14 miljardia euroa), <strong>Saksan (13 miljardia euroa), Itävallan (13 miljardia euroa), Hollannin (12 miljardia euroa) ja Britannian (11 miljardia euroa) pankeilla</strong>.&rdquo;</em></p><p>Suhteessa kriittisimmin menetykset iskevät Italian jo muutoinkin tunnetusti heikossa hapessa haukottelevaan talouteen.</p><p>Näitä kun aletaan kuittailemaan&hellip; niin siinä sitä pitkääpiimää sitten taas lusikoidaan.</p><p>Kannatta lukea Hurria!</p><p>&nbsp;</p><p>*</p><p><strong>Venäjän luottoluokitus</strong></p><p><strong>&rdquo;</strong>Toistaiseksi länsimaiset rahoittajat ovat lähinnä lopettaneet uusien sopimusten teon ja pitäneet kiinni omistamistaan venäläisistä osakkeista ja velkakirjoista. Venäjän luottoluokitus on jo heikentynyt (Moody&rsquo;s vain yhden pykälän päässä roskalainaluokasta). On mahdollista, että Venäjä joutuu roskalainaluokkaan, varsinkin jos pakotekierre syvenee.</p><p><strong>Siinä tilanteessa merkittävät läntiset rahastot ja vakuutusyhtiöt joutuisivat sääntöjensä perusteella myymään omistuksensa Venäjällä, mikä kärjistäisi Venäjän rahoitusmarkkinoiden kriisiä</strong>.&rdquo;</p><p>Lähde: EK:n johtaja Kai Mykkänen, elokuussa 2014 <a href="http://ek.fi/blogi/2014/08/12/venaja-ukrainan-kriisi-ja-suomen-talous/"><u>http://ek.fi/blogi/2014/08/12/venaja-ukrainan-kriisi-ja-suomen-talous/</u></a></p><p>Nyt ollaan tässä.</p><p>Suuri isänmaaton pääoma astuu kuvaan.</p><p>Ja Jan Rossin mainitsemat toisenlaiset kummisedät.</p><p>Voi taivas, mitä paskaa.</p><p>*</p><p><strong>Hyeenat haaskalla</strong></p><p>Venäjä on vähintään yhtä suuressa purjeessa kuin 1998 elokuussa, paitsi että tuuli maailmalla on nyt kovempi.</p><p>Aiemmissa rupla-probleemeissa on haettu syyllisiä, ainakin Venäjällä, ja nimenomaan Venäjän ulkopuolelta.&nbsp; Milloin taustalla on ollut Soros tai jotkut muut nimeämättömät kampeajat, joista osa on myöntänyt operointinsa.</p><p>Nyt ilmeisesti on niin, että Venäjä on omilla toimillaan horjuttanut Yhdysvaltain Dollaria.&nbsp; Yhdysvallat on horjuttanut Venäjän ruplaa, muutoinkin kuin julkistetuilla pakotteilla, ja merkittävämmin juuri piiloafääreillään.&nbsp; Sitten vielä taustalla toimii Kiina, joka on aivan varmasti ollut omilla toimillaan &rdquo;kartalla&rdquo; kumpaisessakin maassa, niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissa.</p><p>Tässä on paljon yhteistä valtioiden tiedustelutoiminnalle.&nbsp; Tiedustelu ja häiritsevä finanssioperointi ovat veljeksiä: ilman toista ei olisi toista, tai ottelu olisi paljon vaikeampaa, kuin pimeässä kehässä huitoisi.&nbsp; Nyt kukin tahollaan &rdquo;näkee&rdquo; läpi, eli on omat infralasit päässä, ja tietää mitä tekee ja tekee mitä haluaa.&nbsp; Vastaanottava osapuoli voi jossain määrin olla jyvällä prosesseista ja afääreistä, mutta ei juurikaan aktiivisesti vaan re-aktiivisesti.</p><p>Viimeksi eilen sain Yhdysvalloista sijoitusvinkin: sen mukaan kannattaa tehdä suuria sijoituksia Venäjälle juuri nyt.&nbsp; Mies oli aivan tosissaan.&nbsp; Hänellä on miljardeja pelissä.&nbsp; Kysymys on ajoituksesta.</p><p>*</p><p><strong>Tiedustelupomo tietää</strong></p><p>Kiinnittäisin painavaa huomiota <strong>EU:n sotilastiedustelun päällikkö Georgij Alafuzoffiin</strong>, joka seuraa Ukrainan kriisiä Brysselistä. Hänen mukaansa kyseessä on Venäjän ja lännen välienselvittely, jossa Ukraina on vain välikappale.</p><p>Kun Alafusoff sanoi että Venäjällä on sota, hänet viralliselta taholta dementoitiin.</p><p>Mutta mitä Alafuzoff sanoi?</p><p>&rdquo;<em>Mikä sitten on oikea, riippumaton tilannekuva?</em></p><p><em>Alafuzoffin mukaan tilanne Euroopan ja Venäjän välillä on ajautunut &quot;vähintään yhtä pahaksi kuin kylmän sodan aikana&quot; Länsi-Euroopan ja Neuvostoliiton välillä oli.</em></p><p><em>&quot;<strong>Käynnissä on välienselvittely, hyvin hyvin laajasti ymmärrettynä sota</strong>&quot;, Alafuzoff sanoo.</em></p><p><em>Ukraina on tässä välienselvittelyssä eräänlainen välikappale.</em></p><p><em>&quot;Jos lännen sanktiot johtavat tilanteeseen, jossa Venäjän kansantuote laskee, niin se on keinojen käyttämistä. Ja kun Venäjä tukee Kiovan tahtoon sopeutumattomia piirejä, niin nekin ovat keinoja.&quot;&rdquo;</em></p><p>Lähde: Helsingin Sanomat, 15.12.2014 <a href="http://www.hs.fi/sunnuntai/a1418360712877"><u>http://www.hs.fi/sunnuntai/a1418360712877</u></a></p><p>*</p><p><strong>Sotaa se piru on&hellip;</strong></p><p>Allekirjoitan täysin kontra-amiraali Alafuzoffin määritelmän.</p><p>Länsi ja Venäjä (ja Kiina) käyvät Venäjällä sotaa.&nbsp; Sotaa se on.&nbsp; Sotaa, eikä mitään muuta.</p><p>Mutta uudenlaista sotaa.</p><p>Ei rintamasotaa eikä sissisotaa.&nbsp; Eikä terrorismin vastaista sotaa.&nbsp; Eikä edes hybridisotaa.&nbsp; Eikä edes propagandasotaa, kuin vain osittaisesti.</p><p>Kyseessä on salainen finanssisota, joka on määriteltävä sodan klassisen määritelmän mukaisesti &rdquo;politiikan jatkamiseksi toisin keinoin&rdquo;.</p><p>&rdquo;Toiset keinot&rdquo; ovat toisenlaisia, kuin tutussa sotavoimien ruudinkäryisessä ja kitsoniitin lemuisissa keinoissa.</p><p>Mutta tässäkin, taloussodassa, on tarkoituksena heikentää tai lyödä vastustaja, pakottaa se valloittajan/hyökkääjän tahtoon, ja nujertaa se sekä materiaalisesti, henkisesti että poliittisesti, ja saada se eri tavoin riippuvaiseksi voittajan tahdosta.</p><p>*</p><p><strong>Mihin teoriaan Lännen toiminta perustuu?</strong></p><p>Kaiken aikaa viimeisen vuoden aikana polttava kysymys on kuulunut: Mihin tieteelliseen tai empiiriseen politiikan ja talouden teoriaan perustuu Lännen linjaukset ja toimet Krimin kriisin jälkeisissä Venäjä-suhteissa?</p><p>Kukaan ei ole tähän vastannut.&nbsp; Enkä ihmettele.&nbsp; Toiminta on ollut bushilaisen terrorisminvastaisen sodan muistijälkeen ja imperialistiseen oikeassa olemisen ideologiaan perustuva nujertamistoimi, jolla ei ole mitään järkevää argumentoivaa taustaa.</p><p>Euroopan Unioni lähti &ndash; toisin kuin Bushin seikkailuissa ja Obaman Libya-operaatiossa &ndash; Ukraina-matkaan selkäydinreaktiolla, ja jatkaa sitä, vaikka näkee kaiken aikaa sahaavansa omaa oksaansa.&nbsp; Venäjä ja V.V. Putin pelaavat omaa peliään, mutta onnettominta on ollut se, että Länsi on lähtenyt niiden vedättämään järjestykseen mukaan.</p><p>*</p><p><strong>Lännen tarkoitus on epäilemättä &rdquo;kouluttaa&rdquo; diktaattoria.</strong></p><p>Siinä mallina on se, mitä Länsi ei 1938 tehnyt, kun Hitler askel askeleelta eteni itsevaltaisissa haltuunotoissaan.&nbsp; Se mikä jälkikäteisenkin tiedon mukaan nähtävästi olisi tepsinyt Hitlerin suhteen, siis patoaminen ja estäminen, ei toimi Putiniin.</p><p>Vuosien 2011-2012 jättimielenosoitusten jälkeen on ollut ilmiselvää, että Putinin ainoa keino pysyä vallassa ja pitää maa pystyssä on lujakätinen kuri- ja voimapolitiikka, jossa jälkimmäistä edustaa ulkoisen vihollisen luominen ja ainakin osittainen nujertaminen.</p><p>Putinilla ei yksinkertaisesti ole kädessään (enää) ainuttakaan muuta korttia kuin tämä <strong>voimapoliittinen Musta Pekka</strong>.</p><p>Hän ei voi enää loikata tai kääntää raiteeltaan.&nbsp; <strong><em>Alea yacta est!</em></strong></p><p>*</p><p><strong>Putinin politiikka on yhden idean monikärkinen systeemi</strong>,</p><p>jossa yhtenä ulottuvuutena on uudenlainen suvereniteetti ja omaehtoinen liittoutumisjärjestys, joihin perustuu uuden puskurivyöhykkeen luominen ja sen hallinta (minkä yhtenä elementtinä on blogissani 15.12. hahmottelemani <strong><em>Venäjän Itämeren altaan valvovaan hallintaan tähtäävä voimapoliittinen tavoite</em></strong>).</p><p>Lännen toiminnan taustalla väikkyy siis 1938 ja sen opetukset.&nbsp; Mutta politiikkaa tulee tehdä ajassa ja tilanteessa: nyt vain <strong>horjutetaan Euraasialaista Status Quota</strong>, ilman myönteisiä vasteita.</p><p>Venäjän talouden rapautuminen on väistämätöntä muutenkin, mutta tällä joudutetaan kriittisellä tavalla prosessin nopeutta.</p><p><strong>Katalyyttien simultaani isku</strong> voi johtaa ennalta arvaamattomiin reaktioihin: tämä kemiasta tuttu uhka on unohdettu.</p><p>*</p><p><strong>Lievimmillään Länsi romuttaessaan nyt lisää luisuvaa venäläistä rakennusta</strong>, ajaa sen Kiinan syliin.&nbsp; Kiina on ainoa talous jolla on rahaa niin että ranteita pakottaa, ja se voi operaatioillaan ohjata prosessia, ja on kaiken aikaa sitä tehnytkin.</p><p>Lännen hyvää tarkoittava ihmisyyspolitiikka Krimin ja Itä-Ukrainan agressioiden jälkeen on johtamassa historialliseen suurpolitiikan rakennemuutokseen, joka ilmeisesti olisi muutoinkin jossain muodossa tapahtunut, mutta nyt sitä joudutetaan ja luodaan nopeutetun prosessin aina omaama riskaabeli tilanne.</p><p><strong>Venäjä havitteli jonkinlaisena virtuaalisena EU-vasteena</strong> Eurasialaista unionia, mutta se tulee vastineeksi saamaan <strong>Kiinalais-Venäläisen akselin</strong>, tai pidemmälle menevänä sulautumana Kiinan hallinnoiman protektoraattivaltion aseman.</p><p>Kukaan muu kuin Kiina ei voi eikä tahdo finanssimarkkinoilla rakenteellisesti tukea ruplaa.</p><p>Kukaan muu kuin Kiina ei halua eikä omaa intressiä investoida investointikelvottomaan Venäjään.</p><p>Kukaan muu kuin Kiina ei voi ottaa hallintaa ajelehtivasta Venäjästä.</p><p>Kiina, joka on ostanut &rdquo;<em>jo puol maailmaa</em>&rdquo;, tulee ostamaan Venäjän.&nbsp; Omilla keinoillaan.&nbsp; Omalla strategisella toiminnallaan, ja ennen kaikkea omaan tahtiinsa.&nbsp; Kiinalla ei ole kiirettä, sillä on aikaa katsoa, miten omena kypsyy: Sitten omena vain putoaa sen jalkojen juureen.</p><p>*</p><p><strong>Lännen heikot johtajat</strong></p><p>Lännen 2000-luvun alun heikko johto, näkemyksetön politiikka ja historiallisessa näkökulmassa outo ns. ihmisoikeuspolitiikka tulee johtamaan suunnattomiin kärsimyksiin, suunnattomaan Suuren politiikan kuvan muutokseen, suunnattomaan väkivaltaisen yksinapaisen maailman syntyyn.</p><p>Kiinan nousu maailman ainoaksi supervallaksi, todelliseksi sellaiseksi, on <strong><em>2000-luvun geopolitiikan suurin katastrofi.</em></strong></p><p>Nyt Länsi edistää tätä liikettä.&nbsp; Sokeana kuin Reetta.&nbsp; Ymmärtämättömänä kuin Pölvästi.&nbsp; Viattomana kuin Lapsi.</p><p>*</p><p><strong>Venäjän romahdus</strong></p><p>Venäjän romahduksella on monta astetta, aivan kuin hääkakussa, mutta ikävintä on se, että se voi romahtaa niin ylhäältä kuin alhaaltakin, taso tasolta tai fataalisti kuin WTC.</p><p>V.V. Putin seisoo Äiti-Venäjä kainalossaan &rdquo;sulhasmiehenä&rdquo; kermakerroskakun ylimpänä.</p><p>Hänen keinonsa vaikuttaa asioiden kulkuun enää tässä vaiheessa on imaginäärinen.&nbsp; Patoluukku on taas raotettu, sitä ei mikään sulje enää: paine on liikaa.&nbsp; Nyt on vain katsottava, miten menee.&nbsp; Pelkästään historian nimissä Suomen tulee irtautua kaikesta Venäjää romahduttavasta toiminnasta ja tehtävä voimakkaasti työtä sen estämiseksi tai ainakin lievittämiseksi.&nbsp; Virheiden kertautuminen johtaa historiassa tällaisiin umpikujiin.</p><p>Tarkoittamattomat seuraukset johtavat historian kulkua.</p><p>Sattumat ja tarkoittamattomat teot.</p><p>Tarkoitetuilla ja täsmätöillä vain ylläpidetään arkea ja luodaan suuntaviivoja.&nbsp; Isot massat liikkuvat, murtuvat ja sulavat, vain suuressa lämmössä joka on mahdollista vain voimajännitteiden patoutuessa riittävän suuriksi realiteettien pintamassojen alla niin että mannerlaatat laukeavat liikkeeseen ja sulaa ydinmagmaa purkautuu.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sota Venäjällä

Rupla on vapaassa pudotuksessa.  Venäjän talous – ja yhteiskunta – on turbulenssissa.

Me emme tiedä, miten kestävä se on?  Se kesti Stalinin, se kesti Brezhnevin, se kesti panssaribolshevismin romahduksen.  Mutta: kestääkö se nyt 2014 tällaisen rytinän?

Tämä on aivan liian iso ihmiskoe, aivan liian iso poliittinen koe.  Suomi on suuren huojuvan talon naapuri: meidän pitää ajatella asiaa siltä kannalta.  Euroopan Unioni istuu aivan liikaa tuleen meidän housuillamme.

Suomella pitää olla oma Venäjä-politiikkansa.

*

Yhdysvallat lyö löylyä (lue: lyötyä)

Kongressi antoi viikonvaihteessa valtuudet uusille pakotteille.  Vaikka sitten ilman EU:n myötäseuraamista.

Nyt ilmiotetaan, että presidentti Barac 007 Obama tulee vielä tällä viikolla päättämään uusista pakotteista.

”Yhdysvaltojen uudet pakotesuunnitelmat iskevät Venäjän pankki- ja energiasektoreille. Ruplan tiistainen romahdus kertoo maan talouden olevan herkässä tilassa.”

Lähde: Taloussanomat tänään 17.12.2014 klo 08:38 http://www.taloussanomat.fi/ulkomaat/2014/12/17/usa-kiristaa-ruuvia-uusia-putin-pakotteita-talla-viikolla/201417319/12?pos=tuoreimmat

*

Käsille on kaiken muun ohella kaatumassa Venäjällä toimivien pankkien pelastaminen, johon pieni Suomikin vaaditaan mukaan:

”Suomi ja muut euromaat pelastivat kansainväliset suurpankit Kreikasta ja muista euroalueen kriisimaista, kun nämä ajautuivat rahoituskriisiin. Nyt kriisi riehuu Venäjällä – jossa Euroopan suurpankeilla on runsaammat riskit kuin niillä oli Kreikassa. Pankkiunioni voi velvoittaa Suomenkin pelastamaan pankkeja Venäjältä.”

Jan Hurri: Taloussanomat tänään klo 06:01 http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/12/17/kuka-pelastaa-euroopan-suurpankit-venajalta/201417312/12?pos=tuoreimmat

Hurri jatkaa:

Venäjä ei ole Kreikka. Se on kaikin puolin tyystin toista maata. Paitsi, että nyt myös Venäjällä riehuu talous-, rahoitus- ja valuuttakriisi, ja että myös Venäjällä suurimpia ulkomaisia riskirahoittajia ovat Länsi-Euroopan suurpankit.

On vielä epävarmaa, kärjistyykö Venäjän kriisi samanlaiseen rahoituksen umpikujaan ja pääomapaniikkiin kuin Kreikassa kävi vuoden 2010 keväällä. Samoin se on epävarmaa, kuka pelastaa Euroopan suurpankit Venäjältä, jos näin käy.”

Europäättäjät naamioivat nämä yhteensä satojen miljardien eurojen tukiluotot vaikeuksiin joutuneiden euromaiden pelastustalkoiksi, vaikka kyse oli lähinnä Ranskan, Saksan, Britannian ja muiden suurten pankkimaiden suurpankkien pelastamisesta.”

*

Suuret rahat

”Suuremmat riskit kuin Kreikassa

Länsi-Euroopan suurten pankkimaiden pankeilla on Venäjällä erityyppisiä lainasaatavia ja muita saatavia yhteensä 115 miljardia euroa. Kun mukaan lasketaan Euroopan ulkopuolisten suurten pankkimaiden, Yhdysvaltain ja Japanin, pankkien saatavat, kipuavat kaikkien ulkomaisten pankkien Venäjä-saatavat yhteensä 155 miljardiin euroon.

Eniten Venäjä-saatavia on Ranskan (35 miljardia euroa) ja Italian (20 miljardia euroa) pankeilla. Suuria Venäjä-riskejä on myös Yhdysvaltain (19 miljardia euroa), Japanin (14 miljardia euroa), Saksan (13 miljardia euroa), Itävallan (13 miljardia euroa), Hollannin (12 miljardia euroa) ja Britannian (11 miljardia euroa) pankeilla.”

Suhteessa kriittisimmin menetykset iskevät Italian jo muutoinkin tunnetusti heikossa hapessa haukottelevaan talouteen.

Näitä kun aletaan kuittailemaan… niin siinä sitä pitkääpiimää sitten taas lusikoidaan.

Kannatta lukea Hurria!

 

*

Venäjän luottoluokitus

Toistaiseksi länsimaiset rahoittajat ovat lähinnä lopettaneet uusien sopimusten teon ja pitäneet kiinni omistamistaan venäläisistä osakkeista ja velkakirjoista. Venäjän luottoluokitus on jo heikentynyt (Moody’s vain yhden pykälän päässä roskalainaluokasta). On mahdollista, että Venäjä joutuu roskalainaluokkaan, varsinkin jos pakotekierre syvenee.

Siinä tilanteessa merkittävät läntiset rahastot ja vakuutusyhtiöt joutuisivat sääntöjensä perusteella myymään omistuksensa Venäjällä, mikä kärjistäisi Venäjän rahoitusmarkkinoiden kriisiä.”

Lähde: EK:n johtaja Kai Mykkänen, elokuussa 2014 http://ek.fi/blogi/2014/08/12/venaja-ukrainan-kriisi-ja-suomen-talous/

Nyt ollaan tässä.

Suuri isänmaaton pääoma astuu kuvaan.

Ja Jan Rossin mainitsemat toisenlaiset kummisedät.

Voi taivas, mitä paskaa.

*

Hyeenat haaskalla

Venäjä on vähintään yhtä suuressa purjeessa kuin 1998 elokuussa, paitsi että tuuli maailmalla on nyt kovempi.

Aiemmissa rupla-probleemeissa on haettu syyllisiä, ainakin Venäjällä, ja nimenomaan Venäjän ulkopuolelta.  Milloin taustalla on ollut Soros tai jotkut muut nimeämättömät kampeajat, joista osa on myöntänyt operointinsa.

Nyt ilmeisesti on niin, että Venäjä on omilla toimillaan horjuttanut Yhdysvaltain Dollaria.  Yhdysvallat on horjuttanut Venäjän ruplaa, muutoinkin kuin julkistetuilla pakotteilla, ja merkittävämmin juuri piiloafääreillään.  Sitten vielä taustalla toimii Kiina, joka on aivan varmasti ollut omilla toimillaan ”kartalla” kumpaisessakin maassa, niin Venäjällä kuin Yhdysvalloissa.

Tässä on paljon yhteistä valtioiden tiedustelutoiminnalle.  Tiedustelu ja häiritsevä finanssioperointi ovat veljeksiä: ilman toista ei olisi toista, tai ottelu olisi paljon vaikeampaa, kuin pimeässä kehässä huitoisi.  Nyt kukin tahollaan ”näkee” läpi, eli on omat infralasit päässä, ja tietää mitä tekee ja tekee mitä haluaa.  Vastaanottava osapuoli voi jossain määrin olla jyvällä prosesseista ja afääreistä, mutta ei juurikaan aktiivisesti vaan re-aktiivisesti.

Viimeksi eilen sain Yhdysvalloista sijoitusvinkin: sen mukaan kannattaa tehdä suuria sijoituksia Venäjälle juuri nyt.  Mies oli aivan tosissaan.  Hänellä on miljardeja pelissä.  Kysymys on ajoituksesta.

*

Tiedustelupomo tietää

Kiinnittäisin painavaa huomiota EU:n sotilastiedustelun päällikkö Georgij Alafuzoffiin, joka seuraa Ukrainan kriisiä Brysselistä. Hänen mukaansa kyseessä on Venäjän ja lännen välienselvittely, jossa Ukraina on vain välikappale.

Kun Alafusoff sanoi että Venäjällä on sota, hänet viralliselta taholta dementoitiin.

Mutta mitä Alafuzoff sanoi?

Mikä sitten on oikea, riippumaton tilannekuva?

Alafuzoffin mukaan tilanne Euroopan ja Venäjän välillä on ajautunut "vähintään yhtä pahaksi kuin kylmän sodan aikana" Länsi-Euroopan ja Neuvostoliiton välillä oli.

"Käynnissä on välienselvittely, hyvin hyvin laajasti ymmärrettynä sota", Alafuzoff sanoo.

Ukraina on tässä välienselvittelyssä eräänlainen välikappale.

"Jos lännen sanktiot johtavat tilanteeseen, jossa Venäjän kansantuote laskee, niin se on keinojen käyttämistä. Ja kun Venäjä tukee Kiovan tahtoon sopeutumattomia piirejä, niin nekin ovat keinoja."”

Lähde: Helsingin Sanomat, 15.12.2014 http://www.hs.fi/sunnuntai/a1418360712877

*

Sotaa se piru on…

Allekirjoitan täysin kontra-amiraali Alafuzoffin määritelmän.

Länsi ja Venäjä (ja Kiina) käyvät Venäjällä sotaa.  Sotaa se on.  Sotaa, eikä mitään muuta.

Mutta uudenlaista sotaa.

Ei rintamasotaa eikä sissisotaa.  Eikä terrorismin vastaista sotaa.  Eikä edes hybridisotaa.  Eikä edes propagandasotaa, kuin vain osittaisesti.

Kyseessä on salainen finanssisota, joka on määriteltävä sodan klassisen määritelmän mukaisesti ”politiikan jatkamiseksi toisin keinoin”.

”Toiset keinot” ovat toisenlaisia, kuin tutussa sotavoimien ruudinkäryisessä ja kitsoniitin lemuisissa keinoissa.

Mutta tässäkin, taloussodassa, on tarkoituksena heikentää tai lyödä vastustaja, pakottaa se valloittajan/hyökkääjän tahtoon, ja nujertaa se sekä materiaalisesti, henkisesti että poliittisesti, ja saada se eri tavoin riippuvaiseksi voittajan tahdosta.

*

Mihin teoriaan Lännen toiminta perustuu?

Kaiken aikaa viimeisen vuoden aikana polttava kysymys on kuulunut: Mihin tieteelliseen tai empiiriseen politiikan ja talouden teoriaan perustuu Lännen linjaukset ja toimet Krimin kriisin jälkeisissä Venäjä-suhteissa?

Kukaan ei ole tähän vastannut.  Enkä ihmettele.  Toiminta on ollut bushilaisen terrorisminvastaisen sodan muistijälkeen ja imperialistiseen oikeassa olemisen ideologiaan perustuva nujertamistoimi, jolla ei ole mitään järkevää argumentoivaa taustaa.

Euroopan Unioni lähti – toisin kuin Bushin seikkailuissa ja Obaman Libya-operaatiossa – Ukraina-matkaan selkäydinreaktiolla, ja jatkaa sitä, vaikka näkee kaiken aikaa sahaavansa omaa oksaansa.  Venäjä ja V.V. Putin pelaavat omaa peliään, mutta onnettominta on ollut se, että Länsi on lähtenyt niiden vedättämään järjestykseen mukaan.

*

Lännen tarkoitus on epäilemättä ”kouluttaa” diktaattoria.

Siinä mallina on se, mitä Länsi ei 1938 tehnyt, kun Hitler askel askeleelta eteni itsevaltaisissa haltuunotoissaan.  Se mikä jälkikäteisenkin tiedon mukaan nähtävästi olisi tepsinyt Hitlerin suhteen, siis patoaminen ja estäminen, ei toimi Putiniin.

Vuosien 2011-2012 jättimielenosoitusten jälkeen on ollut ilmiselvää, että Putinin ainoa keino pysyä vallassa ja pitää maa pystyssä on lujakätinen kuri- ja voimapolitiikka, jossa jälkimmäistä edustaa ulkoisen vihollisen luominen ja ainakin osittainen nujertaminen.

Putinilla ei yksinkertaisesti ole kädessään (enää) ainuttakaan muuta korttia kuin tämä voimapoliittinen Musta Pekka.

Hän ei voi enää loikata tai kääntää raiteeltaan.  Alea yacta est!

*

Putinin politiikka on yhden idean monikärkinen systeemi,

jossa yhtenä ulottuvuutena on uudenlainen suvereniteetti ja omaehtoinen liittoutumisjärjestys, joihin perustuu uuden puskurivyöhykkeen luominen ja sen hallinta (minkä yhtenä elementtinä on blogissani 15.12. hahmottelemani Venäjän Itämeren altaan valvovaan hallintaan tähtäävä voimapoliittinen tavoite).

Lännen toiminnan taustalla väikkyy siis 1938 ja sen opetukset.  Mutta politiikkaa tulee tehdä ajassa ja tilanteessa: nyt vain horjutetaan Euraasialaista Status Quota, ilman myönteisiä vasteita.

Venäjän talouden rapautuminen on väistämätöntä muutenkin, mutta tällä joudutetaan kriittisellä tavalla prosessin nopeutta.

Katalyyttien simultaani isku voi johtaa ennalta arvaamattomiin reaktioihin: tämä kemiasta tuttu uhka on unohdettu.

*

Lievimmillään Länsi romuttaessaan nyt lisää luisuvaa venäläistä rakennusta, ajaa sen Kiinan syliin.  Kiina on ainoa talous jolla on rahaa niin että ranteita pakottaa, ja se voi operaatioillaan ohjata prosessia, ja on kaiken aikaa sitä tehnytkin.

Lännen hyvää tarkoittava ihmisyyspolitiikka Krimin ja Itä-Ukrainan agressioiden jälkeen on johtamassa historialliseen suurpolitiikan rakennemuutokseen, joka ilmeisesti olisi muutoinkin jossain muodossa tapahtunut, mutta nyt sitä joudutetaan ja luodaan nopeutetun prosessin aina omaama riskaabeli tilanne.

Venäjä havitteli jonkinlaisena virtuaalisena EU-vasteena Eurasialaista unionia, mutta se tulee vastineeksi saamaan Kiinalais-Venäläisen akselin, tai pidemmälle menevänä sulautumana Kiinan hallinnoiman protektoraattivaltion aseman.

Kukaan muu kuin Kiina ei voi eikä tahdo finanssimarkkinoilla rakenteellisesti tukea ruplaa.

Kukaan muu kuin Kiina ei halua eikä omaa intressiä investoida investointikelvottomaan Venäjään.

Kukaan muu kuin Kiina ei voi ottaa hallintaa ajelehtivasta Venäjästä.

Kiina, joka on ostanut ”jo puol maailmaa”, tulee ostamaan Venäjän.  Omilla keinoillaan.  Omalla strategisella toiminnallaan, ja ennen kaikkea omaan tahtiinsa.  Kiinalla ei ole kiirettä, sillä on aikaa katsoa, miten omena kypsyy: Sitten omena vain putoaa sen jalkojen juureen.

*

Lännen heikot johtajat

Lännen 2000-luvun alun heikko johto, näkemyksetön politiikka ja historiallisessa näkökulmassa outo ns. ihmisoikeuspolitiikka tulee johtamaan suunnattomiin kärsimyksiin, suunnattomaan Suuren politiikan kuvan muutokseen, suunnattomaan väkivaltaisen yksinapaisen maailman syntyyn.

Kiinan nousu maailman ainoaksi supervallaksi, todelliseksi sellaiseksi, on 2000-luvun geopolitiikan suurin katastrofi.

Nyt Länsi edistää tätä liikettä.  Sokeana kuin Reetta.  Ymmärtämättömänä kuin Pölvästi.  Viattomana kuin Lapsi.

*

Venäjän romahdus

Venäjän romahduksella on monta astetta, aivan kuin hääkakussa, mutta ikävintä on se, että se voi romahtaa niin ylhäältä kuin alhaaltakin, taso tasolta tai fataalisti kuin WTC.

V.V. Putin seisoo Äiti-Venäjä kainalossaan ”sulhasmiehenä” kermakerroskakun ylimpänä.

Hänen keinonsa vaikuttaa asioiden kulkuun enää tässä vaiheessa on imaginäärinen.  Patoluukku on taas raotettu, sitä ei mikään sulje enää: paine on liikaa.  Nyt on vain katsottava, miten menee.  Pelkästään historian nimissä Suomen tulee irtautua kaikesta Venäjää romahduttavasta toiminnasta ja tehtävä voimakkaasti työtä sen estämiseksi tai ainakin lievittämiseksi.  Virheiden kertautuminen johtaa historiassa tällaisiin umpikujiin.

Tarkoittamattomat seuraukset johtavat historian kulkua.

Sattumat ja tarkoittamattomat teot.

Tarkoitetuilla ja täsmätöillä vain ylläpidetään arkea ja luodaan suuntaviivoja.  Isot massat liikkuvat, murtuvat ja sulavat, vain suuressa lämmössä joka on mahdollista vain voimajännitteiden patoutuessa riittävän suuriksi realiteettien pintamassojen alla niin että mannerlaatat laukeavat liikkeeseen ja sulaa ydinmagmaa purkautuu.

*

]]>
21 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182529-sota-venajalla#comments Historia Länsi Ruplan kurssi Venäjä Wed, 17 Dec 2014 08:32:52 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/182529-sota-venajalla
Länsi ja Venäjä, kummajaiset toisilleen http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180205-lansi-ja-venaja-kummajaiset-toisilleen <p>Länsimainen liberaali älymystö juhli Neuvostoliiton ja kommunistiblokin luhistumista suurten kertomusten loppunäytöksenä ja maailmanhistorian päätepisteenä. Kommunismin haudalla tanssiessaan he näkivät takanaan irrationaalisen ja väkivaltaisen historian jakobiineineen, natseineen ja kommunisteineen, mutta heidän mielissään siinsi kaunis näky harmonisesta ja rauhanomaisesta tulevaisuudesta, rajattomasta globaalista maailmasta, jossa liberaalidemokratia ja kapitalismi sosioevolutiivisen kehityksen kyseenalaistamattomina kruununjalokivinä olisivat ainoat ajateltavissa olevat tavat järjestää poliittinen yhteisö ja taloudelliset tuotanto- ja omistussuhteet. Historia siis julistettiin päättyneeksi ja maailman piti olla kutakuinkin valmis. Venäjänkin odotettiin omaksuvan läntiset arvot kohtuullisen nopeasti.</p><p>Kun poliittinen mielikuvitus oli näin naiivia ja köyhää, ei ole ihme että harmonisen ideaalin ja rosoisen todellisuuden välillä ammottaa nyt yli 20 vuotta kylmän sodan päättymisen jälkeen Venäjän kokoinen kuilu. Monet liberalistiset ajattelijat siis tosissaan esittivät kylmän sodan päätyttyä, että väkivalta ja poliittiset intohimot kuuluvat arkaaiseen menneisyyteen, ja niiden on globalisaation aikakaudella määrä väistyä kehityksen, niin sanotun pehmeän kaupallisuuden tieltä. Globalisaatiouskoiset eivät tietenkään uhraa ajatustakaan sille, että kaikista kahleistaan vapautettu pääoma saattaisi myös riistää ja alistaa, vaan globalistien mukaan pääoma vain ja ainoastaan sivilisoi ja toimii puolueettomana rauhanlähettiläänä. Tällaista valtavirta-ajattelua edustaa esimerkiksi suuri intellektuellimme Tuomas Enbuske, joka Ylen pressiklubissa heilutteli setelitukkoa ja silmät kirkkaina vakuutteli kansalle, että kaupankäynti on aina ja kaikkialla tehokkainta rauhantyötä. Eli aina kun jossain tapahtuu algoritmin tekemä öljyfutuurikauppa tai joku anonyymi 13-vuotias aasialainen palkataan länsiomisteiseen hikipajaan tekemään nälkäpalkalla Niken tossuja, niin se enbuskien mukaan jotenkin maagisesti edistää ihmisoikeuksia ja rauhantyötä, vaikka me tyhmemmät emme sitä välttämättä heti ymmärtäisikään.</p><p>Enbuskeista huolimatta liberaalia ajattelua on helppoa ja intuitiivista kannattaa, sillä se vetoaa universalismiin: liberalismi vetoaa koko ihmiskuntaan eikä vain johonkin valittuun kansaan, se uskoo universaaliin järkeen sekä Ihmiseen isolla iillä, jota voisi paremman käsitteen puutteessa kutsua eräänlaiseksi platonilaiseksi ihmisyyden ideaksi. Minustakin universalismi on tuhat kertaa kannatettavampaa kuin tunkkainen nurkkakuntapatriotismi tai rasistinen nationalismi. Rationalistinen ja universalistinen liberalismi on poliittisena ajattelulaatuna ja tulkintakehikkona kuitenkin kovin ohutveristä ja empiiriselle todellisuudelle sokeaa, sillä se ei huomioi lainkaan sellaisia elämään ja ihmisolemukseen erottamattomasti kuuluvia seikkoja kuin intohimoja, irrationaalisuutta ja meihin kaikkiin sisäänkirjoitettua tarvetta kuulua johonkin itseämme suurempaan.</p><p>Millainen sitten on liberalismin ihmiskäsitys? Kärjistettynä <em>homo liberalismus</em> on hedonistinen individualisti, joka rationaalisena valitsijana ei ryhdy mihinkään ilman perusteellista panos-tuotos-laskelmaa ja taloudellista kannustinta. Liberaalia ekspressiivistä individualistia kauhistuttaa kaikenlainen sitoutuminen, mutta sitäkin enemmän hän nauttii mahdollisuudestaan kokeilla ja leikitellä symboleilla ja identiteeteillä; tänään Audi-mies, huomenna Lexus-mies! Liberaali individualisti on historiaton eikä häntä sido muihin minkäänlainen tukahduttava pakkoyhteisöllisyys &ndash; tästä osoituksena liberaalien hellyttävä valtiovastaisuus. Poliittinen toimintakaan ei liberaalia individualistia liiemmin innosta. Poliitikot ovat individualistimme puolesta jatkokautensa ansainneet, kunhan he vain turvaavat markkinoiden häiriöttömän toiminnan ja antavat kuluttajakansalaisille lupauksen loputtomasta materiaalisten tarpeiden tyydytyksestä. Historiaton, nomadistinen ja vailla poliittisia intohimoja &ndash; sellainen siis on kärjistettynä <em>homo liberalismus.</em></p><p>Hahmottelin yllä <em>homo liberalismuksen</em> oikeastaan vain kontrastiksi sille, millaisena näen venäläisyyden. En todellakaan ole venäläisyyden tuntija enkä ole syvällisesti perehtynyt venäläiseen kulttuuriin, joten voin ainoastaan kirjoittaa siitä, millaisena venäläisyys minulle näyttäytyy<em>. </em>Jos länsimainen kulttuuri on edennyt kiihtyvällä vauhdilla kohti sokeaa individualismia ja yhteisen arvopohjan murenemista, vaikuttaa venäläisyys vielä 2000-luvullakin konservatiiviselta ja yhteisölliseltä &ndash; tai ainakin sitoutumista ja uhrautumista arvostavalta. Rationalistinen länsi ja metafyysis-maaginen Venäjä eivät vaikuta ymmärtävän toisiaan, ne eivät puhu samaa kieltä. Ongelmia tuottaa myös se, että lännen rationalistis-liberalistinen ajattelu on kylmän sodan jälkeen korostanut globalisoitumisen ja keskinäisriippuvaisuuden merkitystä maailmanpolitiikan logiikkaa ja liikkumatilaa muovaavina tekijöinä. Putinilainen voimapolitiikka ja sodan käyttäminen geopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi on läntisestä perspektiivistä katsottuna anomalia, jollaiselle ei pitänyt enää olla sijaa keskinäisriippuvaiseksi muuttuneessa maailmassa.</p><p>Ongelma onkin se, että Venäjä ei ole läntisessä mielessä rationaalinen, eikä historiaton nykyliberaali voi millään ymmärtää Venäjää ja venäläisyyttä, joihin historia on painanut syvät jälkensä. Venäjä on aina ollut autoritaarinen, kansaa on kohdeltu kuin karjaa ja se on ollut sidottuna joko turpeeseen tai keskusjohtoisesti johdettuihin tehtaisiin. Ehkä meidän olisikin syytä kiinnittää huomiota historiallisiin jatkuvuuksiin näyttävien katkosten ja murrosten lisäksi. 300 vuotta Romanovien perintöä ja kansaan syöpynyttä alamaismentaliteettia ei pyyhkiytynyt pois lokakuun 1917 vallankumouksessa &ndash; joka vastoin marxilaista teoriaa tapahtui Euroopan takapajuisimmassa valtiossa &ndash; vaan bolsevismi hyvin nopeasti omaksui mm. keisarillisen Venäjän panslavistisen asenteen ja ortodoksisen Venäjän kristillinen lähetystehtävä voitiin ongelmitta korvata kommunistisella lähetystehtävällä, eli maailmanvallankumouksen edistämisellä. Jos neuvostokommunismin punapintaa viitsii hieman raaputtaa, sen alta paljastuu monisatavuotinen venäläinen autoritaarisuus. Jo alkuaikojen bolsevismi oli pohjimmiltaan puolueen harjoittamaa keisarivaltaa punalippuun kiedottuna, ja stalinismi oli jo avointa isovenäläistä nationalismia marxilaisen historianfilosofian vulgaarilla tulkinnalla pyhitettynä. Historiallinen jatkuvuus painoi enemmän kuin näennäinen katkos.</p><p>Historiaa ei siis voi sivuuttaa, vaikka teknokraattisielut niin ehkä uskovatkin. Eräänlaisesta historiattomuudesta kielii sekin, että länsi uskoi ja toivoi Venäjän liittyvän pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen niin sanotun &rdquo;läntisen arvoyhteisön&rdquo; jäseneksi. Parlamentarismi ei kuitenkaan millään juurtunut Venäjälle ja kommunismin tilalle pystytettiin nopeasti brutaali oligarkkikapitalismi, joka ei millään tapaa ole tehnyt Venäjästä parempaa maata kansalaisilleen. Kansa siis kärsii edelleen, mutta sekään ei ole Venäjällä mikään uusi asia. Ehkä ortodoksisen kristikansan mielestä ihmisten kuuluukin hieman kärsiä, sillä eikö kärsimys kirkasta ja osoita moraalista ylemmyyttä &ndash; kuolla kuuluu nuorukaisen ja kärsiä kristityn? Johonkin köyhän kansan syvien rivien mahdollinen turhautuminen ja tyytymättömyys hitaaseen talouskasvuun ja poliittisten oikeuksien puuttumiseen pitää kuitenkin kanavoida. Putinin Venäjä on ilmeisen onnistuneesti kanavoinut kansan pelot ja raivon niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin vihollisiin. Venäjällä homous on kuvattu länsimaisen dekadenssin ilmentymäksi, rajojen ulkopuolelta Äiti Venäjän sisuksiin tihkuvaksi saastaksi, jota vastaan konservatiivisen kristikansan on taisteltava yhtenä rintamana. Ulkoiseksi viholliseksi Venäjälle kelpaa sellainen monimerkityksinen konstruktio kuin &rdquo;Länsi&rdquo;. Vaikuttaa siltä, että nyky-Venäjä on omaksunut Neuvostoliiton itseymmärryksen ja roolin lännen maailmanpoliittisena ja kulttuurillisena vastapoolina. Moni vanha Tehtaankadulle kumartelija on Suomessa Neuvostoliiton hajoamisesta huolimatta yhäkin halukas näkemään Venäjän jonkinlaisena vaihtoehtona amerikkalaiselle hegemonialle, vaikka venäläinen militarismi ja oligarkkikapitalismi ovat vähintään yhtä sairaita ilmiöitä kuin amerikkalainen turbokapitalismi ja maailmanpoliisina huseeraaminen.</p><p>Venäjällä valtaa käyttää tsaari Putin, lännessä kasvottomat markkinavoimat. Lännessä on käynnissä yhteisen todellisuuden hajoaminen, kun rikkain prosentti rohmuaa uskomattomia omaisuuksia kaikkien muiden kustannuksella ja keskiluokka kuristuu hitaasti kuoliaaksi. Venäjällä taas konservatiivinen nationalismi homofobioineen ja vanhoillisine kirkkoineen toimii yhteiskuntaa koossa pitävänä sosiaalisena kittinä, mutta vahvan yhteenkuuluvuuden ja normimoraalin kääntöpuolena on yksiarvoinen ja uudistuskyvytön yhteiskunta, jossa tarpeelliset yhteiskunnalliset reformit korvataan neuvostonostalgialla ja asevarustelulla. Pahoin pelkään, että lännen ja Venäjän välit pysyvät pitkään jäässä, ja pahimman skenaarion mukaan Yhdysvalloissa nousee vallankahvaan uusi Reagan, joka haluaa avoimesti kalistella aseita Venäjän kanssa. Parhaassa tapauksessa Venäjän nouseva keskiluokka kukistaa Putinin verettömässä vallankaappauksessa ja Venäjälle saataisiin pystytettyä edes kelvollinen porvarillinen parlamentarismi. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan, mutta itse en uskalla olla kovin toiveikkaalla päällä. &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Länsimainen liberaali älymystö juhli Neuvostoliiton ja kommunistiblokin luhistumista suurten kertomusten loppunäytöksenä ja maailmanhistorian päätepisteenä. Kommunismin haudalla tanssiessaan he näkivät takanaan irrationaalisen ja väkivaltaisen historian jakobiineineen, natseineen ja kommunisteineen, mutta heidän mielissään siinsi kaunis näky harmonisesta ja rauhanomaisesta tulevaisuudesta, rajattomasta globaalista maailmasta, jossa liberaalidemokratia ja kapitalismi sosioevolutiivisen kehityksen kyseenalaistamattomina kruununjalokivinä olisivat ainoat ajateltavissa olevat tavat järjestää poliittinen yhteisö ja taloudelliset tuotanto- ja omistussuhteet. Historia siis julistettiin päättyneeksi ja maailman piti olla kutakuinkin valmis. Venäjänkin odotettiin omaksuvan läntiset arvot kohtuullisen nopeasti.

Kun poliittinen mielikuvitus oli näin naiivia ja köyhää, ei ole ihme että harmonisen ideaalin ja rosoisen todellisuuden välillä ammottaa nyt yli 20 vuotta kylmän sodan päättymisen jälkeen Venäjän kokoinen kuilu. Monet liberalistiset ajattelijat siis tosissaan esittivät kylmän sodan päätyttyä, että väkivalta ja poliittiset intohimot kuuluvat arkaaiseen menneisyyteen, ja niiden on globalisaation aikakaudella määrä väistyä kehityksen, niin sanotun pehmeän kaupallisuuden tieltä. Globalisaatiouskoiset eivät tietenkään uhraa ajatustakaan sille, että kaikista kahleistaan vapautettu pääoma saattaisi myös riistää ja alistaa, vaan globalistien mukaan pääoma vain ja ainoastaan sivilisoi ja toimii puolueettomana rauhanlähettiläänä. Tällaista valtavirta-ajattelua edustaa esimerkiksi suuri intellektuellimme Tuomas Enbuske, joka Ylen pressiklubissa heilutteli setelitukkoa ja silmät kirkkaina vakuutteli kansalle, että kaupankäynti on aina ja kaikkialla tehokkainta rauhantyötä. Eli aina kun jossain tapahtuu algoritmin tekemä öljyfutuurikauppa tai joku anonyymi 13-vuotias aasialainen palkataan länsiomisteiseen hikipajaan tekemään nälkäpalkalla Niken tossuja, niin se enbuskien mukaan jotenkin maagisesti edistää ihmisoikeuksia ja rauhantyötä, vaikka me tyhmemmät emme sitä välttämättä heti ymmärtäisikään.

Enbuskeista huolimatta liberaalia ajattelua on helppoa ja intuitiivista kannattaa, sillä se vetoaa universalismiin: liberalismi vetoaa koko ihmiskuntaan eikä vain johonkin valittuun kansaan, se uskoo universaaliin järkeen sekä Ihmiseen isolla iillä, jota voisi paremman käsitteen puutteessa kutsua eräänlaiseksi platonilaiseksi ihmisyyden ideaksi. Minustakin universalismi on tuhat kertaa kannatettavampaa kuin tunkkainen nurkkakuntapatriotismi tai rasistinen nationalismi. Rationalistinen ja universalistinen liberalismi on poliittisena ajattelulaatuna ja tulkintakehikkona kuitenkin kovin ohutveristä ja empiiriselle todellisuudelle sokeaa, sillä se ei huomioi lainkaan sellaisia elämään ja ihmisolemukseen erottamattomasti kuuluvia seikkoja kuin intohimoja, irrationaalisuutta ja meihin kaikkiin sisäänkirjoitettua tarvetta kuulua johonkin itseämme suurempaan.

Millainen sitten on liberalismin ihmiskäsitys? Kärjistettynä homo liberalismus on hedonistinen individualisti, joka rationaalisena valitsijana ei ryhdy mihinkään ilman perusteellista panos-tuotos-laskelmaa ja taloudellista kannustinta. Liberaalia ekspressiivistä individualistia kauhistuttaa kaikenlainen sitoutuminen, mutta sitäkin enemmän hän nauttii mahdollisuudestaan kokeilla ja leikitellä symboleilla ja identiteeteillä; tänään Audi-mies, huomenna Lexus-mies! Liberaali individualisti on historiaton eikä häntä sido muihin minkäänlainen tukahduttava pakkoyhteisöllisyys – tästä osoituksena liberaalien hellyttävä valtiovastaisuus. Poliittinen toimintakaan ei liberaalia individualistia liiemmin innosta. Poliitikot ovat individualistimme puolesta jatkokautensa ansainneet, kunhan he vain turvaavat markkinoiden häiriöttömän toiminnan ja antavat kuluttajakansalaisille lupauksen loputtomasta materiaalisten tarpeiden tyydytyksestä. Historiaton, nomadistinen ja vailla poliittisia intohimoja – sellainen siis on kärjistettynä homo liberalismus.

Hahmottelin yllä homo liberalismuksen oikeastaan vain kontrastiksi sille, millaisena näen venäläisyyden. En todellakaan ole venäläisyyden tuntija enkä ole syvällisesti perehtynyt venäläiseen kulttuuriin, joten voin ainoastaan kirjoittaa siitä, millaisena venäläisyys minulle näyttäytyy. Jos länsimainen kulttuuri on edennyt kiihtyvällä vauhdilla kohti sokeaa individualismia ja yhteisen arvopohjan murenemista, vaikuttaa venäläisyys vielä 2000-luvullakin konservatiiviselta ja yhteisölliseltä – tai ainakin sitoutumista ja uhrautumista arvostavalta. Rationalistinen länsi ja metafyysis-maaginen Venäjä eivät vaikuta ymmärtävän toisiaan, ne eivät puhu samaa kieltä. Ongelmia tuottaa myös se, että lännen rationalistis-liberalistinen ajattelu on kylmän sodan jälkeen korostanut globalisoitumisen ja keskinäisriippuvaisuuden merkitystä maailmanpolitiikan logiikkaa ja liikkumatilaa muovaavina tekijöinä. Putinilainen voimapolitiikka ja sodan käyttäminen geopoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi on läntisestä perspektiivistä katsottuna anomalia, jollaiselle ei pitänyt enää olla sijaa keskinäisriippuvaiseksi muuttuneessa maailmassa.

Ongelma onkin se, että Venäjä ei ole läntisessä mielessä rationaalinen, eikä historiaton nykyliberaali voi millään ymmärtää Venäjää ja venäläisyyttä, joihin historia on painanut syvät jälkensä. Venäjä on aina ollut autoritaarinen, kansaa on kohdeltu kuin karjaa ja se on ollut sidottuna joko turpeeseen tai keskusjohtoisesti johdettuihin tehtaisiin. Ehkä meidän olisikin syytä kiinnittää huomiota historiallisiin jatkuvuuksiin näyttävien katkosten ja murrosten lisäksi. 300 vuotta Romanovien perintöä ja kansaan syöpynyttä alamaismentaliteettia ei pyyhkiytynyt pois lokakuun 1917 vallankumouksessa – joka vastoin marxilaista teoriaa tapahtui Euroopan takapajuisimmassa valtiossa – vaan bolsevismi hyvin nopeasti omaksui mm. keisarillisen Venäjän panslavistisen asenteen ja ortodoksisen Venäjän kristillinen lähetystehtävä voitiin ongelmitta korvata kommunistisella lähetystehtävällä, eli maailmanvallankumouksen edistämisellä. Jos neuvostokommunismin punapintaa viitsii hieman raaputtaa, sen alta paljastuu monisatavuotinen venäläinen autoritaarisuus. Jo alkuaikojen bolsevismi oli pohjimmiltaan puolueen harjoittamaa keisarivaltaa punalippuun kiedottuna, ja stalinismi oli jo avointa isovenäläistä nationalismia marxilaisen historianfilosofian vulgaarilla tulkinnalla pyhitettynä. Historiallinen jatkuvuus painoi enemmän kuin näennäinen katkos.

Historiaa ei siis voi sivuuttaa, vaikka teknokraattisielut niin ehkä uskovatkin. Eräänlaisesta historiattomuudesta kielii sekin, että länsi uskoi ja toivoi Venäjän liittyvän pian Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen niin sanotun ”läntisen arvoyhteisön” jäseneksi. Parlamentarismi ei kuitenkaan millään juurtunut Venäjälle ja kommunismin tilalle pystytettiin nopeasti brutaali oligarkkikapitalismi, joka ei millään tapaa ole tehnyt Venäjästä parempaa maata kansalaisilleen. Kansa siis kärsii edelleen, mutta sekään ei ole Venäjällä mikään uusi asia. Ehkä ortodoksisen kristikansan mielestä ihmisten kuuluukin hieman kärsiä, sillä eikö kärsimys kirkasta ja osoita moraalista ylemmyyttä – kuolla kuuluu nuorukaisen ja kärsiä kristityn? Johonkin köyhän kansan syvien rivien mahdollinen turhautuminen ja tyytymättömyys hitaaseen talouskasvuun ja poliittisten oikeuksien puuttumiseen pitää kuitenkin kanavoida. Putinin Venäjä on ilmeisen onnistuneesti kanavoinut kansan pelot ja raivon niin sisäisiin kuin ulkoisiinkin vihollisiin. Venäjällä homous on kuvattu länsimaisen dekadenssin ilmentymäksi, rajojen ulkopuolelta Äiti Venäjän sisuksiin tihkuvaksi saastaksi, jota vastaan konservatiivisen kristikansan on taisteltava yhtenä rintamana. Ulkoiseksi viholliseksi Venäjälle kelpaa sellainen monimerkityksinen konstruktio kuin ”Länsi”. Vaikuttaa siltä, että nyky-Venäjä on omaksunut Neuvostoliiton itseymmärryksen ja roolin lännen maailmanpoliittisena ja kulttuurillisena vastapoolina. Moni vanha Tehtaankadulle kumartelija on Suomessa Neuvostoliiton hajoamisesta huolimatta yhäkin halukas näkemään Venäjän jonkinlaisena vaihtoehtona amerikkalaiselle hegemonialle, vaikka venäläinen militarismi ja oligarkkikapitalismi ovat vähintään yhtä sairaita ilmiöitä kuin amerikkalainen turbokapitalismi ja maailmanpoliisina huseeraaminen.

Venäjällä valtaa käyttää tsaari Putin, lännessä kasvottomat markkinavoimat. Lännessä on käynnissä yhteisen todellisuuden hajoaminen, kun rikkain prosentti rohmuaa uskomattomia omaisuuksia kaikkien muiden kustannuksella ja keskiluokka kuristuu hitaasti kuoliaaksi. Venäjällä taas konservatiivinen nationalismi homofobioineen ja vanhoillisine kirkkoineen toimii yhteiskuntaa koossa pitävänä sosiaalisena kittinä, mutta vahvan yhteenkuuluvuuden ja normimoraalin kääntöpuolena on yksiarvoinen ja uudistuskyvytön yhteiskunta, jossa tarpeelliset yhteiskunnalliset reformit korvataan neuvostonostalgialla ja asevarustelulla. Pahoin pelkään, että lännen ja Venäjän välit pysyvät pitkään jäässä, ja pahimman skenaarion mukaan Yhdysvalloissa nousee vallankahvaan uusi Reagan, joka haluaa avoimesti kalistella aseita Venäjän kanssa. Parhaassa tapauksessa Venäjän nouseva keskiluokka kukistaa Putinin verettömässä vallankaappauksessa ja Venäjälle saataisiin pystytettyä edes kelvollinen porvarillinen parlamentarismi. Aika näyttää mitä tulee tapahtumaan, mutta itse en uskalla olla kovin toiveikkaalla päällä.  

]]>
8 http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180205-lansi-ja-venaja-kummajaiset-toisilleen#comments Historia Länsi Liberalismi Mon, 17 Nov 2014 13:34:43 +0000 Petri Jämsä http://pmjamsa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180205-lansi-ja-venaja-kummajaiset-toisilleen